Niin, hyvänä päivänähän toi Schwarzkopf näyttäisi taistelevan lähes samalla tasolla meidän naissankareiden kanssa. Pienenä erona tietysti se, että Schwarzkopfilla on tuon keihään lisäksi tosiaan ne kuusi lajia.
Tietysti Schwarzkopfin ja häntäpään ero näyttää olevan erittäinkin suuri, mutta kuten on jo ilmi käynyt, ei se mikään hirveän helppo laji ole. Tiedä sitten miksi jotkut jäävät jopa lähelle 30 metriä, mutta veikkaisinpa, että loukkaantumisilla sun muilla voi olla tämän asian kanssa jotain tekemistä. Käsittääkseni 7-ottelussa on aika yleistä kärsiä erilaisista loukkaantumisista, jotka tietysti harjoittelua jonkin verran haittaavat. Loukkaantumisista ja harjoittelusta muutenkaan mulla ei ole sen tarkempaa tietoa, joten on vaikea lähteä ketään tuomitsemaankaan.
Loppujen lopuksi tässä lienee kyse asiasta, jota ei oikeasti edes tajua näin amatöörin silmin. Helppoahan se on mäkihypyssäkin ihmetellä sitä, että Ahonen hyppäsi lopputalvesta 20 metriä lyhkäisempiä siivuja kuin alkukaudesta eikä ollut mahtua enää edes 30 parhaan hyppääjän joukkoon, kun hän vielä joitain kuukausia sitten oli ollut aivan kärkisijoilla. Herkkä laji, jossa tekniikka ratkaisee. Jostain syystä tuntuu olevan niin, että aina tasaisin väliajoin alitajuntaan juuttuu hieman vääränlainen tekniikka ja sittenhän se suoritus hajoaa aika helposti ja se taas näkyy heti tuloksissa.
Eikä se pelkästään harjoittelusta kiinni ole, ihan näin villinä veikkauksena. Kyllä kait esimerkiksi se Tarvaisen keppi lentäisi muuten tasaisemmin sinne 60 metrin paremmalle puolelle. Onhan hän keskittynyt jo aika monta vuotta vain ja ainoastaan tuohon omaan päälajiinsa, joten luulisi heiton kulkevan. Suhteessa uskaltaisin melkein väittää, että meidän keihäsnaisten rämpiminen on suunnilleen yhtä surkeaa kuin 7-ottelijoiden 30+ -metriset, vaikka keppi lentääkin parikymmentä metriä pidemmälle. Vanhan kliseen mukaan se on niin pienistä asioista kiinni, että ei sitä tajuakaan.