Aamuhartaus to 16.08.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki
Mitä yhteistä on ydinpommilla ja kirkkovaltuustolla?
6. elokuuta tuli kuluneeksi 67 vuotta siitä kun USA pudotti ydinpommin Hiroshimaan. USA:n silloinen presidentti Harry S Truman sanoi radiossa pommin pudottamisen jälkeen: ”Pyydämme Jumalalta että Hän johtaisi meidät käyttämään asetta Hänen tarkoituksiensa mukaisesti”. Sen jälkeen Truman, nähtävästi Jumalan johtamana, pudotti ydinpommin Nagasakiin ja sen jälkeen Jumala onkin, tähän päivään saakka, päättänyt, että pommin tarkoituksenmukainen käyttö, on sen käyttämättä jättäminen. Jäämme siis veitsi kurkulla odottamaan, milloin Jumalan mieli muuttuu vai joko olette kuulleet, olisiko presidentit Obama tai Putin tai joku muu ydinaseiden omistaja alkanut rukoilla: ”Pyydämme Jumalalta että Hän johtaisi meidät käyttämään asetta Hänen tarkoituksiensa mukaisesti”.
Ja sitten se kirkkovaltuusto: tuttavani halusi valtuustoon jotta pääsisi lähemmäksi Jumalaa. Mies tuli valituksi. Hän kertoi tunnelmia ensimmäisestä kokouksesta: aluksi rukoiltiin yhteisesti viisautta ja Herran johdatusta ja heti sen jälkeen ryhdyttiin vittuilemaan toisilleen.
Kaksi mittaluokaltaan aivan eri kategoriaan liittyvää tapahtumaa, ydinpommi ja kirkkovaltuuston kokous. Tuhon määrässä on vissi ero mutta yhdistävänä tekijänä molemmissa, usko ja pahuus. Se, että puhutaan samassa lauseessa Jumalasta ja satojen tuhansien ihmisten tappamisesta, että samalla hengenvedolla rukoillaan Jumalalta viisautta ja johdatusta ja vittuillaan toisille.
No, eihän tässä mitään uutta ole. Me hurskaat kristityt ja kunnon kansalaiset olemme kautta aikojen osanneet yhdistää pyhyyden ja pahuuden mitä luontevimmin ja tehdä toinen toistaan julmempia tekoja, täysin tietoisena, hyvällä omallatunnolla.
Me olemme oppineet kirkossa taistelemaan vallasta rakkauden kaapuun naamioituneina, puukottamaan toisiamme selkään, hymy huulilla, ystävällisesti, hurskaita lauseita ja Raamatun sitaatteja viljellen.
Me olemme onnistuneet kirkossa välittämään evankeliumia Jumalasta, joka rakastaa erityisesti pieniä, heikkoja ja avuttomia ja samaan aikaan käyttämään seksuaalisesti hyväksi näitä pieniä, heikkoja ja avuttomia.
Me olemme onnistuneet kertomaan Jumalasta jonka edessä kaikki ihmiset ovat tasavertaisia, yhtä arvokkaita ja samalla kieltämään mustaihoisilta pääsyn kirkkoon tai naisilta ja homoilta pääsyn papeiksi tai demonisoimaan ja tappamaan sisällissodassa punaisia veljiämme.
Me olemme onnistuneet, silmää räpäyttämättä, kiitollisin mielin, polvistumaan perheemme kanssa vuoteen ääreen, ylistämään ja rukoilemaan Jumalaa sen jälkeen kun olemme suorittaneet päivätyömme lähettämällä juutalaisia, mustalaisia ja muita hylkiöitä kaasukammioihin.
Me olemme onnistuneet kirkossa luomaan teologian, opin, joka sallii kaiken tämän. Teologian joka keskittyy yksilön sielun pelastukseen ja samalla vaikenee, kirkkain silmin, teologisin perustein, yhteiskunnallisista vääryyksistä, ihmisryhmien ulossulkemisesta ja tuhoamisesta.
Harry S Truman, natsit, pedofiilipapit, pedofiiliuskovaiset, Sinivalkoisen Suomen nationalistipapit ja nationalistiuskovaiset ja kaikki vallanhimoiset kirkon herrat ja rouvat ovat Raamattunsa tarkkaan lukeneet. Pyhitetty väkivalta on yksi Vanhan testamentin keskeinen juonne.
1. Samuelin kirja 15:3: "Näin on Herra Sebaot puhunut: Mene siis ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit."
Hesekiel 9:6: "Herra sanoi: Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten, surmatkaa ihmisiä esipihat täyteen. Menkää sen jälkeen kaupunkiin ja tappakaa siellä."
Nämä tekstit eivät kerro Jumalasta vaan kirkosta, meistä uskovaisista, siitä kuinka valjastamme uskonnon oman pahuutemme käyttöön. Vaikka Nasaretilaisen yksi keskeinen missio oli tämän pyhitetyn väkivallan paljastaminen ja sen mahdin murtaminen, niin mikään ei ole muuttunut. Yhä suvereenimmin me käytämme kirkossa uskontoa omiin valtapyrkimyksiin, omien etujen ajamiseen, nationalismiin, heikkojen ja onnettomien alistamiseen, hyväksikäyttöön, ulossulkemiseen ja uhraamiseen.
Jeesuksen sanoma, vapauttava evankeliumi, ilosanoma, köyhille, on kääntynyt kirkossa täysin päälaelleen. Jeesus sulki yhteiskunnan hylkäämät, takaisin yhteisöön, Jumalan valtakuntaan. Se halveksittu pohjasakka jota kaikki karttoivat, kaikki surkimukset ja luuserit, olivat tämän uuden valtakunnan päähenkilöitä. Tästä köyhien ja halveksittujen kirkosta on tullut meillä Suomessa omaa asemaansa turvaava, valtaa ja voimaa kumartava, heitä kosiskeleva, keskiluokan, ylemmän keskiluokan ja vallanpitäjien kirkko. Työnjako on saumaton: valtio vie köyhän leivän ja kirkko siunaa heidät kuoliaaksi. On se niin mahtava asia kun valtio lahjoittaa kirkolle niin paljon onnettomia, joita se saa auttaa.
Pahuuden ydin ei ole atomin halkeamisessa. Pahuus ei ole jossakin ulkopuolella, toisissa, muukalaisissa, terroristeissa, muslimeissa, vaan pahuus asuu kirkon sydämessä, alttarilla, saarnaspöntössä, kirkkovaltuustossa, jokaisen papin ja kristityn sydämessä. Pahuus on vallitsevassa köyhät ja heikot uhraavassa, heidät hylkäävässä teologiassa ja kirkon käytännöissä.
Pahuus on pahaa mutta pyhitetty pahuus ylittää kaikki rajat. Herra armahtakoon meitä. Aamen.