Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Tänä päivänä on kulunut tasan 25 vuotta Italian Grand Prixistä 1992. Se ajettiin tietenkin Monzan radalla 13.9.1992.

Kilpailun osalta tuttuun tapaan oli montakin historiallista asiaa mitä siinä kisassa tapahtui.

Aluksi historiallisuuksia oli jo tapahtua heti alkuun kun Ivan Capellin piti jo lähteä Ferrarilta pois, mutta tifosojen edessä ja vielä peräti Monzassa tapahtuva potkukohu olisi kerta kaikkiaan ollut liikaa Ferrarin tuolloiselle tahratulle tilanteelle jo muutenkin joten sen takia Capelli sai ajaa vielä Nicola Larinin Claudio Lombardille välittämistä pyynnöistä huolimatta vielä Monzan kilpailun ja seuraavan kilpailun eli Portugalin Grand Prixin Estorilissa ennen kun Lombardi sitten tunnetusti nk. Tulta Syöksevänä Lohikäärmeenä käytännössä ampui Capelliin kiinni legendaarisen näköisesti, räyhäsi TV-kamerojen edessä minkä ehti ennen kun TV-kamerat siirtyivät vaivaantuneen hienotunteisesti näyttämään muuta kuvaa kuin lähes itku kurkussa olleen näköistä Capellia ja Lombardi vähemmän yllättäen raivoltaan ehtivänä kertoi tämän olevan erotettu Estorilin varikolla...:frank:

Ferrarin tilanteesta puhuttaessa kilpailu tosiaan oli katastrofi kun molemmat kuljettajat eli Capelli ja kaikkien tifosojen tuon ajan sankari eli Jean Alesi keskeyttivät samalla kierroksella jonka aikana Alesi oli nelospaikalla ja Capelli jälleen kaikkia Ferrarin ystäviä häiritsevästi oli tippumaan päin vaikka alun ajoikin suurin piirtein viimeisen pisteen selkeää vauhtia osoittaen kuitenkin pitkästä aikaa oikeastikin eloa Ferrarin ratissa.

Monzan kilpailu 1992 oli Ayrton Sennan viimeinen McLaren-voitto jossa hänellä oli käytössään Hondan moottori. Ikävä kyllä jälleen kerran Senna tuntui saavuttavan voittonsa tämänkin osalta vuonna 1992 vain siksi, että Williamsin Nigel Mansell ja Riccardo Patrese joutuivat ongelmiin ja mihin ongelmaan Mansell jo keskeyttikin. Patrese vuorostaan sinnitteli vaikka paljoa ei keskeytyksestä puuttunut maalissa.

Monzan kisassa 1992 käytettiin viimeisen kerran vuonna 1992 karsiutumista kun Andrea Moda-talli oli suljettu kokonaan pois sarjasta, Brabham-tallin konkurssi lopullisen vahvistettu kauden 1992 osalta lopullisesti kesken kilpailukauden ja tapahtumahetkellä alustavan lopullisesti myös vuoden 1993 ja koko tallin historiankin osalta ennen pitkää toteutuvasti ja Fondmetal-talli joutui konkurssiin vaikka vielä Portugalin Estoriliin talli yritti päästä yksittäisen maksukuljettajan ja pakkotilanteen luoman sääntöluvan turvin siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kilpailussa suomalaisittain arvioituna JJ Lehdolla oli vaikea kisa joka oli masentava jopa ennen loppuvaiheen keskeytystä ja ennen pitkää muutoin hyväksyttävää sijoitusta maalissa kun taas Mika Häkkisellä olisi voinut olla hyvä kisa edessä ilman liian aikaista keskeytystä. Johnny Herbert ajoi Lotuksella selkeämmällä pistepaikalla ja tuntui olevan vauhtia parempaankin kun sitten hänellekin keskeytys tuli.

Thierry Boutsen ajoi myös hyvin kilpailussa ennen keskeytystään mikä oli poikkeuksellista Ligierin autolla tuon ajan yleiseen Ligierin keskivertokilpailuun nähden nimenomaan kuivassa kelissä joskin Renault-moottorin ollessa Ligierin takana ei tietenkään Ligierin kisat olleet aivan yhtä tuhoon tuomittuja toisin kuin Lamborghini-moottorin tai Ford-moottorin aikaan vuosina 1991 tai 1990.

Erik Comas vuorostaan ehkä hieman Belgian tilanteiden jälkeen sinä viikonloppuna ja nimenomaan sen jälkeen ei aivan terävimmässä iskussa ollut muutenkaan ennen keskeytystään ja vaikka olisi ollutkin niin silti niin Comas kuin myös Boutsen kunnostautuivat keskikastin pienosumien aiheuttajina. Molemmat herrat osuivat enemmän tai vähemmän selvemmin myös Benettonin Michael Schumacherin kanssa kisan aikana yhteen joskin ainakin yhteen näistä osumista myös Schumacher itse oli syyllinen myöhemminkin kisassa tunkemalla sitä autoa sellaiseen rakoon juuri näiden sankareiden kanssa kilkatessa, että siitä ei olisi voinut olla muuta seurausta kuin kolari ja siinä olisi voinut olla saksalaisnuorukaisen ja tuoreen kisavoittajan kisa pilalla.:nope:

Andrea de Cesaris ajoi myös ehkä hienoimpia elämänsä kisoja Monzassa 1992 jota kuitenkin taas kerran varjostivat tekniset ongelmat ja vaikeudet joskin kilpailun loppua kohti de Cesaris onnistui ajamaan pistesijoille ja tasoitusta antoi ilman muuta muille liikaa myös huono lähtöruutu aika-ajon jälkeen kilpailussa. Ilmorilla oli tuona kilpailuviikonloppuna paljon ongelmia moottoriosastolla ja erityisesti sytytystulppien kanssa jotka todettiin isoksi osaksi eriltään viallisiksi.

Vialliset erät määrättiin hävitettäväksi, mutta siltikin niiden paljouden takia vielä niinkin myöhään kuin surullisen kuuluisasti vuoden 1993 Imolan kilpailunkin aikaan niin JJ:n kuin 'Kallen' autoista löytyi niitä viallisia sytytystulppien eriä jotka olivat kiusanneet niin de Cesarista kuin myös Olivier Grouillardia Monzassa 1992...:(

Tosin silti eräällä tavalla hienoimmat ajot ajoivat varmaankin Martin Brundle ja Michael Schumacher Benettonilla kun molemmat ajoivat palkinnoille ja lisäksi saivat vihdoin ja viimein jo pitkään odotetusti Benettonin molemmat autot ensi kertaa kaudella palkinnoille vaikka vähän paremmalla onnella molempien autojen palkintosijoituksia ja ehkä jopa voittoja olisi voinut olla Michael Schumacherin lisäksi myös nimenomaan Martin Brundlella etenkin Belgiasta puhuttaessa ennen legendaarisen murheellista virhearviota olla menemättä varikolle silloin kun olisi pitänyt mennä.

Kilpailun osalta siis Ayrton Senna voitti, Martin Brundle oli toinen, Michael Schumacher oli kolmas, Gerhard Berger oli neljäs ja kuului tietenkin myös kilpailun hyvin ajaneisiin kuljettajiin ja ilman ongelmiaan olisi ehkä myös ollut voitossa kiinni, Riccardo Patrese oli tuurilla ruutulipun pelastaessa teknisen vian sijaan viides, Andrea de Cesaris oli kuudes päivänä jolloin viitospaikka tai nelostila olisi ollut selvempi, ehkä tosiaankin vähän paremmalla ruudulla ja ilman teknisiä harmeja taustalla palkintosijoitusajo olisi ollut todellisinta sitten Spa-Francorchampsin kilpailun 1991 sillä vauhdilla mitä de Cesaris osoitti Monzassa 1992, Michele Alboreto oli katkerasti taas kerran melko hyvän kilpailupäivän jälkeen seitsemäs ja ensimmäinen pisteittä jäänyt kuljettaja, Pierluigi Martini Dallaralla oli kahdekas ajettuaan pitkän ja vaikean kilpailun jossa häntä ei auttanut edes Monzan ratakaan, Ukyo Katayama oli yhdeksäs huolimatta vaihdelaatikkoviastaan ennen ruutulippua kun japanilaiselle sijoitus annettiin maalissa kaikesta huolimatta, Karl Wendlinger oli kymmenes ja toiseksi viimeinen ja JJ Lehto oli 11:sta ja viimeinen sijoituksen saanut kuljettaja maalissa keskeytyksestään huolimatta. Tehottomaksi osoittautunut moottori kun ehti sopimuksensa irti sanoa ennen ruutulippua.
 

Antsa Rieppo

Well-known member
Liittynyt
1.1.2015
Viestit
46299
Sijainti
Purukiellossa
35 vuotta Kekruusin mm-tittelin voittamisesta.

Olin tuolloin Sammatissa jatkoriparin isosena. Hyvin muistuu mieleen vielä tuokin aika.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Niinhän siitä onkin jo sen verran vierähtänyt.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Tänä päivänä onkin kulunut 25 vuotta täsmälleen Portugalin Grand Prixistä 1992 Estorilin radalla jolla kilpailu ajettiin 27.9.1992.

