Kisaraporttia
Pre-race
Lähdettiin aamulla aikaisin lfb:n ja Nipsuhuulen kanssa kohti Tamperetta. Pommiin nukkunut WoPe käytiin lisäksi poimimassa matkan varrelta.
Jokainen oli selvästi aika keskittynyt, koska puhetta ei niin kauheasti kuultu (verrattuna paluumatkaan).
Harjoitukset #6
Poikkeuksellisesti päätin ottaa harjoitukset tosi rauhallisesti ja yritin vain mutka mutkalta opetella käytännössä sen mitä Jussi kirjoitti meilillä ajolinjaohjeiksi. Rata oli kaiken lisäksi liukas, koska oli vielä osittain vähän kostea. En halunnut ajaa autoa heti pöpelikköön vaan käyttää lyhyen ajan mahdollisimman hyvin radan opetteluun.. Erityisesti radan loppuosan kirraava mutka ennen shikaaneja oli tosi liukas.. Harjoitusten jälkeen sitten kuulostelin muiden kommentteja siitä miten he ajoivat. Minä en siis itseasiassa edes yrittänyt vielä ajaa ihan kunnolla. Veikkaan aikojen olleen 56-57 tasoa.
Aika-ajo #6
Aika-ajoissa lähdin ajamaan sitten eri tavalla limiitillä ja aloin päästä ajamisen fiilikseen. Kerran ajoin ekan jarrutuksen jälkeen pitkäksi jolloin kävin varikolla tarkastuttamassa auton. Rata kuitenkin tuntui paremmalta ja pitoa oli paljon enemmän kuin harkoissa. Kirraava mutkakaan ei ollut enää niin paha, ja pystyin ajamaan sen paljon kovempaa. Tuntui että paransin otteitani kierros kierrokselta ja tuntui kokoajan hauskemmalta. Viimeinen aika-ajokierros tuntui onnistuneen tosi hyvin, mutta valitettavasti Williams- oli lopussa ohitettavana enkä tiedä menetinkö siinä pahastikin aikaa. Hän kyllä ajoi niin sivussa etten paljoa joutunut hidastamaan, mutta ehkä vähän kuitenkin.
Noh, olin silti aikaani tyytyväinen, koska ajattelin sen riittävän B-finaalin kolmosruutuun ja mahikset A-finaaliin olisivat edelleen hyvät. Mutta pari kierrosta lisää niin olisi varmaan parantunut aika vielä huomattavasti. Kerkesin vasta päästä vauhtiin kun ruutulippu jo heilahti.
Autossa ei valittamista. Se tuntui ihan nopealta ja muiden kokemukset samasta autosta vahvistivat epäilykseni. Loppujen lopuksi aika riiti B-finaalin kakkosruutuun Askon rinnalta.
B-finaali #11
Aavistelin mahdollisuuteni kisassa hyviksi mutta odotin tiukkaa kisaa erityisesti Askon, Nipsuhuulen ja jokeri-Totken (jos sillä olis taas tuuria auton kanssa) välillä. Sain kisaan auton, joka tuntui heti lämmittelykierroksella jotenkin istuvan ajotyyliini vielä paremmin. Tai siltä se tuntui. Todellisuudessa fiilis johtui varmasti enemmänkin siitä että rata oli muuttunut taas paremmaksi kuin aika-ajoissa ja pitoa oli enemmän.
Jälleen kerran oli tuuria myös auton kiihtyvyyden kanssa ja onnistuin starttaamaan viivalta kuin tykinsuusta ja ohitin Askon heti startin jälkeen. Askon auto nytkähti ennen lähtövalojen sammumista (oli siis samanlaiset valot kuin formuloissa!!), ja arvelin hänen jääneen sitten sen takia startissa jälkeen.
Pääsin heti karkuun ja tein pienen kaulan. Rupesin jo ajattelemaan, että tästähän tulee ihan helppo kisa, mutta parin kierroksen jälkeen joku selvästi saavutti ja pääsi imuuni.
Muutaman kierroksen jälkeen huomasin kuitenkin että jos vaan en tee ajovirheitä niin takaa ei kukaan pääse ohi vaikka ajaisikin ihan perässä. Ohittaminen ei siis ollutkaan niin helppoa tälläkään radalla kuin olin ehkä ennen kisaa ymmärtänyt. Vaikeita tilanteita tuli ainakin silloin kun piti ohittaa Wilzkua kierroksella. Siis hänestä pääsi kyllä helposti ohi, mutta aina sitä vähän joutuu muuttamaan huonompaan ajolinjaan, jolloin takanatuleva voisi saada etua.
