F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Kaudella 1988 San Diego halusi Yhdysvaltoihin uuden grand prix-radan josta se olisi maksanut 78 miljoonaa markkaa. Lopulta Bernie löysi kilpailun Phoenixista.

 

[CCMK]

Kaudella 1989 liikkui huhuja kolmen autonvalmistajan tulosta F1:siin kaudella 1991. Ne tiimit olivat Mazda, Toyota ja Nissan. Lopulta huhut eivät käyneet toteen.

Huhut olivat lähteneet liikkeelle turbomoottorien hävittyä f1:stä jolloin autotehtaat olivat kiinnostuneempia sijoittamaan lajiin ilman liiallisia hintapaineita.

 

[CCMK]

Ferrari maksoi kaudella 1988 henkilöstön ennätyspalkan joka oli 150 miljoonaa markkaa. Siihen aikaan Ferrarilla oli viimeistä kertaa käytössä rajoitetut kuskien yleissopimukset mikä mahdollisti suuremmat rahat henkilöstölle.

Lisäksi valtavasta summasta iso osa meni moottorien kehitykseen. Kaudella 1982 Ferrari oli maksanut 18 miljoonaa markkaa henkilöstöpalkkoja.

 

[CCMK]

Marlboro jakoi kaudella 1983 muuta kuin ajajien ja tallien sponsoritukea lajille kaikkiaan 44 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Zakspeedilla kaudella 1988 Piercarlo Ghinzani ja Bernd Schneider maksoivat 7,2 miljoonaa markkaa kaudelta mieheen kisoistaan. Testikuljettaja Christian Danner pääsi alennuksella ja maksoi vain 500 000 markkaa talliin.

 

[CCMK]

Minardilla joutui 42 miljoonan markan budjetista huolimatta kaudella 1988 maksamaan jokainen ajaja kaudelta 3 miljoonaa markkaa. Pierluigi Martini, Luis Perez-Sala ja Adrian Campos maksoivat kukin 3 miljoonaa markkaa mikä yhteensä teki 9 miljoonaa markkaa tallille.

 

[CCMK]

Eddie Lawsonista tuli ensimmäinen moottoripyöräilijä joka ansaitsi kaudelta miljoona dollaria. Kaudella 1987 Lawson oli rikkain moottoripyöräilijä.

20 parhaan kuljettajan keskipalkka Road Racingissa oli kaudella 1987 170 000 dollaria ja kaikkien viiden eri luokan ja 150 kuljettajan keskipalkka oli vain 17 000 dollaria.

 

[CCMK]

Kaudella 1988 Christian Danner maksoi testeistään yhteensä 750 000 markkaa. Siitä 600 000 markkaa maksoivat kolme Dannerin saksalaista sponsoria ja 150 000 markkaa maksoi Sonax. Kolmen sponsorin yksittäinen testimaksu sovitusta määrästä kierroksia oli 200 000 markkaa ajokerralta.

Kauden 1988 Ferrari-kuskien mainospaikat maksoivat Alboretolla 3 miljoonaa markkaa ja Gerhard Bergerillä 2 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1984 Ferrarilta kysyttäessä hänen autojensa sponsorien vähäisyyttä ja kuljettajien sopimusten hinnasta Il Commendatore vastasi vain, että hänen autonsa eivät polta.

 

[CCMK]

Kausien 1989 ja 1990 off-seasonilla Nelson Piquetilla oli mielenkiintoinen tilaisuus yrittää eri talleihin. Piquet oli tullut tyytymättömäksi Lotuksella mikä oli luvannut paljon ja antanut vähän. Jatkaakseen kaudella 1990 Piquet halusi 30 miljoonaa markkaa minimipalkkiona. Camel ja Honda olivat kyllästyneitä maksamaan isoja summia liian huonoista tuloksista. Sen jälkeen Piquet suuttui ja alkoi katsella paikkoja muista talleista. Piquetin 30 miljoonaa markkaa kukaan ei ollut halukas maksamaan vaikka Piquet otti kaikkiin talleihin yhteyttä jotka tulivat vain kyseeseen.

