Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

[CCMK]

Häkkinen oli myös aiemmin kilpailussa hetken aikaa kolmantena muiden kuljettajien käydessä varikolla ennen omaa pysähdystään.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 26 vuotta Japanin Grand Prixin osalta vuosimallia 1988 ja tuolloin Ayrton Senna voitti niin kilpailun kuin silloisten sääntöjenkin mukaan jo maailmanmestaruuden. Samalla se oli ensimmäinen todella merkittävä kritiikin kohde hyvin pitkään aikaan juurikin 11 tuloksen pistelaskusääntöä vastaan. Alain Prost oli Suzukan radalla ajetussa kilpailussa toinen ja Thierry Boutsen Benettonilla oli kolmas. 30.10.1988 ajetussa kilpailussa Suzukan radalla turbomoottoreiden voimat olivat vähäisiä ja edellisen kauden vastaaviin rajoiteaikoihin verrattuna oltiin 1,8-3,3 sekuntia keskimäärin perässä aika-ajoissa tai kuten tuolloin vielä aivan viimeisiä kertoja niitä nimitettiin Virallisiksi Harjoituksiksi.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 27 vuotta Japanin Suzukan ensimmäisestä kilpailusta siellä. Kilpailu ajettiin 1.11.1987. Sen voitti Gerhard Berger, Ayrton Senna oli toinen ja Stefan Johansson oli kolmas. Michele Alboreto oli neljäs, Thierry Boutsen oli viides ja japanilaisten suureksi iloksi Satoru Nakajima oli kotiratansa asiantuntijana kuudes. Nakajima oli saavuttanut ennen Suzukaan tuloakin maineen varsin hyvänäkin kuljettajana kaikkiaan ottaen myös huomioon hänen hieman myöhäisen tulonsa sarjaan.

Juuri pisteittä seiskapaikalle jäänyt Alain Prost esitti kilpailussa myös itselleen epätavallista aggressiivista ajoa ohittamalla kaikki autot ja olemalla seitsemäs. Voitto olisi saattanut tulla ilman ensimmäisen kierroksen murheellista rengasrikkoa jonka jälkeen kisavedon vastuun otti ruotsalainen Johansson joka olisi ansainnut McLarenilta ulosheiton jälkeen edes jonkin muun huipputallin kuljettajapaikan kaudeksi 1988 tai vähintään edes kilpailukykyisen keskikastin tallipaikan. Senna vuorostaan saavutti myös itse dramaattisen takaa-ajon jälkeen viimeisellä kierroksella toisen sijan vaikka sinällään sen olisi ansainnut Johansson. Alboreto olisi myös todennäköisesti ollut paljon parempi kilpailussa kuin oli, mutta Ferrariin tuli pohjavaurio mikä ajoittain näkyi tavallistakin suurempina kipinäsuihkuina kilpailun aikana ja juurikin myös kevyelläkin autolla ajettaessa.

 

[Hartsa76]

Ihme, että kukaan ei ole muistanut mainita, että 1.11.1998 Mika häkkinen voitti Japanin GP:n ja samalla uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden ja täällä on vielä usein käytetty kyseisestä kisasta peräisin olevaa Matti Kyllösen onko peiskaar lausahdusta.

 

[CCMK]