Kilpailussa oli jälleen monia hienoja piirteitä joita on käyty aiemminkin läpi. Nigel Mansellille tämä oli viimeinen uransa Euroopassa ajetun osakilpailun voitto, viimeinen Punaisella Viitosella ajettu voitto ja muutenkin sellainen aivan täysin hallitseva voitto tavallaan vaikka eihän Adelaiden 1994 uran viimeiseksi osoittautunut voittokaan mikään aivan täysin lahjavoitto ollut niin se olisi ollut melko epätodennäköinen ilman Damon Hillin tai Michael Schumacherin keskeytyksiin molempien osalta johtanutta kolarointia jossa Hill tosin pääsi sentään keskeyttämään varikolle asti ja voitto Adelaidessa 1994 vaati Mansellilta osin myös onnistunutta strategiaa ja myös ehkä hieman Gerhard Bergerin omaa pienen pientä epäonnea.

Mansell tosin myös mokaili hieman kisan alussakin ajellen kisaa välillä jopa Rubens Barrichellon kanssa Adelaidessa 1994, mutta se siitä muistelusta siltä osin.

Mansell tosiaan onnistui Portugalin Estorilissa 1992 ajamaan kauden viimeiseksi osoittautuneen voittonsa pitämällä päänsä kylmänä myös Ayrton Sennan uhmakkaasta säännöllisestä neljän pysähdyksen strategiasta minkä Senna yritti valjastaa aseeksi kun muutoin ei ollut oikein mitään mahdollisuutta Williamsin lyömiseen ja tosiaankin Senna otti maagisesti kaiken irti Goodyearin D-seoksista Estorilin radalla milloin vain pääsi niillä ajamaan ja kun niitä käytti.

Valitettavasti McLarenin toinen ase minkä Senna olisi Mansellia vastaan tarvinnut niin kovin, kovin kauan sitten oli Hondan viimeinen evoluutiomoottori, Globo TV:n kovin usein kehuma nk. Kranaatti-moottori minkä Senna saikin sitten niin Suzukaan kuin myös Adelaideen 1992 ja minkä avulla Senna sitten alkoi olla lopullisesti todellinen haaste Williams-Renaultin ylivoimalle.

Harmi vain, että sitä moottoria olisi todella tarvittu kauan sitten jo kaudella 1992 mikäli mestaruudesta todella olisi haluttu edes jotenkin taistella vielä myös McLarenin automallin muidenkin oikkujen lisäksi.

Tosin aivan todella reaaliseen mestaruustaistoon sitä kuten myös McLarenin uutta autoa olisi tarvittu oikeastaan jo heti kauden 1992 ensimetreistä lähtien ja vaikka uutta automallia alettiinkin käyttämään pikaisena hätäapuna jo Brasilian Interlagosista eteenpäin niin siltikin tärkeät moottoripäivitykset ja tämä nk. Kranaatti-moottorin käyttöönotto jäi tekemättä eikä sitä tullut Globo TV:n kiihkeistä toiveista huolimatta Monacoon 1992 tai edes siihen viimeiseen rajaan eli Magny-Coursiin 1992 mennessä kun McLaren alkoi lopulta Williamsin ylivoiman edessä vain keskittyä ensin pitämään Hondan moottorit ja kun ei enää niitäkään voinut pitää omien linjanvetojen takia niin talli alkoi keskittyä liikaa jo kauteen 1993 mikä sitten tuhosi Sennan mestaruushaaveet vuodesta 1993.

Senna tunnetusti alkoi olla vaivaantunut McLaren-tallin ilmapiiristä, osin myös lajin muistakin paineista viimeisten vuosien eli vuosien 1989-1991 aikaisten kohujen takia, yksityiselämässä alkoi tästä eteenpäin olla myös kohuja jotka tosin pysyivät piilossa enin osin aina surulliseen Imolan 1994 viikonloppuun asti ja lopulta oli välillä taas uhmakkaasti heiluttelemassa IndyCar-korttiakin sinne siirtymisestä.

Kilpailu muistetaan tietenkin Mansellin kauden voittoennätyksen ja piste-ennätyksen lisäksi myös Gerhard Bergerin ja Riccardo Patresen kolarista joka aiheutti ennen pitkää keskeytyksen myös JJ Lehdolle ja rengasrikot Pierluigi Martinille ja Michael Schumacherille radalle jääneiden romujen takia. Tuomaristo tutki tuota kolaria ja totesi syyttömäksi niin Bergerin kuin Patresenkin, mutta muutoin tuomaristo ja koko lajin tuomaristojen esimies tuohon aikaan koko F1:n Yleistuomarina eli Peter Warr yhdessä tietenkin Max Mosleyn kanssa antoivat moitteita kysymysmuodossa.

Moitteet olivat osoitettu muulle Portugalin Grand Prixin 1992 kilpailunjohdolle ja myös itse Roland Bruynseraedelle siitä, että miksi Safety Caria ei tuotu radalle kenties vuoden 1992 kaikkein selvimmässä tilanteessa missä Safety Caria olisi todella tarvittu?

'Rolle' ei tunnetusti ollut tuolloin muutenkaan koko kilpailunjohtajan tai virallisen lähettäjän loppu-uransa aikana todellakaan ylin ystävä Safety Carin käytön suhteen muutenkaan silloinkin kun sitä oikeasti olisi tarvittu.

Fondmetal-talli oli joutunut vetäytymään lajista jouduttuaan konkurssiin ja siten Portugalin Grand Prix 1992 oli ensimmäinen kisa sitten vuoden 1987 jolloin jokainen kuljettaja periaatteessa pääsi kilpailuun kunhan vain yhtä periaatteessa pysyi hyvin nimellisen 110 % aikarajan sisäisen ajan sisällä. Aika-ajon karsintoja tai Esikarsintoja tästä eteenpäin, eikä varsinkaan itse Esikarsintaa ole tarvittu tästä eteenpäin mitenkään vaikka sisällytys siitä tietenkin jäi sääntöihin voimaan silloin kun kilpailijamäärä sen 30 autoa ylittäisi ja aika-ajossa tapahtuva karsinta tapahtuisi edelleen mikäli 26 auton raja ylittyisi.

Ayrton Senna sai lopulta uhmakkuudestaan huolimatta oikeastaan käytökselleen aika vähän varsinaista kunniaa vaikka tietenkin näyttävä veto oli uskoa omaan tekemiseensä rengaspuolella huolimatta rengasinsinöörien ja muiden taktiikkamiesten suosituksista.

Varsinainen palkinto oli ajaa kisan näkökulmasta riippuen pienen tai suuren pettymyksen tuoneen kolmospaikan sijaan (Ayrton halusi tietysti tuttuun tapaan voittaa tai saada Mansellin ylivoiman takia edes toisen sijan kilpailusta ja yritti vaatia vielä tiimiradiossa sijoitusta itselleen toiseksi, mutta asiasta kieltäydyttiin Gerhardin ja Ayrtonin rataeron takia mikä myös lisäsi Ayrtonin tyytymättömyyttä kisan jälkeen jossain määrin ja mikä sitten johti Alain Prostin pelkuriksi haukkumiseen...) mieltä parantavasti kisan nopein kierros joka oli viimeinen Hondan moottorilla ajettu McLarenin nopein kisakierros ennen Monzaa 2016 ja Fernando Alonsoa ja lisäksi tämä oli viimeinen kilpailu jossa molemmat Hondan moottorilla ajaneet McLarenin kuljettajat saivat pisteitä ennen Hungaroringiä 2015.

Ivan Capelille tämä kilpailu oli viimeinen Ferrarin ratissa ja senhän näyttävästi teki selväksi Tulta Syöksevä Lohikäärme nimeltä Claudio Lombardikin.:frank: Ferrarin osalta se olisi vain voinut järjestää potkut jo huomattavasti aiemmin tuolloin kun kerran tilanne oli mitä oli, mutta ei.

Jos JJ Lehto keskeyttikin niin suomalaisittain Mika Häkkinen ajoi jälleen hyvän sijoituksen ja jo tässä vaiheessa Lotuksen auto oli todella hyvä, mutta Suzuka 1992 tulisi olemaan se kisa mikä tulisi huipentamaan Häkkisen Lotus-uran ainakin näyttävyydessä vaikka myös tätäkin kilpailua voisi tavallaan pitää ehkä Häkkisen parhaimpana Lotus-ajona nimenomaan kokonaisuutena, varmasti ainakin parhaimpana Lotus-ajan Euroopan puolen osakilpailuajona kun Imolan 1991 aikaan tilanne Lotuksella kaikesta sen kisan ihmeistä ja kehumisesta huolimatta oli edelleen huono eikä normaaleissa keleissä eikä välttämättä hieman vähemmillä keskeytysmäärilläkään edes sateellakaan niin Häkkisellä kuin Julian Baileylla olisi ollut mitään asiaa pisteille.