McLaren olisi ollut kiinnostunut mutta siellä ajoi verivihollinen Senna. Ron Dennis olisi mieluusti maksanut summan sillä Sennan ja Prostin palkat olivat ylisuuria Dennisin mielestä. Williamsilla molemmat ajajat aikoivat jatkaa ja Frank ei pitänyt vieläkään kauden 1987 jälkitapahtumista missä Piquet jätti tallin. Ferrarilla ajoi taas Prost ja vaikka Prost ei ajaisi niin Mansell ajaisi. Se oli melkein yhtä suuri punainen vaate Piquetille kuin Senna. Ferraria lukuunottamatta kukaan ei halunnut maksaa Piquetin summaa.

Benettonilla Flavio Briatore oli aluksi lähinnä nauranut tarjoukselle ja käskenyt pudottaa hintaa. Flaviolla menestyvät kuljettajat alkoivat kuitenkin hävitä markkinoilta. Lotukselle Piquet ilmoitti suostuvansa jatkamaan erikoisin ehdoin. Hänen täytyi saada 12 miljoonaa markkaa kaudelta ja 300 000 markkaa jokaiselta pisteeltä sarjassa. Näiden lisäksi Piquet halusi 720 000 markkaa kilpailun voitosta ja vielä toiset 12 miljoonaa markkaa mestaruudesta. Lotuksella ei suostuttu tarjoukseen. Benettonilla alkoi Flavion kanssa hintakisa joka tuntui pitkittyvän.

Viimeisen tarjouksen lähestyessä Piquet sulki oven yritettyään myydä itsensä omasta mielestään huokeaan 12 miljoonan markan Lotukselle kaudesta 1990. Bonukset Piquet oli valmis tarvittaessa jättämään väliin. Lotukselle se ei enää käynyt ja Piquet ehdotti vielä kerran 30 miljoonaa markkaa. Se ei käynyt. Piquet toisti vielä kerran tarjouksensa 12 miljoonan markan palkasta ja 12 miljoonan markan mestaruusbonuksesta.

Sen jälkeen Lotuksen ja Piquetin välit menivät poikki. Yksi syy oli myös Hondan häipyminen ja Camelin mielenkiinnon laimeneminen. Piquetille kävi tahtomattaan Sennan tavoin. Kaudella 1987 Senna oli houkutellut itsensä hinnan pilviin pyytämällä 30 miljoonaa markkaa jatkosta Lotuksella. Sen torjuminen oli kuitenkin Ron Dennisin lottovoitto.

Benettonilla alkoi sen jälkeen tavoittelu Piquetista. Flavio ei pitänyt Nelsonin hinnoista ja Nelson ei pitänyt Flavion hinnasta. Alkuperäisten pistepalkkojen ja alennettujen voittobonusten sijaan Piquet jätti vuodenvaihteessa tarjouksen Briatorelle. Hän halusi 24 miljoonaa markkaa kaudelta ja 6 miljoonaa markkaa voitosta ja 6 miljoonaa markkaa mestaruudesta. Flavio torjui. Vastavuoroisesti Flavio oli valmis maksamaan 6 miljoonaa markkaa kaudelta ja saman verran jokaisesta voitosta ja mestaruudesta. Piquet kieltäytyi.

Sen jälkeen Piquet ehdotti 300 000 markan maksamista jokaisesta kauden kilpailusta erikseen ja 6 miljoonan markan minimipalkkiota. Tuossa vaiheessa Piquetin palkkaneuvottelut olivat saaneet f1-väen huomiota eri puolilla maailmaa. Siinä vaiheessa lausuntoautomaatti Niki Lauda sanoi Piquetin palkan olevan salonkileijonana toimivien voimamiesten rahaa. Lisäksi hän sanoi sen olevan järjetöntä. Siinä vaiheessa ajoittain temperamenttinen Piquet sanoi Laudan olevan ajastaan väärässä oleva ukko joka ei osaa ottaa osaansa rahoista. Sanailun ohessa Piquet kävi kuumeisesti neuvotteluja.

