Tästäkin onnettomuudesta kulunut sitten päivälleen 30 vuotta...
Jälkimaine on onnettomuuden jälkeen kasvanut ainakin todella suureksi ja tosiaan noin vajaan 10 vuoden ajan on jo tullut jonkin verran enemmän lisää taustoitusta karmeaan onnettomuuteen vaikka vielähän joitakin osasia puuttuu kokonaiskuvista, että jälkipolville voisi aivan todella saada jonkinlaisen lopullisen kokonaiskuvan vailla välttämättä kuitenkaan aivan koko totuutta.
Vähän samaan tapaan kun nyt pari vuotta sitten Imolan 1994 onnettomuuden 20-vuotispäivänä kerättiin F1-puolella kokoon todella valtava tutkimus vuonna 2014 asiasta ja jopa muistotilaisuus jossa oli jokainen tuolloin elossa ollut F1-kuljettaja. Mukaan lukien myös vuoden 2014 puolella menehtynyt Andrea de Cesaris...:frown:.
Henkasta taas puhuttaessa...
Yksi lahjakkaimmista ajajista ellei jopa aivan lahjakkain formulapuolen Gilles Villeneuven tapaan lähti aikanaan aivan liian varhain ja käytännössä tuolloin vielä parhaimmassa iässään ja hän olisi sellaisenaan kelvannut vaikka formuloihinkin kyvyillään. Testasikin, mutta tuli viime hetkellä toisiin aatoksiin F1-urasta. Ja tietysti hieman saattoi olla iloinenkin kun Marchin tilanne huononi tallin muuttuessa myöhemmin RAM-Marchiksi ja pelkäksi RAM Automotiveksi. Aiemmin uralla taas ilmeisesti myöhemminkin toistuneet ulkoiset vaikuttimet veivät hänet myös rata-autoilulta enemmän rallin puolelle.
Muun muassa vuosien 1978-1980 aikavälillä Henri Toivosen lahjoilla olisi voinut olla jo piakkoin F3:ssa, F2:ssa ja ehkä vuosina 1980-1981 hieman toisenlaisella onnella F1:ssä. Nopea kehitys nimenomaan Henkan, Tiikerinpennun tai Tiikerin Pojan nimellä kulkeneen nuoren miehen uralla vuonna 1977 oli jo tuonut ensimmäisen Formula Super Veen Euroopan Mestaruus-kisojen osakilpailuvoiton ja Formula Veen Suomen Mestaruuden.
Ennen näitäkin Henkka oli ollut erittäin hyvä mikroautoilija ja vakioautoilija ja myöhemmin urheiluautoillakin. Toivosella oli hieman hidas ralliuran startti, mutta näyttävyys ja jonkinlainen ikiaikainen halu olla paras näkyi jo tuolloin. Sitten tulikin Talbot Sunbeam Lotuksella ensivoitto, mutta sittemmin oli taas pitkän aikaa vaikeaa. Tai tulihan tuloksia, mutta varmasti parempaankin monet olisivat halunneet hänen sijoittuvan.
Talbot Sunbean Lotus oli todella pieni tehdastalli aikanaan sinänsä edes kovaa vauhtia tuolloinkin ammattilaistuvassa Rallin MM-Sarjassa. Kun isompia sijoituksia ei tullut niin Sunbeam Lotus tai vaihtoehtoisesti Talbot Sunbeam Lotus-tallissa ei tainnut olla kuin 15 ammattimiestä, tallipäällikkö, Toivonen ja hänen kartturinsa tietenkin Toivosen tallikaveri/tallikaverit karttureineen mukaan luettuna ja se oli jo tuolloin tehdastalliksi hyvin pieni.
Kyseinen talli joutui muistaakseni läpi toimintansa tai ainakin Henkan siellä ajaessa turvautumaan myös osa-aikaisiin tai vuokralla oleviin rallimekaanikkoihin ja Henkka nimittikin kyseisiä kavereita palkkionmetsästäjäksi tai päänahanmetsästäjiksi.
Kyseiset mekaanikot olivat tavallaan kuten aikanaan oli F1:ssäkin vanhaan aikaan hire-in-mekaanikotkin eli tekivät tehtäviä vaikka mille tahansa tallille kunhan rahaa tuli kouraan tai kun olivat ns. Vapaita Mekaanikoita ilman työsuhdetta muihin talleihin, mutta jotka eivät jonkun muun syyn takia halunneet sitoutua mahdollista annettua tehtävää huomiomatta yseiseen talliin enempää.
Usein kyllä huumorimielellä, mutta huonoimmillaan myös oikeastikin jos työn tulos ei miestä miellyttänyt.
Yleensä kuitenkin miellytti ja mikäli ei niin ammattilaisia oltiin eikä siitä ruvettu aloittamaan turhia taisteluja. Myöhemmin olikin Opelin ja Porschen miehiä rallirintamilla vaikka ehti jopa ajaa Ferrariakin.