Nigel Mansell siis voitti, Gerhard Berger oli toinen vaikka olisi voinut olla kolmas Ayrton Sennan halujenkin johdosta minkä McLaren-talli tosin kielsi ja olisihan Berger voinut myös keskeyttääkin Riccardo Patresen kanssa tapahtuneen kolarinkin takia, Senna oli kolmas vaikka toinenkin sija oli mahdollisuus käytännössä melkein loppuun asti ennen kuin Senna vihaisena sulki tiimiradiokanavan kisan lopulla muutenkin kyllästyttyään riitelemään niin kisainsinöörien kuin myös ilmeisesti itse Ron Dennisin kanssa myös tämän sijanvaihdon toteutuksesta, Martin Brundle toimi jälleen Benettonin päivän pelastaneena kaverina nelospaikalla vaikkakin itse kisa ei Spa-Francorchampsin 1992 tai Monzan 1992 kisan tapaan yhtä iskevä ollutkaan Estorilissa 1992, Mika Häkkinen oli hienosti viides vaikka myös nelospaikkaan asti asiaa olisi ollut ja Suzukan 1992 tapaan ehkä ainoan kerran koko Lotus-uran aikana aivan todella palkinnoille eli kolmostilaan asti mikäli vain niitä kierroksia olisi ollut enemmän kisassa, keskeytyksiä hieman enemmän ja ehkä vain vähän parempi yleinen kisavauhti nimenomaan tärkeässä kisan alkuvaiheessa mikä vuonna 1992 oli joskus Lotus-tallin ongelma vaikka Häkkinen olisi hyvät lähdöt saanutkin ja tehnyt oikeat liikkeet radalla oikeaan aikaan kaikesta huolimatta ja Michele Alboreto sai jälleen edes yhden pisteen kuutospaikalla kun perinteinen seiskapaikan mies vuosimallia 1992 jälleen sai pistepaikan vain haltuunsa.

Michael Schumacherin päivä olisi seiskapaikan sijaan ansainnut pisteitä roppakaupalla ja ehkä myös palkintoja vaikkakin Brundlen tapaan Schumacher ei Estorilissa ollut niin iskussa kuin Spa-Francorchampsissa 1992 tai Monzassa 1992 joskin toki vähän vaisumpi kisa meni silti tavallaan ennen rengasrikkoa paremmin kuin Brundlella, Thierry Boutsen oli kahdeksas mikä oli huono asia, mutta Ligierin automallit alkoivat jo vuoden 1992 lopulla selvästi parantua lopultakin myös kuivallakin kelillä pitkästä aikaa mikä oli tärkeä kehitysaskel kautta 1993 varten vaikka pistetaulukko tai ajosuoritus ei tapahtumahetkellä sitä vastaan antanut kehuja, Andrea de Cesariksella oli myös hieno teknisen vian tai estelyn riistämä kisa joka olisi ansainnut edes jäännöspisteen saamisen tai parinkin, mutta jätti hänet vain kylmästi pisteittä ysipaikalle vaikkakin totuuden nimissä Brundlen ja Schumacherin tapaan Estoril 1992 ei ollut de Cesarikselta yhtä iskevä kisa kuin monet muut 1992 kisat olivat olleet tai viimeisimpänä vaikka tuolloisessa mittakaavassa Spa-Francorchamps 1992 tai Monza 1992 kotikilpailuna.

Aguri Suzuki oli kymmenes, Emanuele Naspetti oli yhdestoista, Christian Fittipaldi oli kahdestoista, Stefano Modena kolmastoista ja toiseksi viimeinen turhauttavan lönöilyä, törppöilyä ja estelyä sisältäneen ajopäivän jälkeen ja Gianni Morbidelli oli neljästoista ja viimeinen mies kilpailussa.
 
Viimeksi muokattu:

hila

A-sijan Tuntija
Liittynyt
22.5.2014
Viestit
3763
Sijainti
Maalla
10v sitten ajettin Brasilian GP ja sen päätteeksi Kimistä tuli MaailmanMestari.
Tämä oli kyllä hieno ja dramaattinen kilpailu jossa suurta draamaa riitti vielä kisan jälkeiselle viikollekin.
Kaiken kaikkian todella hieno hetki.

Ko. kisan tapahtumista, taustoista ja jälki puheista :
https://fi.wikipedia.org/wiki/Brasilian_Grand_Prix_2007

Juutubia itse kisasta :
https://www.youtube.com/watch?v=dCmT9A7mCwM


2n juutuubin kooste kisasta :
https://www.youtube.com/watch?v=Q-zxpRGzp2c
https://www.youtube.com/watch?v=mKzM6fjYHgQ

Lopussa tuleva maammelaulu on hetkistä hienoin. :)
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Näinpä.

Tänä päivänä eli 25.10.1992 ajettiin tasan 25 vuotta sitten päivälleen vuoden 1992 Japanin Grand Prix. Vuoden 1992 Japanin Grand Prix Suzukan radalla kilpailuviikonloppunsa osalta oli omalla tavallaan äärimmäisen ikimuistettava.

Koska olen tätä viikonloppua sivunnut aika montakin kertaa monissa muissa eri toikeissa niin en hirveän paljon tätä kisaa tässä tällä erää muistele. Nigel Mansellin, Michael Schumacherin ja Ayrton Sennan osalta tämä kilpailu päättyi keskeytyksiin ja siten jo myös vuoden 1992 maailmanmestaruuden varmistaneen Mansellin oletettava uran toiseksi viimeinen ja varmasti toiseksi viimeiseksi koitunut kilpailu Punaisella Viitosella jäi kesken.

Lähinnä tämä oli eräällä tavalla erittäin hieno kisa ainakin Riccardo Patreselle, Martin Brundlelle, Andrea de Cesarikselle, Christian Fittipaldille ja ilman muuta myös keskeytyksestä riippumatta Suomen Mika Häkkiselle joka ajoi tässä kisassa itsensä ainakin sen hetken tilanteensa pohjalta lopullisesti huipputallien tietoisuuteen mikäli ei jostakin syystä kerta kaikkiaan tätä ennen ei muka olisi ollut mitään sellaista aivan todella iskevää suoritusta eri tallipomojen silmiin osunut.

Lotus-aikakauden ilman muuta sinänsä näyttävimmän ja oikeastaan sen parhaimman kilpailunsakin Häkkinen todella ajoi juuri tässä kilpailussa ja myös Johnny Herbert oli uskomattomassa iskussa tässä kisassa ennen kuin britin taival katkesi myös Lotuksen ratissa vielä Häkkistäkin aikaisemmin ja suhteessa erittäin lohduttoman tuntuisesti.

Suzukan rata oli jo useita vuosia toiminut normaalien kärkitallien, keskikastin tallien ja häntäpään tallien tasoerojen äärimmäisenä sekoittajana ja tasoittajana ennen kaikkea kilpailunaikaisessa vauhtiolemuksessa ennen tietenkin sitten lopputulosten ennen pitkää tullutta selviämistä. Talleista ainakin Lotuksen, Minardin ja Venturi-Larroussen vauhtiolemus tuntui jostakin syystä parantuneen kuin silmissä. Lotuksen tilanne ei ihan niin tuntematon ollut tietenkään, mutta Minardin ja Venturi-Larroussen vauhtiolemus ei ihan niin varmaa ollut vuoden 1992 kisoissa kuin mitä sinänsä Lotuksen oli.

Mikäli Lotuksen, Minardin ja Venturi-Larroussella oli tyytyväisyyttä vauhdin ja kilpailuolemuksen osalta sinänsä iloon niin Ferrari oli suorituskykynsä täydellisessä pohjamudissa ja sitä taustaa vasten Jean Alesin pisteajoakin pidettiin Italian lehdissä ja jopa Tulta Syöksevän Lohikäärmeenkin eli Ferrarin tunnetun tulisielu Claudio Lombardin silmissä melkein Maailman Kahdeksantena Ihmeenä koska niin karmeaa oli Ferrarin kilpailuviikonlopun olemus yleensäkin ollut ja Venturi-Larroussen, Minardien ja Dallaroiden hyppiessä ties kuinka monetta kertaa ja varsinkin Suzukassa 1992 erityisen järkyttävästi Ferrarin silmille radalla oli yleinen mieliala läpi kisan oikeastaan ennen ruutulippua hiilisäkin musta Ferrarille ja Ferrarista kuten monesta muustakin autosta oli tuona päivänä loppua dramaattisesti kisan loppukierroksilla polttoaine.

Se tosiasia oli muuttaa koko kisan loppuvaiheet todella dramaattiseksi ja jonka tuloksena esimerkiksi hyvinkin korkealla olisi voinut olla muun muassa JJ Lehto jolla tosiaan Pierluigi Martinin kanssa oli tuossa kisassa eniten polttoainetta autoissaan ennen kisaa.