Pieni yllätys olikin. Kun niin usein sitä aina siihen asti tunnuttiin hehkutettavan. No aika tekee kai siinäkin tehtävänsä.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 23 vuotta kauden 1991 Australian Grand Prixista. Kilpailu ajettiin 3.11.1991 Adelaiden radalla ennätyslyhyenä järkyttävän kaatosateen takia ja ehkä tietyllä tapaa koko kilpailua ei olisi pitänyt ajaa lainkaan tai vain tarvittava määrä pisteiden saamiseksi. Erikoisesti tässä kilpailussa vain Ayrton Senna ja Gerhard Berger pääsivät palkintokorokkeelle. Nigel Mansell ei päässyt loukkaantumisensa vuoksi palkinnoille. Tosin kilpailun tuomariston oikealla teolla tunteitaan avoimesti vuodattanut Nelson Piquet olisi ollut toinen ja Gianni Morbidelli olisi ollut kolmas kaikkea muuta kuin hyvällä Ferrarilla. Andrea de Cesaris olisi ollut neljäs, Alessandro Alex Zanardi viides ja Stefano Modena kuudes. Lopulta Piquet oli neljäs, Riccardo Patrese viides ja Gianni Morbidelli kuudes.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 24 vuotta kauden 1990 Australian kilpailusta Adelaiden radalla. 1990 Australian Grand Prix oli tietyllä tapaa hyvin historiallinen sillä se oli F1-sarjan 500:s kilpailu ja paljon paikan päällä oli myös entisiä mestareitakin juhlimassa. Ayrton Senna oli kuitenkin kireä kuin viulunkieli ja riiteli näyttävästi itse Jackie Stewartin kanssa. Samalla Sennaa uhkasi edelleen sarjasta sulkemisen keskustelu Suzukan temppujen jäljiltä ja koko f1-maailma tuntui olevan pienen kaaoksen vallassa tapahtuman aikoihin.

Toisaalta myös Alain Prost onnistui jokseenkin vaikeuttamaan uhrin asemaansa omilla ongelmillaan FISA:n Balestrea kohtaan. Senna ja Prost eivät halunneet olla missään tekemisissä toistensa kanssa ja James Hunt yritti tuolloin parhaansa mukaan ymmärtää Sennaa vaikka vuotta myöhemmin myös Hunt vähäksi aikaa menetti uskonsa historian parhaaseen kuljettajaan ja Huntin suutuspäissä lausutun kommentin perusteella myös historian törkeimpään valehtelijaan.

Ennen pitkää Hunt tosin sai jälleen Sennan fanituksen taas päälle kaikkiaan vaikka helppoa se ei ollut. Lopulta historiallisen sarjan juhlakilpailun 4.11.1990 voitti Nelson Piquet, toiseksi tuli Nigel Mansell ja kolmanneksi Alain Prost. Gerhard Berger oli neljäs, Thierry Boutsen viides ja Riccardo Patrese kuudes.

 

[CCMK]

Kauden 1989 Australian Grand Prix ajettiin tänä päivänä tasan 25 vuotta sitten kaudella 1989. 5.11.1989 ajettu kilpailu oli tuolloin ennätysmäisen kaatosateen vaivaama ja kisa lopulta lopetettiin 2 tunnin aikarajan tultua täyteen vaikka kaukana ei ollut se, että punainen lippu olisi katkaissut pelin jo kauan sitten. Puhumattakaan edes koko kilpailun ajamisesta.

Kaikkiaankin vain vähän vähemmän vettä satoi kisan aikana radalle kuin 2 vuotta myöhemmin ajetussa kauden 1991 kilpailussa ja tämä oli Goodyearinkin kuuluisille saderenkaille jo melkein liikaa ja kauden 1991 kisa sitten vuorostaan olikin. Kisassa tosiaan tapahtumia riitti laidasta laitaan ja kilpailu piti keskeyttää JJ Lehdon onnettomuuden takia aikaisemmin kilpailussa. JJ menestyi myös uudessakin kilpailussa tavalla joka herätti Suomessakin ihailua. Melko varmalta viitospaikalta tuli kuitenkin harmittavasti myös keskeytys, mutta se sai uskomaan Onyxin kykyihin tuolloin paljonkin.

Joka tapauksessa kilpailun lopulta voitti Thierry Boutsen, Alessandro Nannini oli toinen ja Riccardo Patrese oli kolmas. Samana viikonloppuna Ayrton Sennalle annettiin hyvin pitkän taistelun jälkeen puolen vuoden ehdollinen kilpailukielto lajiin, suuri sakko ja koko sarjasta sulkemisen uhkaa hehkutettiin mikäli Sennan puheet Suzukan kohusta eteenpäin osoittautuisivat valheeksi. Ilman Ron Dennisin pitkiä taivutteluja Senna olisi saatettu todennäköisesti sulkeakin ulos sarjasta. Sen verran huonot välit olivat Balestrella ja Sennalla.