Flavio Briatorella oli kaksi vaihtoehtoa. Ottaa Roberto Moreno tai kuumeisesti Tyrrellin kanssa neuvotteleva Jean Alesi talliin. Kolmantena oli Nelson Piquet joka oli täysi kysymysmerkki. Asenne saisi ratkaista hänen kohtalonsa. Alesi varmisti paikkansa Tyrelillä nopeasti. Moreno sen sijaan oli vielä vapaana. Piquet suostui alentamaan palkkaansa, mutta vaati pisterahaansa ja isoa mestaruusbonusta. Lopulta Piquet teki viimeisen ehtonsa ja Flavio kieltäytyi.

Hetken näytti siltä, että isoin yllätys kaudella 1990 olisi ollut Nelson Piquet ilman paikkaa koska Flavio ei suostunut puhumaan enää palkoista. Lopulta Flavio Briatore antoi viimeisen ehtonsa Piquetille joka oli jo lähes luopunut koko tallipaikasta. Ennen sitä Indycarin puolelta oli tullut kysyntää 12 miljoonan markan palkalla. Piquetia kiinnosti sarjanvaihdos, mutta Flavio saneli ehdot. Briatore oli valmis maksamaan Piquetille hänen mestaruusbonuksensa eli 6 miljoonaa markkaa, mutta voittobonus jäi pois.

Lisäksi hänen palkkansa oli pisteisiin sidottu ja hän saisi peruspalkkana 600 000 markkaa. Pisterahaa oli 600 000 markkaa pisteeltä. Pisteraha oli kaksi kertaa suurempi kun alunperin. Voittosumma oli kymmenen kertaa pienempi kuin alkuperäinen. Briatore oli suuttunut neuvottelujen edetessä keppostelevalle, mutta ajoittain erittäin itsepäiselle brasilialaiselle. Piquet luopui myös Indycarin paikasta sillä sopimus Briatoren mukaan koski vain f1-ajoja. Lopulta Piquet suostui ja solmi kahden vuoden sopimuksen ja optiona oli kolmas vuosi. Sponsorien osalta Flavio suostui vapaisiin maksuihin. Hän oli neuvottelujen kestäessä koettanut rajoittaa sponsorien kausirahat vain 300 000 markkaan.

Piquetin kieltäytyminen olisi tiennyt hänelle käytännössä uran loppua tai sitten ainakin välivuotta. Toki Eurobrunilla tai muussa vastaavassa tiimissä paikkoja olisi ollut tarjolla. Roberto Morenolle Piquetin tulo talliin tiesi testikuskin paikkaa ja Eurobrunilla ajoa ennen loppukautta jolloin hän pääsi ajamaan kaksi viimeistä kisaa Benettonilla Alessandro Nanninin loukkaannuttua. Piquetin lähtö taas olisi ollut Morenolle vain onnenpotku ja tuloksien sijassa olisi saattanut tulla vaikka voittokin.

 

[CCMK]

Ei varsinaisesti kuljettajapalkkaa mutta kaudella 1989 alettiin suunnitella Neuvostoliitossa ja Neuvosto-Eestissä f1-kilpailua. Edeltävällä kaudella Bernie oli avannut neuvotteluyhteyden Moskovaan kahden vuoden tauon jälkeen. Sitä ennen kunnon neuvotteluja oli käyty viimeksi kausilla 1982-1983 jolloin myös Itä-Saksassa haluttiin pitää f1-kilpailu Sachshenringilla.

Neuvostoliitossa tavoite oli pitää kilpailu joko Moskovan katuradalla tai Leningradissa. Kilpailu kaavailtiin pidettäväksi kaudella 2000 ja Moskovan suhteen toive oli päästä kaudella 1993 jo mukaan.

Leningradiin tulevasta radasta ja sen kisaoikeudesta Gorba oli valmis maksamaan Bernielle 120 miljoonaa markkaa ja sinne alettiin suunnitella uutta nykyaikaista moottoristadionia jolle olisi mahtunut 200 000 katsojaa.

Rakennustyöt ehtitvät alkaa, mutta loppuivat alle vuodessa kaudella 1990 talousvaikeuksien takia. Sen jälkeen stadionin tilalle rakennettiin vuokra-asuntoja ja ostoskeskus.

Neuvosto-Eestissä haluttiin rakentaa Tallinnaan oma rata eli TallinnaRing. Kyseinen ratahanke kaatui myös talousvaikeuksiin. Neuvosto-Eesti vastasi kuitenkin toisesta yhtä kunnianhimoisesta ratahankkeesta jo 20 vuotta aiemmin.

