Tänään onkin kulunut 40 vuotta eräistä merkittävistä sanoista muutaman Juha Jokisenkin sanomana televisiossa 8.6.1975:
''Suomen Yleisradio, TV-Ohjelma 1, Scandinavian Raceway Anderstorp. Tervetuloa seuraamaan Formula 1:sten kauden seitsemättä MM-Osakilpailua ja tässä ensimmäiseksi näette Maailman Nopeimmaksi Kuljettajaksi kutsutun itävaltalaisen, autossaan istuvan Niki Laudan Ferrari 312T-auton. Sen tulee tulevassa tv-lähetyksessä erottamaan tuosta korkeasta ilmanottoaukosta jonka te katsojat toivottavasti näette ja pystytte siten hänet erottamaan muista kilpailijoista.
Paalupaikalta tähän kilpailuun lähtee oranssin March-tallin autolla italialainen Monzan Gorillaksi nimitetty Vittorio Brambilla. Suomalaisia ei valitettavasti tämän kauden Ruotsin Grand Prix-autojen kilpailuun viime kauden Leo Kinnusen ajaman Ruotsin Grand Prixin tapaan ilmoittautunut, mutta toivottavasti Ruotsin Ronnie Peterson ottaisi takasin sen minkä hän kaksi vuotta sitten menetti eli kotiyleisön edessä otettavan Grand Prix-voiton.''
Kilpailu oli Ruotsin Grand Prix 1975 ja kilpailu oli melkoisen tapahtumarikas sinällään. Suomalaisia tosiaan kilpailuun ei tullut suomalaislehdistönkin kovista toiveista ja ennakkokerronnoista huolimatta ja kyseisen kauden Ruotsin Grand Prix olisi ollut viimeinen jolloin kaikki Skandinavian kilpailulisenssillä ajaneet kuljettajat kuten myös suomalaiset olisivat olleet kiintiöpaikan ja kilpailun järjestäjien määräämän aikarajan turvin olleet etuoikeutettuja osallistumaan.
Lopulta ainoat maakohtaiset kiintiöpaikkakuljettajat kilpailuun olivat Ruotsin Ronnie Peterson Lotuksella ja Heskethillä ajanut Ruotsin Torsten Palm. Kilpailua johti tosin ennen Laudaa pitkään vallan muut kuljettajat kuin Maailman Nopein. Lauda oli voittanut ennen Ruotsia peräjälkeen Belgian Zolderin kilpailun ja Monacon kilpailun. Sven 'Rööki-Bill' Åsbergin heilautettua Blåkullaa lähdön merkiksi Brambilla johti ensimmäiset 16 kierrosta, mutta sitten Brabhamin Carlos Reutemann ohitti hänet ja nousi johtoon. Brambillan kilpailu meni tavallaan pilalle kokonaan jo yhden varikkokäynnin takia koska renkaat menivät pilalle ja kierroksella 36 hän keskeytti lopullisesti kilpailun.
Tom Pryce Shadowilla taas joutui käymään varikolla auton kaasuttimeen kerääntyneen hiekan takia. Sittemmin Pryce keskeytti kilpailun viimeisenä miehenä kierroksella 53. Patrick Depailler ajoi taas Tyrrelillä lupaavan hyvin kunnes kierroksella 22 jarruletku hajosi autosta ja sen korjailuun kului kauan aikaa ja lopulta Depailler oli 12:sta maalissa. James Hunt toisella Heskethillään keskeytti myös jarruletkun pettämiseen autosta kierroksella 21. Siten Clay Regazzoni Ferrarillaan ja Mario Andretti Parnellin autollaan nousivat sijoituksia oltuaan Huntin takana.
Jean-Pierre Jarier toisella Shadowillaan olisi ollut takuuvarmasti toinen ainakin kilpailussa ilman murheellista kierroksen 38 keskeytystään ensin öljypaineiden pudottua ja ranskalaisen pitäessä ajamisestaan epätoivoisesti liian matalilla öljynpaineilla se ymmärrettävästi rikkoi auton moottorin ja kisa jäi siihen. Kilpailun eräänlainen sensaatio oli kuitenkin nuori Tony Brise Hill-tallin autolla jonka omistajana ja tallipäällikkönä toimi tietenkin itse juuri ja juuri vähän aiemmin samana vuonna uransa lopettanut, mutta äärimmäisessä hädässä silti edelleen valmiina ajamaan ollut Graham Hill kaksi kertaa maailmanmestaruuden voittaneena miehenä.
Brise ohitti Mark Donohuen Pensken ja Petersonin Lotuksen ruotsalaisyleisön harmiksi ja lopulta ohitti myös hetkeksi aikaa itse hallitsevan maailmanmestarin Emerson Fittipaldin. Fittipaldi McLarenilla ajavan hallitsevana maailmanmestarina sentään palautti nuoren britin marssijärjestykseen taakseen, mutta hieno taistelu herätti ihailua. Etenkin kun toinen Hillin miehistä ja viimeisestä ruudusta lähtenyt Australian Vern Schuppan ei oikein tuntunut saavan mitään aikaan radalla. Schuppan myös keskeytti vaihdelaatikkovikaan kierroksella 47.
John Watson oli myös ajamassa uskomattoman hienoa ajoa Surteesilla Ruotsissa ennen teknistä vikaansa mikä pudotti hänet lopulta sijalle 16 ja Watson oli yleensäkin maalissa toiseksi viimeinen ja hänen takanaan oli vain uskomattomasta hitaudesta ja teknisestä murheesta kärsinyt Fittipaldi-tallin Wilson Fittipaldi.