Kuitenkin siis Riccardo Patrese voitti ja joutui valitettavan kisajärjestelysyytekohun uhriksi kuten Gerhard Bergerkin oli joutunut Japanin Grand Prixissä 1991 myöskin Suzukan radalla tuolloin ajetun kilpailun voittajana, Berger oli vuoden 1992 kilpailussa toinen, Martin Brundle oli kolmas vaikka niin ruokamyrkytyksen jälkitoipuminen kuin myös bensan loppuminen olivat tuhota hänen upean kilpailunsa, Andrea de Cesaris ajoi myös yhden elämänsä kisoista Suzukassa 1992 olemalla neljäs ja ilman taas sitä muiden kuskien aiheuttamaa helkkarin estelyä tai muuta teknistä ongelmaa olisi parhaimmillaan seissyt itse kolmospaikalla vaikka toki Tyrrellin autosta oli myös polttoaine erittäin vähissä pitkin kilpailun loppuvaiheita kun polttoaine ei ollut millään riittää maaliin asti, Jean Alesi oli kammottavan huonosta kisan alusta huolimatta uskomattomin rattimiehen ottein kuin myös ehkä pienen keskeytysten suoman onnen avulla viides, Christian Fittipaldi oli uskomattoman kisan ajaneena uskomattoman onnellinen kuutostilastaan ja hänestäkin ajateltiin Mika Häkkisen tapaan tuona päivänä yhtenä suurimpana tulevaisuuden nimenä lajissa joskin pieni tahra oli se tosiseikka, että ilman Stefano Modenan polttoaineen loppumista hän olisi ehtinyt jäädä pisteittä.

Modena ajoi myös Mauricio Gugelminin kanssa tavallista paremman kisan Jordanilla kuin yleensä kaudella 1992 oli tapana vaikkakin ne kuuluisat estelyt jatkuivat ja muutkin itsepäisyydet ja lisäksi Modena oli joutumassa pois Jordanilta ja koko lajista vuoden 1993 osalta kun pahansisuisuus ja kärttyisyys toki onnettoman huonon vuoden 1992 vuoksi olivat suuttuttaneet suurin piirtein oikeastaan kaikki tallipäällikköt jotka hänen palveluksistaan olivat vielä vuoden 1991 lopussa edes sentään noteeranneet miehen kuulumiset tai jopa olleet äärimmäisen kiinnostuneita hänestä itsestään ja täten Modena oli siis bensan loppumisen takia seitsemäs, Aguri Suzuki oli kotiradan tuntemuksen turvin kahdeksas, JJ Lehto oli yhdeksäs ja Pierluigi Martini oli kymmenes.

Ukyo Katayama yhdestoista kisassa kotiyleisönsä edessä jossa Katayama teki huikeita ohituksia tai ohitusyrityksiä esimerkiksi JJ:stä avauskierroksten aikana todella ahtaasta paikasta rataa ennen kuin hölläsi hieman kaasujalkaa ja antoi suomalaisen mennä menojaan kuin että olisi tullut valtava ja jopa hengenvaarallinen kolari vaikka kolarissa Katayama oli totta vieköön itse tallikaverinsa Bertrand Gachotin kanssa kisassa, Nicola Larini Ferrarilla Ivan Capellin korvaajana oli kahdestoista, Emanuele Naspetti oli kolmastoista, Gianni Morbidelli oli neljästoista ja toiseksi viimeinen ja Michele Alboreto oli viidestoista ja viimeinen.

Hollannin Jan Lammers palasi tässä kilpailussa takaisin F1:siin 10 vuoden tauon jälkeen kun yksinkertaisesti vuosina 1983-1991 ei vain paikkaa koskaan tulla takaisin tullut ja aina kun yritti tulla (Itse asiassa yllättävänkin monta kertaa oli tulla takaisin:).) oli yksinkertaisesti jotakin estettä.:frown: Hienoa kuitenkin oli, että mies pääsi vielä ajamaan lajissa niin tässä kuin Adelaidenkin kisassa 1992 ennen vuoden 1993 surullista March-tallin loppua ja jolloin Lammers olisi uskomattomasti palannut lajiin ajamaan täydenkin kauden mikäli vain talli olisi kestänyt.

Erikoisesti Lammersilla oli paikka tulla takaisin vuonna 1992 aiemminkin samana vuonna ja jopa hyvinkin aikaisin, mutta ensin sponsorirahat eivät riittäneet ja kun riitti niin kisaruostetta oli pakko saada miehen itsensäkin mukaan pois armottomallakin määrällä maksutestaamista ennen kuin pystyi todella menemään takaisin. Ja olihan paikka myös Karl Wendlingerinkin osalta ainakin osin kiinni.

Onneksi kuitenkin palasi lajiin kun palasi ja keräsi ainakin positiivista kannatusta teostaan jos ei sitten mitään muuta.:alppu:
 
Viimeksi muokattu:

Antsa Rieppo

Well-known member
Liittynyt
1.1.2015
Viestit
46299
Sijainti
Purukiellossa
Oli huikea kisa tuo. Ei pelkästään Kim... Mikan takia vaan Squmin aivopierukin ja samalla varmaan Hill hykerteli onnessaan, kun kepulipelillä ei aina voita.
 

spotter90

Half Blind, Full Throttle
Liittynyt
8.9.2014
Viestit
3126
Sijainti
Helsinki
Villeneuve muistelee myös ko. kilpailua F1:sten youtube-kanavalla.

Muistan kisan hyvin, kun katsoin sitä telkusta. Mainoskatkolta palattiin Schumin ollessa hiekalla ja mestaruuden tajuttuaan Villeneuve päästä Mäcit ohitseen. Kyllönen ja Eki menivät pähkinöiksi :D Aika-ajoissahan Jaques, Schumi ja Frentzen ajoivat tismalleen saman kierrosajan. Edelleen autot ajavat Jerezin radalla Senna-shikaanista, prätkät eivät.
 
Viimeksi muokattu:

Antsa Rieppo

Well-known member
Liittynyt
1.1.2015
Viestit
46299
Sijainti
Purukiellossa
Villeneuve muistelee myös ko. kilpailua F1:sten youtube-kanavalla.

Muistan kisan hyvin, kun katsoin sitä telkusta. Mainoskatkolta palattiin Schumin ollessa hiekalla ja mestaruuden tajuttuaan Villeneuve päästä Mäcit ohitseen. Kyllönen ja Eki menivät pähkinöiksi :D Aika-ajoissahana Jaques, Schumi ja Frentzen ajoivat tismalleen saman kierrosajan. Edelleen autot ajavat Jerezin radalla Senna-shikaanista, prätkät eivät.
Tais Williamsilta joku päällikkö sanoa, että muista mitä kaudella on tapahtunut ja aja mestaruus kotiin. Mäkkärit pääsi sitten ohi, kun Jaqqu nosti. https://www.youtube.com/watch?v=BLcXRMp2AiM

Tuossa Jerezin kisa vielä tiimiradioin. https://www.youtube.com/watch?v=QaOyPGdLRPM
 
Viimeksi muokattu:

spotter90

Half Blind, Full Throttle
Liittynyt
8.9.2014
Viestit
3126
Sijainti
Helsinki
Tais Williamsilta joku päällikkö sanoa, että muista mitä kaudella on tapahtunut ja aja mestaruus kotiin. Mäkkärit pääsi sitten ohi, kun Jaqqu nosti. https://www.youtube.com/watch?v=BLcXRMp2AiM

Tuossa Jerezin kisa vielä tiimiradioin. https://www.youtube.com/watch?v=QaOyPGdLRPM
Näinhän se meni. Villeneuve hölläsi, kun hänen autonsa akut olivat vaurioituneina, mikäli hän olisi ajanut kovempaa niin auto olisi hajonnut. Kyllönen ja Eki olivat ihan kuutamolla, kun luulivat Mikan tulleen ajamalla ohitse. Tästä kilpailusta on tullut vuosien saatossa yksi klassikoista.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
No ilman noita tunnettuja suomalaistapahtumia ja muutamia muitakin tapahtumia niin en nyt niin klassikoksi sanoisi. Vaikka onhan se tietenkin sitä varmasti vähän nuoremmalle katsojapolvelle tai sellaiselle katsojalle joka oli ollut enemmän suuremman osan 1990-lukua lähinnä formuloiden satunnaiskatsoja vaikka toki viimeistään tuosta Jerezistä 1997 eteenpäin yllättävän moni Kekenkin ajan kisojen katsoja viimeistään tarttui jälleen lajiin kiinni uudelleen jos ei muutoin ollut jo sitä ennen mukana.

Moni kun oli Keken lopetettua vuodesta 1987 eteenpäin jättänyt formulat tai ainakin niiden isomman seurannan vähemmälle eikä oikein välttämättä ollut katsonut niitä kisoja edes JJ Lehdon Onyx-vuosinakaan 1989-1990.

Tämä Jerezin 1997 kisa oli toki muistettava kisa myös vihdoin ja viimein eräänlaisena lopullisena jäähyväisenä muulle turva-autotoiminnalle kuin Mersujen toiminnalle kun Renault vetäytyi lajista ja mukana legendaarisessa Williamsin ja Benettonin vuosikuvassa 1997 oli ollut tuon vuoden Jerezin kisassa niin ennen kisaa kuin erillisessä kisan jälkeen tapahtuneessa nk. Soihdun Luovutustilaisuudessa mukana niin Mercedes-Benzin kuin Renaultin vastaavat turva-autot ja niiden kuljettajat jotka sitten ajelivat vähän terveisiä yleisölle ja lopulta sitten siitä asti Mersu onkin ollut Safety Carien täysin lopullinen yksinoikeustoimittaja lajissa.