Jossain vaiheessa Askolla oli jotain omaa vääntöä ja hän jäi taakseni. Kierroksia ei ollut siinä vaiheessa enää paljoa ja kun olin löytänyt hyvän ajorytmin niin tiesin ettei takaa kukaan pääsisi iskuetäisyydelle ellei sattuisi tulemaan kaksi kierroksellaohitettavaa samaanaikaan. Ja niinhän siinä kävi! Tulin pääsuoralle ja huomasin ruutulippumiehen seisovan jo radan varrella (tulkitsin tämän siis viimeiseksi kierrokseksi). Sitten edessä meni Otto Hokkanen (?) joka ohitti juuri Wilzkua kierroksella. Piru vie! Ennen radan ainoaa jarrutuspaikkaa pääsin kyllä Wilzkusta ohi aika helposti, mutta Ennen Oton ohitusta jouduin hölläämään aika rajustikin. Ohituksen jälkeen huomasin, että perässäni olikin sitten taas joku, Eli kaulani oli kurottu umpeen. Radan loppuosan mutkissa tein sitten hermoillessani virheitä ajolinjojen kanssa ja mokasin vielä ulostulon pääsuoralle.
Seurauksena KKWCS-historian tiukin loppusuorataistelu Nipsuhuulen kanssa. Ylitimme maalilinjan tismalleen yhtäaikaa! Yksinkertaisesti maaliintulon jälkeen ei voinut kuin nauraa vaikka en tietänytkään vielä kumpi pääsee A-finaaliin. Oli ihan älyttömän hauska kisa, paras tähän mennessä ja loppuratkaisu aivan huikea. Ajattelin, että en varmaan tainnut voittaa, mutta ei se niin kauheasti olisi harmittanut. Ilo oli kuitenkin ylimmillään kun Jussi osoitti mua saavuttuani varikolle. Voitin Nipsuhuulen 0,01 sekunnilla. Siis tein niinkuin Thomas Wasberg Lake Placidissa Juha Miedolle! :ahem:
A-finaali #12
Asennoiduin tähän jo sillä että se on palkinto B-finaalin voitosta kun saan ajaa vielä lisää. Tiedossa oli, että auto #12 oli hitaampi kuin muut, joten ei ollut oikein mitään tsäänssiä. Harmi sinänsä, koska olisi ollut mielenkiintoista kokeilla miten kauan olisin pysynyt kärkiporukan mukana kilpailukykyisellä autolla. Tämä oli kuitenkin selvästi sen verran helppo rata, että peesaaminen oli aika helppoa.
Startissa huomasin heti auton heikkouden kun muut karkasivat heti startin jälkeen. Siellä oli kuitenkin niin paljon kahinointia, että olin aika lähellä vielä ekan kierroksen jälkeen. Pikku hiljaa muut kuitenkin karkasivat ja ajelin ihan vaan omaa kisaani. Auton tehopuutteen huomasi takasuoran jälkeisessä mutkassa jonka ajoin kaasupohjassa. Kutosella ja ykstoistasella joutui vähän hölläämään snadisti siinä mutkassa, mutta 12:lla meni talla pohjassa.
Aika alussa jo päätin tavoitteekseni päästä maaliin samalla kierroksella kärjen kanssa ja siinä myös onnistuinkin helposti. Huomasi myös että A-finaalissa alkoi näkyä jo rutiinikin, kun paras kierrosaika oli melkein sama kuin aika-ajoissa paljon paremmalla kutosella. Eli kehitys kehittyi.
Yhteenveto
Kaikenkaikkiaan tämä oli KKWCS-urani paras kilpailu! Niin oman suoritukseni takia kuin sitten kisan hauskuuden ansiosta. Mä tykkäsin rataprofiilista, vaikka se ehkä vähän helppo olikin. Olen myös sitä mieltä että rahoille saatiin vastinetta ihan täysin. Autoissa oli tasoeroja, mutta niitä on joka radalla! Kuitenkin loppujen lopuksi nopeat kuskit olivat omassa porukassaan, keskikasti omassa ja hitaimmat omassaan. Autoerot vaikuttivat lähinnä korkeintaan vain näiden porukoiden sisäiseen järjestykseen.
Jälkipelit
Ei niistä sen enempää, mutta kolmen jälkeen sunnuntaiaamuna olin vasta kotona. Hauskaa oli ja siitä kiitos kaikille. Paluumatka Helsinkiinkin oli huomattavasti hulppeampi ja äänekkäämpi kuin menomatka.
