Juu ja niin, se kisa. Kävin semmoisenkin taas ajamassa.
Harkka- ja aika-ajoautoksi arpa heitti numeron 12. Harjoitusten aikana radalla oli vielä märkiä kohtia, mikä teki ajamisen aika haastavaksi ja muutti joissain kohdissa ajolinjoja. Lopussa pääsi jo vähän kokeilemaan normaaleja kuivan kelin linjoja ja ehdin kaikesta huolimatta oppia radan kohtuullisen hyvin. Autosta oli vaikea sanoa mitään kun en ollut koskaan aiemmin ajanut radalla, mutta ihan hyvältä se kyllä tuntui ja ohitinkin session aikana pari kuskia, eli lähdin aika-ajoihin sangen luottavaisena.
Aika-ajoissa sain ajettua useita hyvän tuntuisia, virheettömiä ja puhtaita kierroksia hyvin lähellä optimaalisia linjoja (kanttareita pystyi käyttämään melko surutta hyväkseen), joten odotin lähtöruudun olevan korkeammalla kuin B-finaalin kolmanneksi viimeisenä. A-porukan aika-ajoa katsottuani sain varmistuksen arvailuilleni, että ehkä auto #12 ei olekaan ihan niitä kovakulkuisimpia. Niinpä tietysti, taas kerran. Saisikohan tällä kaudella vielä kerran aika-ajoihin auton, joka ei ole kahden-kolmen hitaimman joukossa? Sieltä perältä on aika vaikea nousta taistelemaan finaalien kärkipaikoista. No, ei auttanut mikään, kisaan lähdin taistelumielellä ja parempaa autoa toivoen.
Kisa-autoksi "sain" numeron 10. Käsittääkseni tämäkään menopeli ei ollut ihan nopeimpien joukossa, mutta arvelin sen kuitenkin olevan selvästi #12:a nopeampi. Startissa sain pidettyä sijoitukseni ja ensimmäisellä kierroksella ohitin pari-kolme edelläajanutta. Joku kuittasi minut kuitenkin nopeasti pääsuoralla ja katosi horisonttiin. Tästä alkoi kuitenkin hieno taistelu Alpun ja Totken kanssa. Sijoitukset vaihtuivat muutamaan kertaan lähes joka kierroksella ja vääntö oli kovaa, mutta reilua. Koitin itse aina jättää kaarteissa tilaa molemmille puolille, jotta turhilta kolisteluilta vältyttäisiin, ja kyllä minullekin tilaa riitti. Jossain vaiheessa käväisin kuitenkin hakemassa vauhtia nurmikoltakin, en muista, olivatko kaikki renkaat radan ulkopuolella, mutta jatkoin joka tapauksessa radalla. Jossain vaiheessa rauhoitin menoani ja kyttäsin tilaisuutta päästäkseni ohi molemmista kilpakumppaneistani, sillä tunsin olevani kolmen koplamme nopein. Kirraavassa vasurissa Totke sitten osuikin Alpun kylkeen suht kovaa ja pyörähti. Jouduin väistämään molempia, mutta osuin kuitenkin sladissa Totkeen ja pyörähdin itsekin. Menetin hässäkässä suht paljon aikaa, joten Alppu pääsi karkuun ja loppukisa oli yksinäistä köröttelyä. Olin hieman Alppua nopeampi, mutta matka loppui kesken enkä ollut maalissa lähelläkään iskuetäisyyttä. Yksi sijoitus olisi siis ollut mahdollista vauhdin puolesta napata, mutta nyt kävi näin. Mainittakoon nyt vielä tässäkin, että omasta puolestani tilanne oli kuitenkin ihan ok, niitä sattuu.
Auto-onni ei siis ollut tällä kerralla myötä, mutta tuskin olisin tosissani taistellut A-finaalipaikasta nopeammillakaan autoilla. Nopein kierrokseni parani kuitenkin kisassa 1,3 sekuntia aika-ajoista, vaikka ajoin suurin piirtein samoilla linjoilla molemmat sessiot. Autot olivat yleisesti ottaen turhan tehottomia suhteessa rataan, kun kaasua tarvitsi nostaa tasan kahdessa paikassa. Joillakin Forssan tasoisilla vehkeillä rata olisi varmasti aika huikea ajettava. Nytkin siellä oli kuitenkin hyvää kisaa ja omasta mielestäni radalla voitaisiin ajaa ensi vuonnakin, varsinkin keskiosan pitkä vasuri on haastava paikka.
Tästä sitten kohti seuraavaa Forssan kisaa, hauskat olivat ajot jälleen. Jälkipeleissäkin oli viihtyisää ja ne tosiaan hieman venähtivät vielä Helsingin päässäkin. Kiitos Racer X:lle järjestelyistä (jotka muuten tällä kerralla olivat radalla poikkeuksellisenkin sujuvat) ja muille kisaajille hyvistä kahinoista. Lopuksi vielä onnittelut Nastylle voitosta!