Renaultin Safety Car-malli joka tosiaan oli muutoin tuon vuoden Jerezissä Mainosauto kisassa niin se oli tosiaan Renault Megane Coupe. Toki joissakin Renaultin erikoisaikakausilehdissä automalli oli nimitykseltään Renault Maxi Megane Coupe Turbo mikä ilmeisesti oli tarkoitettu ainakin yhdeksi ellei peräti suoraan jo Renaultin päämalliksi vuodeksi 1997 F1:siin toimimaan Safety Carina mikäli Renault vain olisi vielä saanut jatkaa Safety Carien toimittajana lajissa sen virallisena edustajana kuten se oli saanut ollakin vuosina 1994-1996.

Tuo Renault Maxi Megane Coupe Turbo tosiaan oli aika lailla raskaasti muokattu ralliautonakin toiminut malli mitä sitten kai olisi vielä vähän soviteltu ja säädetty enemmän F1-muottiin sopivaksi mikäli Renault niitä toimituksia vain olisi saanut jatkaa lajissa aikanaan Safety Carien osalta puhuttaessa. Jo tietyllä tapaa erittäinkin legendaarisen Renault-pamppu Patrick Fauren harmiksi näin ei kuitenkaan käynyt kun Bernie Ecclestone halusi toisin ja olihan Mercedes-Benziä jo ennen vuosien 1996-1997 aikaista tuloaan lajiin jo testattu enemmän tai vähemmän vuodesta 1994 lähtien ja nimenomaan jo vähän Imolan 1994 jälkeen vaikkakin testimallina toiminut Mercedes-Benz 500 ei Aidan 1995 kisaa huomioimatta koskaan saanut esiintyä kisoissa Safety Carina enempää.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Tänä päivänä on tullut kuluneeksi täsmälleen 30 vuotta ensimmäisestä Japanin Grand Prixistä nimenomaan Mien Prefektuurissa sijaitsevalla Suzukan radalla.

1.11.1987 ajettiin myös muutenkin ensimmäinen Japanin Grand Prix sitten vuoden 1977. Tuolloin James Hunt oli sen voittanut ja monet toivoivat ja varsinkin britit toivoivat sydämestään, että Nigel Mansell voittaisi kilpailun ja ehkä kenties myös maailmanmestaruuden koska vuonna 1987 Suzukan kilpailuviikonloppuna asetelmat oli luotu Mansellin ja Nelson Piquetin maailmanmestaruuden kamppailun huipentumaa varten juuri tässä kilpailussa tai kahta viikkoa myöhemmin Australian Adelaidessa.

Ikävä kyllä, kohtalo oli jo ratkaissut maailmanmestaruuden Nelson Piquetille joka oli brasilialaisen kolmas. Nigel Mansell ajoi jo perjantaina kisaviikonlopun osalta ulos radalta ja loukkaantui sen verran pahasti, että käytännössä minkäänlainen pikatoipuminen Adelaideen ei olisi ollut mahdollista eikä melkein missään nimessä Adelaiden kisaa olisi siirrettykään enää kauemmaksikaan kun Adelaidea oli muutenkin jo ennen kauden 1987 alkua lykätty kisapäivältään kaksi viikkoa. Alun perin perin kun F1-kauden 1987 piti päättyä jo 1.11.1987 eli tasan 30 vuotta sitten, mutta F1-kausi päättyi lopulta tietenkin vasta 15.11.1987 tietenkin Australian Grand Prixissä Australian Adelaidessa.

Tietysti aina uskomattoman rankkasateen aiheuttama maanantaikilpailu 16.11.1987 olisi ehkä ollut kauden viimeisen kisan ollessa kyseessä ollut mahdollista ajaa, mutta Mansell ei toipuisi mitenkään vammoistaan edes vielä yhdenkään lisäpäivän saavana muutenkaan eikä se tietenkään ollut varmaa vaan lähinnä todella teoreettinen ja pakon sanelema vaihtoehto mikäli sitä ei sitten millään sunnuntaina 15.11.1987 olisi pystytty ajamaan.

Mansell menetti jo toista vuotta putkeen katkerasti maailmanmestaruutensa.:(

Hondan omistamalla radalla tietenkin niin Williamsilta kuin Lotukselta odotettiin paljon, mutta lopulta itse kilpailu sujui huonosti kaikkiaan eikä Virallinen Harjoituskaan sujunut vaikka potentiaalisesti jopa neljä parasta sijaa komeilivat Honda-pomojen silmissä ja toisaalta pelko oli suuri kun itse Soichiro Honda oli paikan päällä ja piti henkilökohtaisesti kuskeille eli Ayrton Sennalle, Satoru Nakajimalle ja Nelson Piquetille ikioman erikoispalaverin ennen kisaa.

Kilpailun osalta olisi paljonkin kerrottavaa, mutta tästäkin kilpailusta olen puhunut paljon jo aiemmin muun muassa Rengasmuistojen toikissa sille kuuluneessa postauksessa joten paljoa enempää en nyt puhukaan.

Hieno kilpailu tämä kisa oli ensimmäiseksi Suzukan kilpailuksi ja jo tässäkin kilpailussa ripsi vähän vettä vaikka varsinaista sadekisaa ei tästä ikinä tullutkaan.

Gerhard Berger voitti Ferrarilla vihdoin ja viimein ansaitusti ja itävaltalainen päätti Ferrarin voitottoman 38 kilpailun putken. Edellinen voitto oli tullut Nürburgringillä 1985 Michele Alboreton ajamana ja sitäkin oltiin hyvin niukasti vain pidetty asianmukaisena voittona sen sijaan, että se olisi ollut taas kilpailutaktinen tuurivoitto vaikkakin vuoden 1985 Ferrarin onnettoman loppukauden muistaen niin saattoi ollakin kun aina oli Kekellä ja Nigelilla jotain ongelmaa siinäkin kisassa kuten muun muassa molemmilla viiksiniekoilla jarrusatulat.:eek:

Ja hallitsevaa, selkeää Ferrari-voittoa sai tallin suorituskykyongelmat aivan todella paljon muistaen hakea aina joko Montrealista 1985 tai sitten peräti jopa niinkin kaukaa kuin Zandvoortin 1983 kilpailusta saakka koska Zolderin 1984 Ferrari-voitto jälleen Alboreton ajamana Montrealin 1985 tapaan kuitenkin siitä kisasta poiketen Goodyearille poikkeuksellisen suosivan radan takia sitä suosien toi taas kilpailutaktisen tuurivoiton makua suuhun ja vuonna 1983 ajoivatkin sitten Ferraria armottoman raskaalla kaasujalalla varustetut ranskalaiset asvalttiritarit nimeltä Rene Arnoux ja Patrick Tambay joista Arnoux tosiaan voiton vei ja välillä jopa jo siinäkin oli onnen makua muutoin kun Alain Prost ja Nelson Piquet kolaroivat tosin muun kilpailusuorituksen tai kausisuorituksen sentään Ferrarilta puhuen ainakin vuosien 1984-1985 voittojen yli.

Muutoin varmaankin mentiin Silverstoneen 1983 asti tai Montrealiin 1983 jossa sitten ei ollut enää onnen makua ilmassa. Joskus tuntui oikein kyynisenä, että ennen Suzukaa 1987 mentiin jopa Didier Pironin vuoden 1982 Ferrari-voittoihin asti, että löytyi sellainen todella kiistaton Ferrari-voitto radalta muita vastaan.

Ayrton Senna oli Hondan kotikisan onnistuja vaikkakin Senna oli jossain määrin hyvin nihkeä ja oli menettää toisen sijansakin Ruotsin Stefan Johanssonille jonka hänen piti muutenkin korvata McLarenilla vuonna 1988. Sennan nihkeys, yleinen tyhjäilmeisyys ja vaisuus jonkinlaisen masentuneisuuden lisäksi johtui kaikkiaan vain ja ainoastaan riitelystä tallipäällikkönsä Peter Warrin kanssa ja toisaalta Senna oli tuomariston erikoistarkkailussa Meksikon Grand Prixin 1987 ratavalvojan lyömisen ja muun jatketun pahoinpitelyn, ratavalvojapäällikkön kanssa käydyn käsikähmän, potkaisun ja lyömisyrityksen, Andrea de Cesarisin kanssa käydyn sanasodan ja nyrkkitappelun alun poikasen jälkeen josta Senna oli joutua jopa kilpailukieltoon.

Sennan tunteet yksinkertaisesti olivat kuohuneet tuomariston mielestä liikaa ja 20 000 dollarin sakko oli tullut lopulta Sennalle käytöksestään Mexico Cityn kisassa ja sen viikonloppuna muutenkin. Sanomattakin oli myös selvää, että Andrea de Cesaris jouduttiin pitämään Sennasta kaukana sinä viikonloppuna kuittailemasta hänelle koska parivaljakko Senna-de Cesaris olivat ottaneet yhteen muutaman kerran aiemminkin kaudella ajamisista ja ajotavoista muutenkin vuonna 1987 ja homma oli kärjistynyt sanasodaksi ja tappelun uhaksi sitten Mexico Cityn kisaviikoloppuna.