Henkka oli kuitenkin Gilles Villeneuven tapaan myös hyvin uskalias mies ja ajoittain puhuttiinkin siitä, että mikäli hän ei olisi koskaan voittanut maailmanmestaruutta niin hän varmaankin olisi Villeneuven tapaan halunnut olla rallipuolella aina nopein jokaisessa paikassa, jokaisessa kisassa ja jokaisella EK:lla siinä missä Villeneuve tavoitteli sitten ratapuolella aina sitä nopeimman kierroksen hallitsijan titteliä. Ja erittäin paljon voittoja Toivosella olisi voinutkin olla vaikka mestaruutta ei olisi ikinä tullutkaan.
Lähinnä juuri se yliyrittäminen tai pikemmin liian rajusti ajaminen oli ongelma vaikka Toivosella oli ollut jonkin verran näitä vauhtia rajaavia tekijöitä ennen kuolemaakin. Vakava selkäloukkaantuminen pari vuotta aiemmin ja Attilio Bettegan kuolema vuotta aiemmin Korsikalla toki tiettyyn tapaan myös Ari Vatasen Argentiinan Rallin 1985 vakavan ulosajon tapaan jollakin tavalla kosketti Toivosta ja edes vähän hillitsi Toivosen sitä kaikkein kovinta vauhtia ratin takana.
Vauhdit hiljentyivät entisestään vuoden 1985 alkupuolella jälleen kerran tapahtuneen oman todella vakavan loukkaantumisen lisäksi jossa selkä vioittui entisestään ja etenkin niskaan tuli pahoja vammoja. Halvaantumistakin pelättiin kaikkein pahimmillaan.
Lisäksi Toivosella oli ennen menehtymistä menossa Ayrton Sennan tapaan omia sisäisiä ongelmia tai näin ainakin oli ollut ennen kohtalokasta Korsikan Rallia aiemmin vuonna 1986. Jo tutuksi tulleen Lancia-tallinkin kanssa välillä oli ongelmia pitkälti sen takia kun niin talli kuin itse Toivonenkin olivat välillä erittäin sisukasta ja herkästi itseensä ottavaa persoonaa.
Välillä tallissa arvosteltiin Toivosta ja Toivonen taas vuorostaan sanoi Portugalin Rallin aikaan, että Lancialle ei tunnu kelpaavan muu kuin voitto.
Ja itse jotenkin pidän kaikkien teknisten ongelmien lisäksi mahdollisena sitä, että kuumeisena ajaminen saattoi aiheuttaa mahdollisen väsymisen ratin taakse koska tuohon aikaan rallit olivat edelleen varsinkin joidenkin rallien osalta yhä älyttömän pitkiä ajaa kokonaisuutena joskin kaikkein pisimissä ralleissa oli jo ryhdytty rajoituksiin tai huoltotaukoja oli ainakin vanhempiin aikoihin verrattuna lisätty joskin niitä ennen vuotta 1986 melko lailla alikäytettiin toisinaan niissäkin ralleissa missä olisi niitä pitänyt käyttää.
Ja toinen mahdollisuus muulle syylle niin kamalaan onnettomuuteen olisi yksinkertaisesti tapahtunut muu viime hetken todella nopea tajunnanmenetys ilman selkeää muuta heikotusta tai kartturin reagoimista salamannopeasti pelastaakseen auton ennen onnettomuutta.
Malcom Wilsonin mukaanhan jo vuoden 1985 Costa Smeraldan ja kaikkien niiden hoitojen jälkeen Toivonen oli kärsinyt vajaan vuoden ajan satunnaisista tajunnanmenetyksistä vailla isompia muita ongelmia näkyvästi.
Toivonen tiesi tilanteen, mutta kuten Nelson Piquet F1-puolella oman vuoden 1987 Tamburellon kolarin jälkeen niin Toivonen ei puhunut asiasta ja salasi asiaa muutenkin hieman aina kiihkeän ja loppua kohti jopa vähän riitaisankin Lancia-tallin suhteen takia. Pitkälti ilmeisesti tallipaikan menemisen takia.
Kuitenkin ehdottoman lahjakas mies oli urallaan ja olisi ansainnut saavuttaa mestaruuden ja useampiakin.
Tämä mielipide tämänkin jälkeen kun on jo kulunut 30 vuotta tästäkin ikävästä tragediasta. Toki myöhemmin vielä Harri Toivosen muodossa Toivosten rallidynastiaa pidettiin yllä ja melkein formulapuoltakin vuoden 1995 viime hetken Pacific-vetäytymisen ja vuoden 1997 Historic Formula-sarjan ajojen puolella, mutta vuoden 2002 lopettamisen ja vuoden 2006 yhden kieltäytymisen jälkeen on ilmeisesti näillä näkymin päättynyt Toivosten näkyminen rallikartalla.
Markus kun on jo 32 vuotta ja tuskin on halua lähteä rallipuolelle ymmärrettävistä syistä johtuen. Tiedä sitten, että olisiko omien lasten tai Arla-siskon lapsista sitten rallipoluille kunhan tulee mikäli tulee. Ei kyllä välttämättä, mutta mene ja tiedä.