Tuolloin ei vielä f1 ollut mielessä vaan moottoripyöräkilpailun saanti Piritaan tai Kloostrimetsaan. Lopulta hinta ja muut haittatekijät estivät hankkeen toteutumisen. Lisäksi kun se oli kapitalistista hapatusta.

 

[CCMK]

Seuraavaksi vähän off-topicia. Kaudella 1991 Sergei (Serhi) Bubka oli uransa huipulla. 6.10 metriä oli ylitetty ja hänelle annettiin 50 000 dollaria maailmanennätyksestä. Neuvostoliitossa Bubkalle oli myönnetty poikkeuksellisesti henkilökohtaisia bonuksia jokaisesta maailmanennätyksen rikkomisesta. Nyt tili oli tullut täyteen.

Sen jälkeen Bubkalle jaettiin jokaisesta ME:tä parantavasta sentistä 50 000 dollaria lisää ja luvattiin 6.20 metrin rikkomisesta 170 000 dollaria ja tuolloin neuvostoliittolaiset urheilutoverit lupasivat Bubkalle ja huvin vuoksi mistä maasta tahansa tulevalle seiväshyppääjälle miljoona dollaria joka pystyy hyppäämään 6.30 metriä.

Tuo viimeinen raja alkaa olla aika mahdoton ja taitaa tuo 6.20 metriä olla myös kansainvälisten kisojen aitatankorajakin. 6.20 metriä olisi voinut hyvinkin mennä rikki noina vuosina kun Bubka hyppäsi parhaimmillaan.

 

[CCMK]

Renaultilla oli 150 henkeä töissä f1-tallissa kaudella 1984. Williamsilla oli 100 henkeä töissä. Renaultin henkilömäärä oli siihen aikaan uusi ennätys.

 

[CCMK]

Eddie Jordanilla oli alustava sopimus Michael Schumacherista kaudelle 1992. Sopimus olisi ollut halpa Eddielle ja Schumille se olisi ollut aloittelijaksi erittäin hyvä sopimus. Jordan olisi maksanut Schumille miljoona dollaria ja Schumin olisi pitänyt maksaa 3,5 miljoonaa dollaria tiimiin. Lisäksi Schumi olisi saanut 25 000 dollaria pisteeltä.

Ikävä kyllä Flavio Briatore sai Schumin tiimiinsä oikeustaistelun jälkeen. Eddie Jordan sai pieneksi lohduksi Flaviolta siirtokorvaussumman Schumista. Sopimus Jordanille oli tuolloin vielä alustava sillä oikeustaistelun käydessä ei vielä tiedetty täysin Schumin pysymisestä Benettonilla kaudelle 1992 ja Eddie Jordan tarjosi vielä tuolloin sopimusta.

Yksi syy Schumin saamiseksi tiimiin olisi ollut myös Fordin moottorien lasku johon tuo 3,5 miljoonaa dollaria olisi voinut auttaa varsin paljon. Schumin alustavana tallikaverina olisi ajanut Stefano Modena tai Alex Zanardi.

 

[CCMK]

Williamsilla oli kaudella 1991 yhteensä 200 työntekijää joista 175 oli vakituisia ja 25 oli harjoittelijatason työntekijöitä. Enemmän oli vain McLarenilla ja Ferrarilla. McLarenilla oli 200 työntekijää ja Ferrarilla oli 300 työntekijää.

 

[CCMK]

Kaudella 1984 Rallin MM-Sarja ei ollut ison rahan leikkikenttää. Tosin tuo vuosi oli turbojen ja B-ryhmän autojen läpimurtovuosi. Rahallisesti tehtiin myös ennätys kun Audin Stig Blomqvist sai 3 miljoonaa markkaa kaudelta. Hintaan sisältyy myös mestaruusbonus. Se oli oman aikakautensa kuljettajaennätys.

Lajin omat mainostulot olivat lisääntyneet parin vuoden aikana 6 miljoonaa markkaa verrattuna kauteen 1982. Kausien 1981-1982 välillä mainostulojen nousu oli vain 3 miljoonaa markkaa.

Isoilla autonvalmistajilla oli myös ennätykset kun Audi, Lancia ja Peugeot toimivat 20 miljoonan markan budjeteilla. Audilla myös HB-tupakkamerkki maksoi 7 miljoonaa markkaa sponsorirahaa mikä oli sen ajan suurin sponsorimerkin maksama raha MM-sarjassa. Sen jälkeen suurin tiimi oli Opel jolla oli asettaa 40 tonnia tavaroita ja 10 miljoonaa markkaa.

Opelia pienemmät tiimit sitten toimivat Nissania lukuunottamatta hyvin pienillä budjeteilla. 1-5 miljoonaa markkaa oli budjetti muilla tiimeillä keskimäärin.

 

[CCMK]

Aikoinaan Carlos Reutemann sai jokaisesta ajamastaan rallista 10 000 dollaria mitä pidettiin huomion arvoisena sen ajan rallissa. Aikoinaan samalla summalla yritettiin ajattaa Jackie Stewartia.

Ikävä kyllä nuo houkuttelut osuivat juuri Stewartin f1-uraa seuraavaan kauteen ja Stewart ei ollut silloin kovin kunnossa moottoriurheiluun ainakaan henkisesti.

 

[CCMK]

Eddie Lawson sai kaudella 1984 250 000 dollaria Yamahalta. Hänen tallikaveri Virginio Ferrari sai myös 250 000 dollaria Yamahalta. Kaudella 1984 Yamahalla oli yhteensä 2,5 miljoonaa dollaria budjetti. Koko moottoripyörien MM-sarjaa pyöritettiin 55,5 miljoonan dollarin voimalla.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 Manfred Winkelhock maksoi kisoistaan yhteensä 4,5 miljoonaa markkaa ATS:lle. Tallin heikentyneen taloustilanteen johdosta autoja oli vain yksi ja toinen oli vain varalta tarkoitettu vain ja ainoastaan Winkelhockille. Kilpailulta Winkelhock maksoi 300 000 markkaa.

Winkelhock sai kuitenkin heikon budjetin omanneelta tiimiltä palkkaa. Palkka oli 150 000 markkaa kaudelta. Sen lisäksi Winkelhockilla oli erittäin suuri pistebonus ja voittobonus aikakauteen nähden.

ATS:n kalustolla jokaisesta saavutetusta pisteestä Winkelhockille 30 prosentia pisteistä eli noin 45 000 markkaa. Tallipääliköllä oli varaa tehdä näin koska tieto oli, että auto ei juuri pisteitä kerää turbomoottorista huolimatta.

Turbojen kalleuden takia jouduttiin myös tyytymään yhteen autoon. BMW:n koneet maksoivat 130 000 markkaa kappaleelta. Kuitenkin Winkelhockin mahdollisesti voittaessa ATS olisi maksanut hänelle vuosipalkan verran eli 150 000 markkaa voitosta.

Ja mikäli edes Günther Schmidin parhaimmissa päiväunissa Winkelhock olisi voittanut mestaruuden niin hän olisi luvannut välittömästi hinnalla millä hyvänsä 6 miljoonaa markkaa. Nämä rahat olisivat takuuvarmasti tulleet BMW:ltä tai muilta sponsoreilta sillä kyseinen bonus olisi vieny kolmasosan tallin budjetista. Tallin budjetti oli 18 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Osellalla joutui kaudella 1983 maksamaan paikastaan ja tässä tulevat maksumiesten rahat:

Piercarlo Ghinzani: Maksoi 300 000 markkaa kilpailulta ja maksoi lopulta 4,5 miljoonaa markkaa.

Corrado Fabi: Teon pikkuveli maksoi 138 000 markkaa kilpailulta ja maksoi lopulta 2,07 miljoonaa markkaa.

Osellalla ei varsinaisesti ollut ykkös tai kakkoskuski-politiikkaa, mutta Ghinzani sai nopeammin isomman rahasumman ansiosta turbomoottorit autoonsa. Ghinzani jakoi myös isoimman maksumiehen tittelin Manfred Winkelhockin kanssa. Chico Serra maksoi kauden kisoistaan vertailun vuoksi vain 3 miljoonaa markkaa. Thierry Boutsen maksoi myös samaa summaa kisoistaan.