Se ei ollut ihme koska Andrea de Cesaris oli kärkäs, kuumahermoinen ja kovapäinen, mutta reilu kaveri joka ei vain pystynyt antamaan periksi jossakin asiassa mikäli vain näki siinä vääryyttä ja Andrea oli ennenkin sanonut mielipiteensä suoraan ja väistämättä brasilialaista kuin kissa kuumaa puuroa silloin jos Ayrton oli sortanut tai soittanut suutaan muille kuskeille.

Hän oli myös sanonut kerrankin vuonna 1986 Ayrtonille suoraan turvan pitämisestä kiinni kun Senna oli käynyt syyttämässä aiheettomasti taas kerran Marc Sureria ja jopa ihan ystäväänsäkin Thierry Boutsenia lopulta jälleen tuomariston tutkinnan jälkeen keksitystä estelystä ja sitähän tietenkään Ayrton ei voinut sietää, että Andrea ojensi häntä tai osoitti hänen puheensa valheeksi ja huonostihan siinä käy kun kaksi kovapäistä kaveria kohtaavat keskenään.:frank:

Osin Andrea de Cesarista oli siepannut Sennaa kohtaan jo myös Detroitin 1985 tuomaristolle Sennan järjestämä valehteluskandaali sinä viikonloppuna jolloin Patrick Tambay oli saanut kärsiä Sennan mielenoikuista ja jatketuista rettelön aloitushaluista silloinkin kun tuomaristo sai Sennan valheesta kiinni kun estelytilanne oli keksitty ja de Cesaris oli myös äänestänyt Tambayn syyttömyydestä tilanteesta koska Tambay ei ollut italialaisen mielestä aiheuttanut mitään estelyä Sennalle eikä Tambay ollut estellyt edes häntäkään sinä viikonloppuna.

Ruotsin Stefan Johansson ajoi jälleen erikoisesti Suzukassa 1987 kuin oli ajanut esimerkiksi Rio de Janeirossa 1987 heti kauden aluksi McLarenilla todella onnistuneen ja hienon kilpailun. Huolimatta jälleen melko lailla jossain määrin penkin alle menneestä huipputallin kaudestaan. Kuitenkin Johansson ei juuri koskaan valittanut, teki työnsä McLarenilla ja ennen kaikkea oli iloinen huonoimmillaankin siitä, että oli hyvin etäällä Ferrarilta ja Marco 'Kusettaja' Piccininin kaltaisesta poliittisesta pelurista nimensä mukaisesta, tallimääräyksiin ja sen yrityksiin taipuvaisesta kusipäästä mikä ei ns. Flaviolta ennen Flaviota ollut kovinkaan ihme kun 1980-luvun formuloista ja Ferrarista puhutaan.:mad:

Johansson oli Suzukassa kolmas. Se oli ruotsalaisen uran toiseksi viimeinen palkintokorokepaikka ja viimeinen McLarenille Porschen moottoreilla ja palkintokorokesijoitus Suzukasta on myös Porschen viimeinen palkintokorokesijoitus F1:ssä näihin päiviin asti.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Tänä päivänä ajettiin tasan 25 vuotta sitten kauden 1992 viimeinen ja 16:sta Formula 1:n MM-osakilpailu Australian Adelaidessa.

Kilpailu tietenkin ajettiin 8.11.1992.

Kilpailun osalta asiaa tietenkin riittäisi paljonkin, mutta lyhennetty kertomus riittänee tällä erää.

Etenkin kun kilpailua olen käsitellyt ja muistellut ennenkin melko paljon muun muassa Rengaskohtaisten Muistojen toikissa ja muutenkin vuosien mittaan.

Vähemmän kerrottua muistoa tästä kilpailusta en ole muistellut usein niinkään.

Australian David Brabhamilla oli aikanaan mielenkiintoinen tilaisuus palata takaisin F1:siin. Jack Brabhamin pojista nuorimman ajohalut tiedettiin ja hän oli koko ajan etsinyt paikkaa päästä ajamaan. Adelaidessa 1992 hänellä olisi ollut ainutlaatuinen tilaisuus palata lajiin, mutta lopulta F1:n jo tuolloin itse asiassa melko tiukkakin sääntökirja esti paluun. Adelaidessa 1992 David Brabham olisi korvannut välinsä käytännössä kokonaan Tyrrell-talliin rikkoneen vuoden 1992 toisen tunnetun estelijän, ratojen hunsvotin ja suunsoittajan eli Olivier Grouillardin. Brabham halusi ajaa tietenkin kilpailukykyisessä tallissa kaudella 1993 ja Tyrrell-talli olisi ollut loistava paikka edes esitellä jotenkin kykyjä keskikastille paremmin.

Ikävä kyllä paluuta ei tapahtunut kun ensin lisenssi oli lähellä vanhentumistaan ja kun sitten lisenssiasia olisikin ollut selvä niin lopulta Brabhamia ei ollut nimetty millään tavalla edustamaan F1:n MM-Sarjassa 1992 mitään tallia mitenkään eikä edes olemaan selvä korvaava kuljettaja mihinkään talliin. Mikäli Tyrrell-talli olisi halunnut käyttää jotakin kuljettajaa sääntöjenmukaisena korvaavana kuljettajana niin Adelaidessa 1992 olisi se ajopaikka pitänyt mennä Volker Weidlerille joka Tyrrell-tallin testikuljettajana täytti myös tuolloiset sääntöjenmukaiset kriteerit siinä missä Brabham ei niitä täyttänyt.

Lopulta byrokratia vei David Brabhamilta mahdollisuuden kotikilpailuunsa ikävällä tavalla ja ainoa hyvä asia oli se, että korvaavien kuljettajien lisenssisääntöä sittemmin muutettiin löyhemmäksi seuraaville vuosille mikä ei sekään sitten ihan kaikille kelvannut kun alkoi esiintyä hieman liikaakin erilaisia maksukuljettajia ja sitten edelleen joitakin typeriä byrokratiaestojakin nähtiin 1990-luvun puoliväliin tultaessa.

Volker Weidler kiisteli myös Tyrrellin kanssa kaudesta 1993 joskin lopulta kiistan yleensäkin ratkaisi koko Weidlerin uran päättänyt tinnitus korvissa.:frown: Vaikka toki siinä vaiheessa tuon asian tultua enemmän julkisuuteen oli Weidler enemmän menossa Sauberille kuin Tyrrelille vuodeksi 1993. Ja ei Ukyo Katayaman rahapottia vastaan pahemmin olisi tainnut olla sanomista mikäli Weidler aivan väen välttämättä Tyrrell-paikan olisi vuodeksi 1993 halunnut niin kovin itsepäisesti.

Joka tapauksessa Adelaiden 1992 kilpailun voitti Gerhard Berger kun Nigel Mansell pian yleisestikin maailmanmestaruuttaan juhlivana kaverina kolaroi Ayrton Sennan kanssa ja keskeytti kuten myös Senna itsekin, Michael Schumacher oli toinen tehtyään osin älykkään varikkotaktisen päätöksen ja osin kun tiimi halusi pedata hänelle stopin paremmin kuin Martin Brundlelle jolla tuntui jälleen olevan jopa se voittajan vauhti päällä vaikka ei ihan niin katkerasti kuin mitä esimerkiksi Spa-Francorchampsin, Monzan ja Suzukan 1992 aikaan ja Brundle tietenkin oli kolmas, Jean Alesi oli neljäs ja Thierry Boutsen oli viides ja päättämäisillään katkeran ja jopa loppua kohti sotaisen Ligier-aikakautensa.

Stefano Modena sai vuoden 1992 ratakäytöstään vasten jokseenkin ansaitsemattomasti Jordanin ainoan pisteen kaudelta olemalla kuudes ja lähti tämän kisan jälkeen ulos lajista oikeastaan tarpeeksi saaneena ja ovet paukkuen vaikka esimerkiksi Olivier Grouillardiin verrattuna Modena sai kuitenkin yleisemmin sympatiaa kun mies joutui kammottavan huonon auton uhriksi tai jos auto vielä jotenkin toimi niin moottori ei Yamahalla ylijanoisena ja säännöllisesti tehottomana ainakaan vuonna 1992 ja lisäksi kun Modenaan joskus kohdistettiin aivan naurettavan kovia odotuksia vuodelle 1992 mikä sitten johti joskus jo senkin ajan formulamaailmassa suhteellisuudentajuttomaan ja naurettavan kovaan kritiikkiin suhteessa silloin kun kalusto ei sitä mitenkään olisi oikein edes sallinut esittää.

Mika Häkkinen oli seitsemäs ja myrskyn silmässä ehkä ensi kertaa sitten Barcelonan 1992 esteltyään niin Michael Schumacheria kuin Andrea de Cesarista vaikka välillä myös jälkimmäistä syytettiin juuri Mikan estelystä mistä sitten joissakin piireissä haukuttiin de Cesarista koko ajan sen jälkeen kunnes italialainen eläkkeelle jäi. Andrea de Cesariksen kisa oli Adelaidessa 1992 myös melko vaikea ihan ilman Häkkisen kanssa ollutta ajotapakohuakin. Aguri Suzuki oli kahdeksas, Christian Fittipaldi oli yhdeksäs, Gianni Morbidelli oli kymmenes, Nicola Larini oli yhdestoista, Jan Lammers oli kahdestoista ja toiseksi viimeinen ja Johnny Herbert oli kolmastoista ja viimeinen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Tänä päivänä on tullut kuluneeksi tasan 30 vuotta vuoden 1987 Australian Grand Prixistä Adelaiden radalla.