Pre-race
Lähdettiin aamulla aikaisin lfb:n ja Nipsuhuulen kanssa kohti Tamperetta. Pommiin nukkunut WoPe käytiin lisäksi poimimassa matkan varrelta.
Jokainen oli selvästi aika keskittynyt, koska puhetta ei niin kauheasti kuultu (verrattuna paluumatkaan).
Harjoitukset #6
Poikkeuksellisesti päätin ottaa harjoitukset tosi rauhallisesti ja yritin vain mutka mutkalta opetella käytännössä sen mitä Jussi kirjoitti meilillä ajolinjaohjeiksi. Rata oli kaiken lisäksi liukas, koska oli vielä osittain vähän kostea. En halunnut ajaa autoa heti pöpelikköön vaan käyttää lyhyen ajan mahdollisimman hyvin radan opetteluun.. Erityisesti radan loppuosan kirraava mutka ennen shikaaneja oli tosi liukas.. Harjoitusten jälkeen sitten kuulostelin muiden kommentteja siitä miten he ajoivat. Minä en siis itseasiassa edes yrittänyt vielä ajaa ihan kunnolla. Veikkaan aikojen olleen 56-57 tasoa.
Aika-ajo #6
Aika-ajoissa lähdin ajamaan sitten eri tavalla limiitillä ja aloin päästä ajamisen fiilikseen. Kerran ajoin ekan jarrutuksen jälkeen pitkäksi jolloin kävin varikolla tarkastuttamassa auton. Rata kuitenkin tuntui paremmalta ja pitoa oli paljon enemmän kuin harkoissa. Kirraava mutkakaan ei ollut enää niin paha, ja pystyin ajamaan sen paljon kovempaa. Tuntui että paransin otteitani kierros kierrokselta ja tuntui kokoajan hauskemmalta. Viimeinen aika-ajokierros tuntui onnistuneen tosi hyvin, mutta valitettavasti Williams- oli lopussa ohitettavana enkä tiedä menetinkö siinä pahastikin aikaa. Hän kyllä ajoi niin sivussa etten paljoa joutunut hidastamaan, mutta ehkä vähän kuitenkin.
Noh, olin silti aikaani tyytyväinen, koska ajattelin sen riittävän B-finaalin kolmosruutuun ja mahikset A-finaaliin olisivat edelleen hyvät. Mutta pari kierrosta lisää niin olisi varmaan parantunut aika vielä huomattavasti. Kerkesin vasta päästä vauhtiin kun ruutulippu jo heilahti.
Autossa ei valittamista. Se tuntui ihan nopealta ja muiden kokemukset samasta autosta vahvistivat epäilykseni. Loppujen lopuksi aika riiti B-finaalin kakkosruutuun Askon rinnalta.
B-finaali #11
Aavistelin mahdollisuuteni kisassa hyviksi mutta odotin tiukkaa kisaa erityisesti Askon, Nipsuhuulen ja jokeri-Totken (jos sillä olis taas tuuria auton kanssa) välillä. Sain kisaan auton, joka tuntui heti lämmittelykierroksella jotenkin istuvan ajotyyliini vielä paremmin. Tai siltä se tuntui. Todellisuudessa fiilis johtui varmasti enemmänkin siitä että rata oli muuttunut taas paremmaksi kuin aika-ajoissa ja pitoa oli enemmän.
Jälleen kerran oli tuuria myös auton kiihtyvyyden kanssa ja onnistuin starttaamaan viivalta kuin tykinsuusta ja ohitin Askon heti startin jälkeen. Askon auto nytkähti ennen lähtövalojen sammumista (oli siis samanlaiset valot kuin formuloissa!!), ja arvelin hänen jääneen sitten sen takia startissa jälkeen.
Pääsin heti karkuun ja tein pienen kaulan. Rupesin jo ajattelemaan, että tästähän tulee ihan helppo kisa, mutta parin kierroksen jälkeen joku selvästi saavutti ja pääsi imuuni.
Muutaman kierroksen jälkeen huomasin kuitenkin että jos vaan en tee ajovirheitä niin takaa ei kukaan pääse ohi vaikka ajaisikin ihan perässä. Ohittaminen ei siis ollutkaan niin helppoa tälläkään radalla kuin olin ehkä ennen kisaa ymmärtänyt. Vaikeita tilanteita tuli ainakin silloin kun piti ohittaa Wilzkua kierroksella. Siis hänestä pääsi kyllä helposti ohi, mutta aina sitä vähän joutuu muuttamaan huonompaan ajolinjaan, jolloin takanatuleva voisi saada etua.
