Kauden 1989 Australian Grand Prix ajettiin tänä päivänä tasan 25 vuotta sitten kaudella 1989. 5.11.1989 ajettu kilpailu oli tuolloin ennätysmäisen kaatosateen vaivaama ja kisa lopulta lopetettiin 2 tunnin aikarajan tultua täyteen vaikka kaukana ei ollut se, että punainen lippu olisi katkaissut pelin jo kauan sitten. Puhumattakaan edes koko kilpailun ajamisesta.
Kaikkiaankin vain vähän vähemmän vettä satoi kisan aikana radalle kuin 2 vuotta myöhemmin ajetussa kauden 1991 kilpailussa ja tämä oli Goodyearinkin kuuluisille saderenkaille jo melkein liikaa ja kauden 1991 kisa sitten vuorostaan olikin. Kisassa tosiaan tapahtumia riitti laidasta laitaan ja kilpailu piti keskeyttää JJ Lehdon onnettomuuden takia aikaisemmin kilpailussa. JJ menestyi myös uudessakin kilpailussa tavalla joka herätti Suomessakin ihailua. Melko varmalta viitospaikalta tuli kuitenkin harmittavasti myös keskeytys, mutta se sai uskomaan Onyxin kykyihin tuolloin paljonkin.
Joka tapauksessa kilpailun lopulta voitti Thierry Boutsen, Alessandro Nannini oli toinen ja Riccardo Patrese oli kolmas. Samana viikonloppuna Ayrton Sennalle annettiin hyvin pitkän taistelun jälkeen puolen vuoden ehdollinen kilpailukielto lajiin, suuri sakko ja koko sarjasta sulkemisen uhkaa hehkutettiin mikäli Sennan puheet Suzukan kohusta eteenpäin osoittautuisivat valheeksi. Ilman Ron Dennisin pitkiä taivutteluja Senna olisi saatettu todennäköisesti sulkeakin ulos sarjasta. Sen verran huonot välit olivat Balestrella ja Sennalla.
Päivän ajo eräällä tavalla oli harmittavasti viimeisillä kierroksilla palkintosijoilta hieman pudonneen Satoru Nakajiman järjestämä. Nakajima oli noussut viimeiseltä sijalta osin muiden epäonnenkin, mutta myös uskomattoman ohitusnäytöksen ja ennen kaikkea taitavuuden takia olosuhteissa joita hän keskimäärin inhosi ja suorastaan melkein vihasi katuratoja. Nakajimaan verrattuna moni muu varsinainen sadekelin tai katuradan spesialisti ajoi ulos kilpailupäivänä hyvin helposti.
Kisan yllätysnimenä alustavasti pidetty Andrea de Cesaris onnistui saman kierroksen aikana ajamaan ulos kaksi kertaa peräkkäin ja pyörimään muutaman saman mutkan ajan vain siksi, että Pirellin saderenkaat eivät pitäneet vettä ja muutenkin kuljettajan päivä oli pilalla jatkuvan näyttöhalun takia. Nakajima sai kuitenkin lopulta nelospaikan ja jäi harmittavasti olemaan ilman palkintosijoitusta muutenkin urallaan. Mikäli kilpailu olisi jatkunut vielä vähänkin pidempään niin Nakajima olisi todennäköisesti ohittanut Patresen ja ollut ensimmäinen japanilainen palkintokorokkeella.
Benettonin ja aiemmin myös Tyrrellin hehkuttama lahjakkuus Emanuele Pirro oli viides, mutta sijoitukset tulivat liian myöhään kisapestin jatkamista varten kaudeksi 1990. Pirrolle Flavio Briatore tosin tarjosi testipaikkaa, mutta siitä Pirro kieltäytyi mikä taas vuorostaan antoi paikan ennen pitkää Roberto Morenolle ja sitten siitä tulikin sitten oma palkkionsa.
Kilpailun viimeinen piste meni hyvin pitkälti jopa voitosta taistelleelle Pierluigi Martinille ja Minardille. Toki voitto olisi tarvinnut vielä hyvin kuuman, kuivan kelin ja ennen kaikkea pääsemistä kärkeen minkä Martini onnistui aivan silmäniskun mittaiseksi ajaksi tekemäänkin vain jäädäkseen sittemmin kolmanneksi, pahaan sumppuun keskelle kokonaista autojoukkoa ja sen jälkeen vain selviytymään läpi kisan Pirellin huonoilla sadekelin renkailla.