Kilpailu ajettiin myöhästyneen aikataulunsa mukaisesti 1.11.1987 sijaan lopulta tietenkin 15.11.1987 eli täsmälleen 30 vuotta sitten.

Kilpailu Australian Adelaidessa vuonna 1987 oli myös Kolmostelevision ensimmäinen täysin omana ohjelmanaan tullut kilpailu ilman Formula Rally-ohjelmaa joissa niitä oli ollut vuoden 1987 mittaan mukana niin sivuaiheena kuin muutaman kisan osalta ihan pääaiheenakin tai viime hetken yllätyslähetysmuotoa. Siitä lähtien Kolmostelevision TV3 ja myöhempi MTV3 onkin näyttänyt F1:siä tähän päivään asti.

Joka tapauksessa itse kilpailun voitti Gerhard Berger, Michele Alboreto oli toinen kun Ayrton Senna diskattiin lopputuloksista viimeisessä Lotus-kilpailussaan ja Berger ei saanut ohittaa Alboretoa kierroksella ja siitä 'palveluksesta' huolimatta käytännössä tämä kilpailu käynnisti Alboreton lähtölaskennan Ferrarilta vaikka vielä vuoden 1988 Alboreto saikin ajaa Ferrarilla, Thierry Boutsen oli kolmas, Jonathan Palmer oli uransa parhaimmalla sijalla neljäs vaikka ajamalla radalla ei isä-Palmer koskaan viidettä sijaa ylempänä Adelaidessa 1987 ollutkaan, Yannick Dalmas oli viides, mutta pisteitä ei myönnetty hänelle vuoden 1988 loppuun asti voimassa olleen tuolloisen sarjaan ilmoittamattomien kuljettajien pistesäännön mukaan, Roberto Moreno oli kuudes ja viimeinen pistemies ja Christian Danner oli seitsemäs ja viimeinen maaliin varsinaisesti ajanut kuljettaja.

Andrea de Cesaris ja Riccardo Patrese saivat sijoituksen kilpailusta vaikka olivat jo keskeyttäneet jolloin de Cesaris oli kahdeksas ja toiseksi viimeinen ja Patrese yhdeksäs ja viimeinen.

Vaikka Gerhard Berger olikin ylivoimainen ja lähes ilmiö kohti vuotta 1988 lähdettäessä niin Ayrton Senna, Nelson Piquet ja Alain Prostkin olisivat voineet voittaa Australian Grand Prixin vuonna 1987 ilman huonoa onneaan erinäisiä vikoja ja Piquetin ja Prostin tapauksessa myös ilman estelyjä joissa pitkästä aikaa kunnostautui muuan Philippe Alliot. Vaikka pitkälti toki muuten enimmäkseen Senna, Piquet ja Prost kamppailivat lähinnä toisesta sijasta.

Nelson Piquet voitti myös lopullisesti kolmannen maailmanmestaruutensa ja Nigel Mansell lojui syvissä ja murheellisissa mietteissään sairaalapedissä noihin aikoihin kun Suzukan 1987 loukkaantumisesta ei vain voinut toipua mitenkään ajoissa kisaan ja vaikka ihmeparantuminen olisikin taas Mansellin toisinaan erittäin omapäiseen tyyliin tapahtunut niin Sid Watkins tuskin olisi lupaa kisaan ajamista varten antanut niillä vammoilla kuin mitä Mansellilla tuolloin oli ja kun osumapaikka satutti myös Mansellin vanhempaakin niskavammaa siinä sivussakin omalla tavallaan.

Muita mietteitä tästä kilpailusta olenkin käynyt aiemmin läpi muissa toikeissa joten en käsittele kisaa tämän enempää.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Tällä päivämäärällä Keke Rosberg juhlii 69-vuotispäiviään ja ensi vuonna onkin sitten seitsenkymppisten vuoro.

Onnea Kekelle ja samalla 100-vuotiaalle Suomellekin!:alppu:
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Tänä päivänä on kulunut 40 vuotta Argentiinan Grand Prixistä 1978. Kilpailu ajettiin 15.1.1978 Buenos Airesin radalla ja kilpailun siellä voitti Mario Andretti, toiseksi sijoittui Niki Lauda ja Patrick Depailler oli kolmas.

Paljoakaan tuo kilpailu ei aluksi merkinnyt suomalaisille eikä tietysti muutamaan vuoteen muutenkaan, mutta se aloitti F1-kauden 1978 osakilpailut ja kausi 1978 oli Keijo Keke Rosbergin ensimmäinen F1-kausi ja aivan alun perin myös vähän paremmalla onnella Rosberg olisi ollut japanilaisen Kojima-tallin mukana jo Argentiinassa.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
Aiemmin unohtui tosiaan ennen varsinaista tämän päivän formuloiden vuosien takaista tai oikeammin jo neljän vuosikymmenen takaista merkittävää tapahtumaa huomioimatta mainita Brasilian Rio de Janeiron 40 vuotta sitten ajetusta ensikilpailusta Jacarepaguan radalla 29.1.1978.

Brasilian Grand Prix 1978 tosiaan ajettiin yllämainitulla päivämäärällä. Rio de Janeirossa ollut Jacarepaguan rata oli omalla tavallaan merkittävä uusi rata ja perinteiden jatkaja jo tuolloin kehnossa kunnossa olleelle alkuperäiselle Interlagosin radalle Brasiliassa.

Jacarepaguan rata korvasi vanhan Rio de Janeiron alkuperäisen radan eli Barra de Tijucan tai suomalaisissa lähteissä usein tunnetun Tijucan radan. Jacarepaguan rata nimenomaan rata-alueena oli jo olemassa niinkin varhain kuin vuonna 1971, mutta juuri F1-kuntoon saattaminen tapahtui vasta 1977 puolella, noin puoli vuotta ennen Brasilian Grand Prixiä 1978 ja siinä työssä hävitettiin tietääkseni lopullisesti vanha Tijucan rata jota tietenkin vuosina 1971-1976 oli pistetty ennen vuoden 1977 lopullista hävitystyötä melko lailla jo ankeaan kuntoon. Muistomerkki radasta ennen pitkää saman kokeneen Jacarepaguankin radan tapaan jäi.

Työnimeltään Jacarepaguan rata oli erikoisesti vain Circuit Internacional, mutta nopeasti siitä tuli Jacarepagua tai juuri se Rion rata mistä kaikki hyvin äkkiä oppivat pitämään.:alppu:

Rion rata oli alustavasti ajateltu olevan mukava seos pitkiä suoria ja erityyppisiä haastavia mutkia, mutta aluksi kaikki kuljettajat jostakin kumman syystä pitivät rataa turhan tasaisena ja pois lukien todella vetoisaa ja pelottavaa Sulin mutkaa radan muista mutkista ei muka löytynyt haastetta. Sittemmin kisaviikonloppua kohti tultaessa Brasilian kuumuus sai uuden asvaltin vettymään ja murenemaan ja melko pian muutenkin Rion rata alkoi ollakin tulevien vuosien tapaan perinteisen kuoppainen jopa jo ensikisassaan. Joskin pahimmat moukaroinnit niin autoille kuin miehille tulisivat vasta tulevina vuosina.

Ennen pitkää kilpailun jälkeen sen voittajaksi tuli Michelinin renkailla ehkäpä uransa yhden parhaimmista kisoistaan ajanut Ferrarin Carlos Reutemann, uransa sittemmin osoittautuneen viimeisen kerran aivan todella jossain määrin voitosta ajanut Emerson Fittipaldi oli oman ja veljensä Wilsonin nimikkotallin eli Fittipaldin autolla toinen ja Niki Lauda oli kolmas kun Lauda ei ihan Fittipaldin omista ongelmista päässyt hyötymään ja kun Mario Andrettin autoon oli tullut ongelmallinen tekninen vaurio.

Kisan osalta muutoin puhuttaessa Brasilian Grand Prix olisi vuonna 1978 voinut olla Keijo Rosbergin uran toinen Grand Prix, mutta edelleenkään Kojima-talli ei ollut tulossa eikä tullut Rio de Janeiroon jolloin Rosberg joutui odottamaan Etelä-Afrikan kilpailua tai jopa Japanin Grand Prixiä Fujin radalla missä Kojima-tallin piti aivan viimeistään osallistua.

Rio de Janeiron rata nousi kuitenkin yleisön ja melkein kaikkien ajajienkin suosioon hyvin nopeasti. Silti sillä ei ajettu kuitenkaan enää uudelleen ennen vuotta 1981. Rion yllätys tai ainakin melko lupaava sellainen niin vähäisellä testimäärällä oli myös Arrows-tallin Riccardo Patrese joka Gilles Villeneuven tapaan riehui radalla kuitenkin kisassa minkä ehti ja herätti pahennusta jollakin tapaa ensi kerran. Ainoa kuljettaja joka ei Rion radasta pitänyt kisan jälkeenkään tuolloin oli Patrick Tambay.