Päivän ajo eräällä tavalla oli harmittavasti viimeisillä kierroksilla palkintosijoilta hieman pudonneen Satoru Nakajiman järjestämä. Nakajima oli noussut viimeiseltä sijalta osin muiden epäonnenkin, mutta myös uskomattoman ohitusnäytöksen ja ennen kaikkea taitavuuden takia olosuhteissa joita hän keskimäärin inhosi ja suorastaan melkein vihasi katuratoja. Nakajimaan verrattuna moni muu varsinainen sadekelin tai katuradan spesialisti ajoi ulos kilpailupäivänä hyvin helposti.

Kisan yllätysnimenä alustavasti pidetty Andrea de Cesaris onnistui saman kierroksen aikana ajamaan ulos kaksi kertaa peräkkäin ja pyörimään muutaman saman mutkan ajan vain siksi, että Pirellin saderenkaat eivät pitäneet vettä ja muutenkin kuljettajan päivä oli pilalla jatkuvan näyttöhalun takia. Nakajima sai kuitenkin lopulta nelospaikan ja jäi harmittavasti olemaan ilman palkintosijoitusta muutenkin urallaan. Mikäli kilpailu olisi jatkunut vielä vähänkin pidempään niin Nakajima olisi todennäköisesti ohittanut Patresen ja ollut ensimmäinen japanilainen palkintokorokkeella.

Benettonin ja aiemmin myös Tyrrellin hehkuttama lahjakkuus Emanuele Pirro oli viides, mutta sijoitukset tulivat liian myöhään kisapestin jatkamista varten kaudeksi 1990. Pirrolle Flavio Briatore tosin tarjosi testipaikkaa, mutta siitä Pirro kieltäytyi mikä taas vuorostaan antoi paikan ennen pitkää Roberto Morenolle ja sitten siitä tulikin sitten oma palkkionsa.

Kilpailun viimeinen piste meni hyvin pitkälti jopa voitosta taistelleelle Pierluigi Martinille ja Minardille. Toki voitto olisi tarvinnut vielä hyvin kuuman, kuivan kelin ja ennen kaikkea pääsemistä kärkeen minkä Martini onnistui aivan silmäniskun mittaiseksi ajaksi tekemäänkin vain jäädäkseen sittemmin kolmanneksi, pahaan sumppuun keskelle kokonaista autojoukkoa ja sen jälkeen vain selviytymään läpi kisan Pirellin huonoilla sadekelin renkailla.

 

[CCMK]

Tänä päivänä onkin kulunut 20 vuotta kauden 1994 Japanin Grand Prixista. Kilpailu ajettiin Suzukan radalla 6.11.1994 jälleen erittäin pahassa kaatosateessa. Kilpailu kesti erittäin kauan ja lisäksi oli pitkään pysäytetty punaisella lipulla. Lopulta kilpailu ajettiin tuolloin ja sittemmin kauden 1995 alussa julistetun tiedon mukaisesti viimeistä kertaa jo suhteellisen pitkään, mutta tietyllä tapaa lähes aina inhotuilla yhteisaikojen perusteella. Radalla tämäkin näkyi ja osin tämän kilpailun myötä sääntöihin lisättiin kaudeksi 1995 ja siitä eteenpäin tarpeen mukaan mahdollisuus käyttää tuolloin lähinnä turhan odottelun välttämiseksi ratkaisuna käytettyä keinoa aloittaa kilpailu uusintalähdöissä Safety Carin takana.