Jossain vaiheessa Askolla oli jotain omaa vääntöä ja hän jäi taakseni. Kierroksia ei ollut siinä vaiheessa enää paljoa ja kun olin löytänyt hyvän ajorytmin niin tiesin ettei takaa kukaan pääsisi iskuetäisyydelle ellei sattuisi tulemaan kaksi kierroksellaohitettavaa samaanaikaan. Ja niinhän siinä kävi! Tulin pääsuoralle ja huomasin ruutulippumiehen seisovan jo radan varrella (tulkitsin tämän siis viimeiseksi kierrokseksi). Sitten edessä meni Otto Hokkanen (?) joka ohitti juuri Wilzkua kierroksella. Piru vie! Ennen radan ainoaa jarrutuspaikkaa pääsin kyllä Wilzkusta ohi aika helposti, mutta Ennen Oton ohitusta jouduin hölläämään aika rajustikin. Ohituksen jälkeen huomasin, että perässäni olikin sitten taas joku, Eli kaulani oli kurottu umpeen. Radan loppuosan mutkissa tein sitten hermoillessani virheitä ajolinjojen kanssa ja mokasin vielä ulostulon pääsuoralle.
Seurauksena KKWCS-historian tiukin loppusuorataistelu Nipsuhuulen kanssa. Ylitimme maalilinjan tismalleen yhtäaikaa! Yksinkertaisesti maaliintulon jälkeen ei voinut kuin nauraa vaikka en tietänytkään vielä kumpi pääsee A-finaaliin. Oli ihan älyttömän hauska kisa, paras tähän mennessä ja loppuratkaisu aivan huikea. Ajattelin, että en varmaan tainnut voittaa, mutta ei se niin kauheasti olisi harmittanut. Ilo oli kuitenkin ylimmillään kun Jussi osoitti mua saavuttuani varikolle. Voitin Nipsuhuulen 0,01 sekunnilla. Siis tein niinkuin Thomas Wasberg Lake Placidissa Juha Miedolle! :ahem:
A-finaali #12
Asennoiduin tähän jo sillä että se on palkinto B-finaalin voitosta kun saan ajaa vielä lisää. Tiedossa oli, että auto #12 oli hitaampi kuin muut, joten ei ollut oikein mitään tsäänssiä. Harmi sinänsä, koska olisi ollut mielenkiintoista kokeilla miten kauan olisin pysynyt kärkiporukan mukana kilpailukykyisellä autolla. Tämä oli kuitenkin selvästi sen verran helppo rata, että peesaaminen oli aika helppoa.
Startissa huomasin heti auton heikkouden kun muut karkasivat heti startin jälkeen. Siellä oli kuitenkin niin paljon kahinointia, että olin aika lähellä vielä ekan kierroksen jälkeen. Pikku hiljaa muut kuitenkin karkasivat ja ajelin ihan vaan omaa kisaani. Auton tehopuutteen huomasi takasuoran jälkeisessä mutkassa jonka ajoin kaasupohjassa. Kutosella ja ykstoistasella joutui vähän hölläämään snadisti siinä mutkassa, mutta 12:lla meni talla pohjassa.
Aika alussa jo päätin tavoitteekseni päästä maaliin samalla kierroksella kärjen kanssa ja siinä myös onnistuinkin helposti. Huomasi myös että A-finaalissa alkoi näkyä jo rutiinikin, kun paras kierrosaika oli melkein sama kuin aika-ajoissa paljon paremmalla kutosella. Eli kehitys kehittyi.
Yhteenveto
Kaikenkaikkiaan tämä oli KKWCS-urani paras kilpailu! Niin oman suoritukseni takia kuin sitten kisan hauskuuden ansiosta. Mä tykkäsin rataprofiilista, vaikka se ehkä vähän helppo olikin. Olen myös sitä mieltä että rahoille saatiin vastinetta ihan täysin. Autoissa oli tasoeroja, mutta niitä on joka radalla! Kuitenkin loppujen lopuksi nopeat kuskit olivat omassa porukassaan, keskikasti omassa ja hitaimmat omassaan. Autoerot vaikuttivat lähinnä korkeintaan vain näiden porukoiden sisäiseen järjestykseen.
Jälkipelit
Ei niistä sen enempää, mutta kolmen jälkeen sunnuntaiaamuna olin vasta kotona.
Hauskaa oli ja siitä kiitos kaikille. Paluumatka Helsinkiinkin oli huomattavasti hulppeampi ja äänekkäämpi kuin menomatka.