Syy sille oli ymmärrettävä:

Nuori ranskalainen oli saanut vakavan lämpöhalvauksen, pahoja niskakipuja ja pahoinvointiin oli kerta kaikkiaan pakko keskeyttää.:frown:

Seuraavassa viestissä kerron asiasta mitä ei vielä Riossakaan tapahtunut:

Suomalainen F1-kuljettaja yritti kolmatta kertaa lajin historiassa selkeästi F1-kisoihin ja toista kertaa myös pääsi F1-kisan starttiin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13123
4.3.1978 F1:ssä nähtiin ensimmäistä kertaa sittemmin hyvinkin merkittäväksi kuljettajaksi suomalaisessa F1-historiassa osoittautunut Keijo Keke Rosberg.

Rosbergin ensimmäinen kisaviikonloppu Citizen ja Assengin (Associated Engineeringin.) sponsoroimassa Etelä-Afrikan Grand Prixissä 1978 40 vuotta sitten päivälleen oli melkoinen Grand Prix-viikonloppu josta voin kertoa myös toisenlaistakin, lyhenneltyä tarinaa Suomalaisen Formulataipaleen 40-vuotisessa toikissakin. Tänä päivänä ja tulevina päivinä kun vieläkin tämän vuoden puolella aikomuksena olisi tarkoituksena jossakin vaiheessa joko siinä tai jopa ihan omalla toikilla julkaista Rosbergin edesottamuksia viimeiseltä F1-kaudelta eli 1986 ja ensimmäiseltä ilman Kekeä sitten juuri vuoden 1978 eli vuodelta 1987 omanlaisiaan lyhennettyjä kausikertomuksia.

Ilman muuta omanlaistaan juhlakautta eli 1978 kunnioittaen Keken ensikaudelta tulisi juurikin juttua myös tuohon Suomalaisen Formulataipaleen toikkiin lyhennettyinä versioina tietenkin.

Rosbergin ensimmäinen Grand Prix eli Etelä-Afrikan Grand Prix 1978 olisi hyvinkin voinut päättyä toisin. Kyalamiin kun ei Keken edustama Kojima-talli ollut menossa, suomalainen alkoi olla kärsimätön eikä edes Japanin Grand Prix 1978 näyttänyt toteutuvan. Välillä kisan kerrottiin siirtyvän Fujista Suzukaan, välillä huhtikuulta vuoden 1978 loppuun eli lokakuulle kun F1:stä puhuttiin ja välillä kilpailun kerrottiin tulevan peruutetuksi ilman ihmettä. Kekelle teki tiukkaa odottaa edes huhtikuulle ja vielä helkkaristi enemmän kesäkaudelle 1978 jolloin Keken viimeistään sanottiin ajavan Leo Kinnusen ja Michael Mikko Kozarowitzkyn tapaan ensikisansa Ruotsin Anderstorpissa kesäkuussa 1978.

Kekelle ei missään tapauksessa myöskään tullut kuuloonkaan odotella lokakuulle asti debyyttiään joten alustavasti Keke myös sanoi sopimuksensa irti Kojiman kanssa. Tai oikeammin yksinkertaisesti vapautti itsensä ajamaan muissa talleissa siihen asti kunnes Kojima-talli tekisi debyyttinsä ja alkaisi vakavasti ajaa F1-kaudella 1978. Mikäli Kojima-talli aikoisi ajaa Fujissa niin Keken mielestä järkevintä olisi ollut jatkaa ajamista Monacossa kun tuhlata rahoja Long Beachin kisamatkaan ja kaukolentoon. Monaco kiinnosti Kekeä koska tallipäälliköt katsoivat nimikkokisaa suurin lasein enemmän F1:stä varten kun taas Long Beach kiinnosti enemmän ja eniten yhdysvaltalaista yleisöä.

Joka tapauksessa Keke sai kun saikin sopimuksen Theodore-tallista ja Keke oli tätä ennen saanut myös suomalaisia sponsoreitakin josta merkittävin kaikessa pienuudessaan oli Seura-lehti.

Vaikka Keke tietenkin oli valmis toteuttamaan haaveensa kuninkuusluokassa niin välillä silti Keken suunnitelma tuntui olevan ajaa F2-sarjassa tai jopa vielä yksi kausi Formula Pacific-sarjaa. Lopulta Keke päätti ajaa niin monta luokkaa kuin pystyisi ja se tulisi väistämättä näkymään miehessä ja ajo-otteissakin.:frown:

Kilpailuviikonloppuna Theodore TR1:ssä tuntui olevan vikaa enemmän kuin missään muussa Keken aiemmin ajamassa autossa, mutta silti mies onnistui ajamaan itsensä lähtöruudukkoon.

Kekellä oli kisalähdönkin koittaessa aikaa monien muiden kuskien tapaan heilutella käsiään jolloin virallinen lähettäjä sai tietoa, ei niinkään suomalaisen tai kenenkään muun oletetun takarivin kuljettajan ongelmasta vaan Niki Laudan ja Mario Andrettin lähtöruudun ryhmittämisongelmista. Paalupaikka kun oli toisella puolella kuin minne Nikin olisi autonsa pitänyt ajaa ja Andretti oli mennyt sitten sille paikalle.:eek:

Lopulta lähtö voitiin aloittaa normaalisti ja samalla Kekekin sai hyvän lähdön, mutta Theodore tuntui olevan toiseksi huonoin auto melkein koko radalla. Huonompi lähdössä tuntui olevan lähinnä Keken sanojen myötä vain Patrick Tambayn auto josta kaikki oli katastrofaalisesti melkein keittänyt yli ranskalaisen turhan yli-innokkuuden myötä. Rosbergilla ongelmia riitti joskin myös ohituksiakin mikä kieli energisestä kuljettajasta myös vaikeuksienkin keskellä. Polttoainehöyryjen haistelu sai valitettavasti loppua kierroksella 15 milloin Rosberg keskeytti.

Suomalaislehdissä ei hajua tuntunut keskeytyksen syystä olevan ja tosiaan jopa hellettäkin Keken keskeytyksen syyksi tarjoiltiin.:D

Rosbergia tosin myös kehuttiin siitä, että koskaan ennen suomalainen kuljettaja ei ollut onnistunut ajamaan niin monta kierrosta kilpailussa kuin mihin Rosberg oli startannut. Theodoressa oli kuitenkin jarrujen lisäksi ongelmaa ainakin kytkimessä mikä olisi pian melko varmasti murtunut muutenkin kun auto oli pohjannut monessa mutkassa jo ennen keskeytystäkin.

Suomalaislehdillä ei tosiaan Rosbergin ensiotteista tuntunut olevan mitään järkevää kantaa niihin ja tulevalle kaudelle tuttua olikin melkoinen Keken kommenttien saamattomuus ja näkymättömyys milloin Kekeä ei ainakaan vielä ensikaudellaan voinut oikein selitysten mestariksi sanoa eikä vielä vähään aikaan sen jälkeenkään kun Keken haastattelut tai kommentit näkyvästi jopa televisiossakin olivat alkaneet yleistyä. Sen sijaan juurikin virheellisten keskeytysten uutisoinnin takia jopa jo ensimmäisellä kaudella etenkin sen loppua kohti Kekelle jopa jo ääritapauksessa tuolloin soviteltiin ikuisen keskeyttäjän viittaa harteilleen.

Ulkomaisissa lehdissä Rosbergin vuorostaan kerrottiin ja sanottiin voivan olla tyytyväinen, että ylipäänsä mies sai edes autonsa kilpailuun.

Itse kilpailusta puhuttaessa Kyalamissa 1978 Ronnie Peterson Ruotsista voitti ja sekin tuntui miellyttävän suomalaislehtiä. Peterson sai tosin tehdä työtä voittonsa eteen. Itse asiassa mikäli tuon lopputaistelun tai kilpailun muutenkaan oikein muistan niin pisimmillään Peterson johti noin puolesta kierroksesta kierrokseen asti ulottuvan matkan verran tuota kilpailua kokonaisuutenakaan.

Useimmiten muistelisin Ronnin johtaneen vain Leeukopin ulostulosta ruutulipulle asti monien ja etenkin ranskalaisten mielestä ensivoittonsa mieluummin jo tuolloin niin olevinaan ja miksei muutenkin ansainneen Patrick Depaillerin edellä. Muutoin loppuvaiheessa ykkösenä ruutulipulle olisi pitänyt tulla tietenkin toiseksi tullut Depailler ja kolmas oli John Watson jonka kerrottiin jääneen jotenkin kummeksuttavasti varjoon läpi kilpailun.

Riccardo Patrese oli Arrowsilla sensaatio, mutta keskeytys vei Patresen mielen matalaksi kun johtoasemasta tuli tuo keskeytys ja muutoinkin vauhti tuntui riittävän toiseksi tai kolmanneksi ainakin. Murheellisesti Mario Andretti ja Rolf Stommelen menettivät myös huippuajonsa välitankkaukseen kisan lopulla varikolla kun polttoaine oli loppua ja siten Andretti oli seitsemäs ja Stommelen yhdeksäs kun Andretti ajoi palkinnoista ja Stommelen sijoista 4-6 joista varmin sija vaikutti olevan kuudes.
 
Ylös