Kaudesta 1995 eteenpäin niitä onkin kertynyt vaikkakin kauden 1996 Barcelonassa Safety Car vetäytettiin tuomariston kapinoidessa Roger Lane-Nottin päätöstä pitää Safety Car startissa radalla. Tuolloin Safety Car vetäytyi aivan viime hetkellä ruudukosta ennen lähtöä ilman sitä. Kilpailuiden osalta tehtiin myös samoin ja siitä lähtien kilpailut ovat aina ajettu ilman mitään yhdistelmäaikoja samanlaisina normaaleina autokilpailuina. Toisaalta yhdistelmäajat tietyllä tavalla esiteltiin kaudella 1981 lajiin lähinnä estämään aivan liian pitkiä punaisten lippujen kestoaikoja jolloin kilpailut saattoivat kestoltaan venyä aivan liiankin pitkäksi ja jopa pimeän uhkaa välttämään.

Lisäksi yhdistelmäajoissa oli se hyvä puoli, että kellonaika sinällään ratkaisi kilpailun ja sopivan mittaisina kilpailut kyettiin ajamaan aina läpi. Damon Hill voitti kuitenkin kauden 1994 Suzukan kilpailun yhdistelmäajoilla ja Michael Schumacher oli toinen. Nigel Mansell pääsi juuri ja juuri ohi Jean Alesista, mutta yhdistelmäajat estivät hänen nousunsa palkintokorokkeelle. Siten Alesi oli kolmas, Mansell neljäs, Eddie Irvine viides ja Heinz-Harald Frentzen kuudes.

 

[CCMK]

Tänä päivänä 21 vuotta sitten ajettiin kaudella 1993 7.11.1993 Australian Grand Prix. Adelaidessa ajettu kilpailu oli Ayrton Sennan uran viimeinen voitto. Alain Prost oli toinen ja ajoi viimeiseksi jääneen kilpailunsa vaikka varsinaisesti ura päättyi oikeastaan vasta miehen ostettua Ligierin f1-tallin talvikaudella 1996-1997 ja muutettua sen Prostiksi. Sillä välin sitä ennen hän testasi niin Williamsia kuin hyvin suurilta osin myös McLarenia. Kolmanneksi tuli Damon Hill, neljänneksi Jean Alesi, viidenneksi Gerhard Berger ja kuudenneksi edelleenkin sillä hetkellä ensi kauden työpaikastaan tietämätön Martin Brundle. Brundle ei olisi todennäköisesti päässyt kuudenneksi ilman Riccardo Patresen harmittavaa keskeytystä polttoaineensyöttövikaan. Sama harmi ja sitäkin suurempi oli seitsemänneksi jääneellä Aguri Suzukilla jolla tuntui taas pienen suvantovaiheen jälkeen vauhtia piisaavan kilpailussa.

 

[Bleu]

Patrese ei missään vaiheessa ollut kiinni pisteissä, vaan oli kahdeksantena myös ennen keskeytystään. TV ei tuota näyttänyt, kunniakierroksella toki auto näkyi radan varressa, taisi olla hyvin pian neulansilmän jälkeen. Kisasta on jäänyt mieleen myös Ken Tyrrellin raivoaminen tuomaristolle, kun lähtöyritykset eivät meinanneet onnistua. Ensimmäinen yritys päättyi Katayaman Tyrrellin sammumiseen ja toisella kerralla Irvine ajoi lähtöruudustaan ohi. Ken-setä oli vaatimassa, että kolmanteen lähtöön Katayaman pitäisi saada oma paikka takaisin, mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut. Tuon kisan lisäksi Suzuka -98 on ainoa, missä muistan samalla tavalla lähdön menneen uusiksi kahdesti sammuneitten autojen takia. Tuolloinkin ekan uusinnan aiheuttanut (Trulli) lähti takarivistä, kuten myös toisena ruutuun jäänyt Schumi.

 

[CCMK]

Niin muuten taisikin käydä.

 

[CCMK]

Tänä päivänä ajettiin 8.11.1992 Australian Grand Prix Adelaiden radalla. Kilpailun voitti Gerhard Berger, Michael Schumacher oli toinen ja Martin Brundle oli kolmas. Jean Alesi oli neljäs, Thierry Boutsen oli viides ja Stefano Modena oli kuudes.

 

[CCMK]

Tänä päivänä ajettiin kaudella 1995 Australian Grand Prix viimeistä kertaa Adelaidessa. Kilpailun voitti Damon Hill, Olivier Panis oli toinen ja Gianni Morbidelli kolmas. Hill oli täysin ylivoimainen kilpailussa kun vain pääsi vauhtiin ja 2 kierroksen verran muut olivat häntä jäljessä vähintään maalissa. Mark Blundell oli neljäs ja tuolloin vielä kysymyksiä täynnä McLarenin paikan suhteen sillä Mika Häkkinen oli loukkaantunut ja tilanteesta riippuen McLaren olisi voinut tarvita häntä. Blundell toki muutenkin puntaroi uransa jatkoa F1:ssä tai tulevassa CART-sarjassa.

Mika Salo toi suomalaisten sen hetken suureen suruun ja pelkoon lohtua ajamalla viidenneksi ja Pedro Lamy jopa Erkki Mustakaria suututtaneista pyörähdyksistä huolimatta oli kuudes ja toi Minardille pisteen. Pedro Diniz oli Fortin parhaassa ajossa seitsemäs ja Bertrand Gachot kahdeksas ja viimeinen maaliin päässyt kuljettaja. Damon Hillin suoritus oli vasta toinen lajissaan ylivoiman suhteen sillä edellinen vähintään 2 kierroksen verran muita maalissa ollut kuljettaja oli Jackie Stewart Espanjan Montjuic Parkissa 1969. Tämän jälkeen kukaan kuljettaja ei ole ollut näin ylivoimainen vaikka potentiaalia sellaiseenkin olisi ollut. Kuten oli ollut myös ennen Hillin Adelaiden 1995 suoritusta tai sen jälkeen.

 

[CCMK]

Tänä päivänä ajettiin kaudella 1988 kauden viimeinen osakilpailu Australian Adelaidessa 13.11.1988. Adelaiden kilpailussa Alain Prost voitti, Ayrton Senna oli toinen, Nelson Piquet kolmas, Riccardo Patrese jarruvaurioisella autollaan oli neljäs, Thierry Boutsen bensan loppumisvaarasta huolimatta oli viides ja Ivan Capelli ajoi ylimääräisestä rengasrikon aiheuttamasta varikkokäynnistä huolimatta kuudenneksi.

Ferrarin kuljettajat Gerhard Berger ja Michele Alboreto ajoivat tässä kisassa yllättävänkin kovaa sillä he halusivat lopettaa turboaikakauden tyylillä ja eivät halunneet olla vain McLarenien perässä maalissa vaikka heillä pisteisiin tai kolmospaikkaan olisi ollutkin hyvä vauhti. Turboaikakauden ja taloudellisuusajon ivakuvaksi Adelaiden kilpailu muodostui myös siinä, että Philippe Alliot, Stefan Johansson ja sydäntä särkevästi Adelaiden katuradalla jälleen hienon kilpailun ajanut Andrea de Cesaris joutuivat keskeyttämään polttoaineen loppumiseen.

Pierluigi Martini Minardilla oli seitsemäs ja viimeinen varsinaisesti maaliin päässyt kuljettaja ja hänelläkin oli bensan loppumisen vaara. Kolareita Adelaiden radalla nähtiin ja poikkeuksena ulosajoista Nigel Mansellin autosta hajosivat jarrut ennen ulosajoa ja jarruton auto Adelaidessa johti yleensä hyvin äkkiä keskeytykseen. Mansellin mukaan Williams pilasi kilpailunsa yleensäkin laittamalla autoihin tallin liian kevyet jarrut ennen kilpailua ylimääräisen nopeuden toivossa. Siten muun muassa Patresenkin pistepaikka oli enemmän onnesta ja ajoittaisesta yleensäkin italialaisen säästelevästä ajotyylistä johtuva.

11 kuljettajaa sai kuitenkin lopputuloksen eli siten de Cesaris oli 8:s, Johansson 9:s, Alliot 10:s ja 11:sta ja viimeinen sijoituksen saanut oli AGS:n Philippe Streiff joka kuitenkin keskeytti sähkövikaan. Kilpailua kuitenkin kritisoitiin siitä, että pistelaskujärjestelmän ansiosta Ayrton Sennasta tuli lopullisesti kauden 1988 maailmanmestari kun taas vapaalla pistejärjestelmällä kauden 1988 mestaruuden olisi vienyt Alain Prost. Suuresta kritiikistä huolimatta järjestelmän puolustajat huomauttivat F1-piireissä, että kauden 1988 tapaus oli vasta toinen kerta koko lajin historiassa sitten kauden 1964 jolloin mestaruus meni vähemmän parhaita pistesijoja saavuttaneelle kuljettajalle.

Kaudella 1964 Graham Hill olisi voittanut mestaruuden pisteen erolla, mutta pistelaskujärjestelmän mukaisesti mestariksi tuli kuitenkin John Surtees. Tapaus oli kuitenkin monelle liikaa ja siitä alkaneiden jatkuvien muistutusten ja valitusten perusteella lajin pistejärjestelmä muuttui kaudeksi 1991 jolloin kaikki pisteet on laskettu mukaan sarjassa.

 

[Bleu]

Turboaikakauden ja taloudellisuusajon ivakuvaksi Adelaiden kilpailu muodostui myös siinä, että Philippe Alliot, Stefan Johansson ja sydäntä särkevästi Adelaiden katuradalla jälleen hienon kilpailun ajanut Andrea de Cesaris joutuivat keskeyttämään polttoaineen loppumiseen.

Kaikilla noilla kolmella kuljettajalla oli vapaastihengittävä kone, joten tuo ensimmäinen sana ei oikein istu tuohon yhteyteen.

 

[CCMK]

Ei varmaan itsessään, mutta käänteisenä ivakuvana juurikin vapaastihengittävien tallien tuolloin melko hyvää ja ajoittain jopa liiankin varmaa luottoa autojen polttoaineen riittävyyteen. Tosin Rialin taakkana oli yleisesti ottaen kaudella 1988 liian pieni polttoainetankki.

 

[CCMK]

Tosiaan kaksi päivää aiemmin 13.11 tuli kuluneeksi myös 20 vuotta kauden 1994 päätöskilpailusta Australian Adelaidessa. 13.11.1994 Saksa juhli ensimmäistä F1:n maailmanmestaria Michael Schumacherin muodossa ja lajissa kuohui ja Suomessa ihmeteltiin vieläkin joissakin pienissä lehdissä, että mikä saa niin paljon kansaa hereille niin paljon hereille niin varhain aamulla tai aamuyöllä kuin F1:n ratkaiseva osakilpailu Australiassa.

Schumacherin ja Damon Hillin kolari aiheutti Schumacherin kruunaamisen mestariksi ja kuohuntaa joka toi vielä 10 vuotta tilanteen jälkeen kaudella 2004 erillisen virallisen tutkimuksen asiasta. Kohu päättyi molempien osalta siihen, että Schumacheria ei nähty syylliseksi kolariin johon mestaruustilanne sitten ratkesi. Schumacher kuitenkin sai vakavan varoituksen jota saksalainen ei kuitenkaan vaikuttanut kuuntelevan ja joka sittemmin johti 1997 Jerezissä Schumacherin hyllyttämiseen kisan lopputuloksista ja yleensä MM-taulukosta joskin erikoisesti pisteitä ei itsessään otettu pois.

Schumacher oltiin lähellä hyllyttää lajista kokonaan erityisesti Jerezin tempun jälkeen. Williams-talli ei 1994 kuitenkaan tehnyt asiasta protestia ja kuten vuonna 2004 tutkimuksen jälkeen todettiin niin F1:ssä voi itselleen vääriltä tuntuvia asioita oikaista yleisesti ottaen vain kilpailukaudella ja mikäli jotain tutkittavaa olisi niin ehkä ensi kerralla olisi parempi vastaavassa tapauksessa tutkia ne kilpailukaudella kuten kuuluu tai 1-2 vuoden sisään tapahtuneesta jolloin sillä voisi olla vielä periaatteessa jotain merkitystä. Joka tapauksessa Damon Hillin pyöriteltyä päätään ja vaadittuaan päästä jatkamaan kuuli viestin varikolta ja keskeytti.

Lopulta Australian kilpailun voitti sopivasti usein siellä onnettaren kolhimaksi joutunut Nigel Mansell joka muutenkin oli palaamassa takaisin F1:siin. Tosin voitto ei tullut helpolla paalupaikan ohella ja hetken aikaa Mansell vaikutti jäävän kisassa jopa statistin rooliin kun mestaruuskamppailijat Hill ja Schumacher menivät ohi ja useat muutkin tavoittelivat voittoa kuten esimerkiksi toiseksi ajanut Gerhard Berger. Martin Brundle oli kilpailussa kolmas ja samalla epävarma mahdollisesta kauden 1995 paikastaan siinä vaiheessa. Mansell kun oli menossa jo tuolloin joko Williamsille tai McLarenille kaudeksi 1995. Rubens Barrichello oli neljäs, Olivier Panis oli viides ja Jean Alesi kuudes.

Kilpailu oli viimeinen ja on edelleen sinällään viimeinen jossa mukana oli kolme suomalaista kuljettajaa. Tuolloin ajoivat Mika Häkkinen, JJ Lehto ja Mika Salo. Salo sai kunnian pysäyttää Lotuksen viimeisen kerran radalla kierroksella 49 sähkövikaan, mutta JJ selviytyi maaliin. Häkkinen vuorostaan vaikutti pääsevän palkinnoille kunnes sai 10 sekunnin stop-gon ja myöhemmin ajoi rajusti ulosajon ja oli loukkaantua pahoin jarrujen menettämisen seurauksena. Ihme kyllä Häkkiselle ei tästä kilpailusta silti tullut juuri lainkaan vahinkoja.

 

[CCMK]

Kaudella 1987 15.11 eli tänä päivänä 27 vuotta sitten ajettiin Australian Grand Prix Adelaidessa. Suomessakin näytetyssä kilpailussa jännitystä riitti koko rahan edestä, Stefano Modena debytoi ja keskeyttämällä erikoisesti väsymyksen takia oli jonkin aikaa Suomessa Keke Rosbergin arvostelun kohde. Ainoa mikä Keken pitkästä passiosta toteutui lopulta aivan täysin oli se, että Modenasta ei tullut mestaria eikä myöskään voittajaa joskin kaudella 1991 hieman paremmalla onnella parissa kilpailussa Modena olisi voinut voittaa Tyrrelillä jopa kisojakin ja Keke olisi joutunut syömään sanansa. Lisäksi Keke joutui syömään sanansa jo siinäkin, että Stefano Modena ei muka koskaan olisi noussut palkintokorokkeelle uransa aikana.

Kaikki muu kuitenkin toteutui hieman toisella tapaa eli se, että Modenasta tuli sinällään erittäin hyväkin kuljettaja ja pystyi erittäin vaikeasta debyytistä huolimatta olemaan kaikkiaan varsin uskottava kuljettaja. Tosin Modena teki kyllä itse hallaa kauden 1991 loppukauden turhautumisellaan ja etenkin kauden 1992 erittäin vaikean Jordan-kauden kiukutteluillaan kaudella jossa tallikaveri Mauricio Gugelmin olisi sinällään ansainnut huomattavasti enemmän pisteitä kuin Modena ihan vain jo talliin otetun toisenlaisen suhtautumisen avulla.

Rosbergin passiosta kauden 1987 päätösosakilpailusta päätellen olisi voinut luulla Modenasta tulevan vain kelvoton maksukuljettaja tai peräpään häirikkö kuten Adelaiden 1987 kilpailussa oli jo usein aiemminkin urallaan ollut Philippe Alliot. Modenaa vaivasi kuitenkin auton ohjausvaurio ja ennen sitä ollut krooninen yliohjaus joka söi renkaita ja pakotti Modenan käymään varikolla kolme kertaa ennen uupumusta ratin taakse.

Kauden 1987 Australian kilpailun voitti Gerhard Berger ja kisan lopun haastajamies Ayrton Senna diskattiin kakkospaikalta ja alennettiin kolmostilalle MM-taulukossa koska Lotuksen jarrut olivat sääntöjenvastaiset. Toiseksi nousi siis Michele Alboreto ja kolmanneksi Sennan hylkäyksen myötä Thierry Boutsen. Kisan onnistujiin kuului neljänneksi ajanut Jonathan Palmer, valitettavasti ilman pisteitä myöhäisen sarjaan ilmoittautumisen takia jäänyt Yannick Dalmas viitospaikallaan ja Roberto Moreno jolla oli melkoinen hätä päästä viimeiseen pisteeseen saakka enemmän kuin terveellä AGS:n autolla Zakspeedin Christian Dannerin sijaan kuutospaikalla.

Morenolle AGS:n piste oli tavallaan äärimmäisen helpottava asia ja se tulisi luomaan hänelle jatkon F1:ssä joskin erikoisesti lukuisia kertoja sarjan ulkopuolisia Australian kisoja voittanut Moreno sai ajettua lopullisesti aivan kokonaisen MM-kauden kisoissa vasta 1995 vaikka totta kai kaudella 1991 Moreno ajoi Benettonilla suurimman osan kautta ja kaudella 1992 Moreno karsiutui Monacoa lukuunottamatta kaikista muista surkean Andrea Modan takia ja Morenon talli vielä suljettiin ulos sarjasta.

Danner oli seiskapaikalla viimeinen mies joka näki ruutulipun sillä tuloksiin lasketut Andrea de Cesaris ja Williamsilla yhden kisan ajanut Riccardo Patrese eivät nähneet ruutulippua kasipaikan ja ysipaikan miehinä ulosajon ja öljyvuodon seurauksina.

 

[CCMK]

Ei varsinaisesti formuloissa tapahtunutta asiaa, mutta 25 vuotta sitten perjantaina käynnistyi TV3:lla noin kello kuuden aikaan illalla tietyllä tapaa varsin merkittävällä tavalla moottoriurheilun ajankohtaisohjelma Ruutulippu 5.1.1990...

Aikaa on vierähtänyt melkoinen tovi ja aivan ensimmäisen ohjelman kunniaksi mitta oli hieman tavallista puolituntista pidempi ja myöhemmin noita vähän pidempiä Ruutulipun ohjelmia nähtiinkin jonkin verran ohjelman historian varrella ja olihan tosiaan Kolmosella ainakin alkuvuosina ja Ruutulipunkin alkuvuosina myös omat Moottoriurheilun Vuosi-lähetyksensä joissa asiaa myöskin riitti ja noita vuosilähetyksiä nähtiin hyvinkin pitkään niiden jälkeenkin ja osin Ruutulipunkin inspiraatio pyöri noissa ohjelmissa ja sitä ennen tietenkin kokonaan uuden kilpailijakanava PTV:n Paalupaikka-ohjelmassa sillä Ruutulipun alkuperäiseksi nimeksikin piti tulla tiettävästi Paalupaikka.

Se kuitenkin muutettiin varsin viime hetkellä ja lykkäys mahdollisti ohjelman sijoittamisen ja aloittamisen juuri kauden 1990 alkuun.