Kierroksella 42 Lauda oli noussut kaikessa rauhassa sijalle 2 ja Jokisen Juhan esitelmöinti Laudan ylivertaisuudesta ja niistä kuuluisista Ferrarin ilmanottoaukoista TV1:n lähetyksessä sen kuin jatkui vain. Mitä nyt puhetulvaa sentään välillä rauhoitti infernaalinen, korvia repivä ja kuuloa raastava meteli mikä autoista lähti ja kuului kunnolla myös televisiolähetyksessäkin.:alppu: Jokisen puheet jäivät ainakin silloin moottorin pauhuun.
Lauda ajoi huippuluokan sarjan kisan nopeimpia kierroksia, ajoi parhaimman aikansa kierroksella 61 kisassa ajalla 1.28.267 ja se oli silti 4 sekuntia hitaampi kuin Vittorio Brambillan paalupaikka-aika 1.24.630. Toisaalta taas Lauda käytti Goodyearin kovimpia saatavilla olleita renkaita eli todennäköisimmin näin jälkikäteen A tai AA-seoksia kun taas Brambilla ajoi todennäköisesti D-seoksilla tai muilla rajusti pehmennetyillä tai kulutetuilla kisarenkailla Virallisen Harjoituksen aikansa.
Tuohon aikaan kun ei vielä varsinaisia aika-ajorenkaita ollut lajissa jolloin korvikkeena käytettiin rajusti muokattuja tai kulutettuja kisarenkaita. Goodyear piti yllä myös rengasmonopolia Firestonen vetäydyttyä lajista. Lopulta Reutemannin renkaat kuluivat liikaa, Lauda ohitti hänet ja lopulta myös voitti kilpailun lähdettyään viitosruudusta siihen 6,288 sekunnin erolla maalissa.
Reutemann tyytyi toiseen sijaan, Regazzoni oli kolmas, Brise oli menossa maaliin nelospaikalla kun vaihdelaatikko alkoi jumittua ja hajoamaan jolloin niin Mario Andretti kuin myös Mark Donohue pääsivät hänen edelleen neljänneksi ja viidenneksi jolloin Brise oli kuudes uransa kolmannessa Grand Prix-kilpailussa tuoden pisteen Hillin tallille, Jody Scheckter oli Tyrrelillä seitsemäs viimeisellä kierroksella ohitettuaan Fittipaldeista Emersonin Emmon jarrujen alkaessa hajota aivan kisan lopussa jolloin Fittipaldi oli kahdeksas, yhdeksäs oli Ruotsin sankari Ronnie Peterson ja 10:s oli Torsten Palm jonka polttoaine loppui kierroksella 78, mutta sai silti merkinnän tulosluetteloon, 11:sta oli Alan Jones Heskethillä, 12:sta oli Depailler, Bob Evans BRM:llä oli 13:sta, Damien Magee Williamsilla oli 14:sta, Jacky Ickx hyvin pettyneellä suorituksella 15:sta toisella Lotuksella, Watson 16:sta ja Fittipaldeista Wilson 17:sta.
Keskeyttäneistä Williamsin Ian Scheckter keskeytti renkaan hajoamiseen vanteita myöten kierroksella 49, Schuppan vaihdelaatikkovikaan kierroksella 47, Carlos Pace Brabhamillaan ajettuaan ulos radalta kierroksella 41 ilmeisesti aivan liikaa kuluneiden renkaiden takia, Jarier moottorin ja öljynpainevikaan kierroksella 38, Brambilla vaihdelaatikkovikaan kierroksella 36, McLarenin kilpailun alun kärkinimi Jochen Mass kierroksella 34 ylikuumenemiseen, James Hunt kierroksella 21 jarruletkun hajoamiseen ja kilpailun ainoa naiskuljettaja Marchilla eli Italian Lella Lombardi kierroksella 10 polttoainejärjestelmän pettämiseen minkä takia Lombardi ei kovin korkealla kilpailussa tai aikaisemmin Virallisessa Harjoituksessa ollut vaan hän oli sielläkin 24:s ja ajoi läpi kilpailun lähes viimeisten joukossa pieniä syöksyjä lukuun ottamatta ajoittain.
80 kierrosta ajettiin Ruotsin Grand Prixin osalta vuonna 1975 ja kisa saatiin juuri ja juuri hieman alle 2 tunnissa 1 tunnin 59 minuutin ja 18,319 sekunnin kuluttua lähdöstä ruutulipun heilahdettua. Vuodesta 1976 eteenpäin ei muutenkin muuttuneiden F1:n sääntöjen mukaan saaneet enää maakohtaiset kiintiökuljettajat paikkoja ja se koski myös Ruotsin Grand Prixiä vaikkakin Ruotsin Autoliitto yritti lykätä sääntöä niin pitkälle kuin mahdollista. Kyseessä tuolloin oli Skandinaavisen autourheilun edusta ja kieltämättä olisikin ollut muissa kisoissa kiintiökuskien kielto ja sitten Ruotsissa olisi saanut vaikka suomalaisetkin ajella vapaasti Skandinavian kuljettajakiintiön turvin.
Ruotsin Grand Prix oli aikanaan melkoinen kilpailu kauden 1975 taitekohtana kauden mennessä täsmälleen puoleen väliin ja ennen pitkää se kausi uskomattomana vuotena huipentui Niki Laudan maailmanmestaruusjuhliin. Kilpailun tunnearvokin oli melkoisen suuri loppupelissä.
Melkoinen kilpailu siis!:thumbup:
:frown:
