F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

RAM-tallissa joutui kaudella 1983 maksamaan paikastaan. Tässä summat mitä kuljettajat maksoivat:

Eliseo Salazar: Maksoi kilpailulta 300 000 markkaa ja yhteensä 1,8 miljoonaa markkaa kaudelta.

Jacques Villeneuve Senior: Maksoi yhdestä kisasta 300 000 markkaa.

Kenny Acheson: Maksoi kilpailulta 300 000 markkaa ja 2,1 miljoonaa markkaa kaudelta.

Jean-Louis Schlesser: Maksoi yhdeltä kilpailulta 138 000 markkaa.

Ranskan kisassa talli käytti toista autoa joka oli oikeastaan yhdelle kuljettajalle rakennettu vara-auto. Ranskan kilpailussa kuljettajat maksoivat yhteensä 438 000 markkaa. Kauden aikana Detroitin kisasta talli jäi pois koska rahaa ei ollut eikä kuljettajaa kun Salazar jätti tallin kyllästymisen ja Chilen erittäin huonon taloustilanteen vuoksi.

Salazarin piti alun perin maksaa 4,5 miljoonaa markkaa kaudella talliin ja 500 000 markkaa etumaksua ajoistaan. Kanadassa talli ajoi vain kun Jacques Villeneuve Senior houkutteli sponsoreita maksamaan tallin lentomatkat ja rahdin radalle. Ilman niitä talli ei olisi tullut Montrealinkaan. Villeneuve maksoi kisaltaan 300 000 markkaa.

 

[CCMK]

Spirit-talli tuli myös mukaan pienellä budjetilla kesken kauden ja vetäytyi ennen Kyalamin kisaa koska halusi keskittyä seuraavaan kauteen ja varat eivät riittäneet kauden päätökseen. Tässä Spiritin ajohinta kaudella 1983:

Stefan Johansson: Maksoi kauden kisoistaan yhteensä 900 000 markkaa.

Kaudelle 1984 Johanssonin piti ajaa Spiritillä koko vuoden mittaisella ja 2,4 miljoonan markan hintaan. Siitä 2,25 miljoonaa markkaa olisi tullut kauden mittaan laskua ja 150 000 markkaa olisi ollut etumaksu millä olisi päässyt ajamaan tallissa.

 

[CCMK]

Manfred Winkelhock sai kaudella 1982 kaudelta 250 000 markkaa josta 100 000 markkaa oli minimipalkkio ja loput tulivat sponsoreilta. Winkelhock maksoi ajoistaan kaudella 4,8 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1982 myös eräs rahamies nimeltä Raul Boesel sai kaudelta 100 000 markkaa. Ikävä kyllä hän maksoi kaudelta yhteensä 4,5 miljoonaa markkaa ja se oli noin 300 000 markkaa kilpailulta.

 

[CCMK]

Slim Borguddin piti maksaa kauden 1982 kilpailuista yhteensä 3,2 miljoonaa markkaa Tyrrelille. Hän maksoi vain 600 000 markkaa ja lähti pois tallista. Borguddin kisahinta oli 200 000 markkaa.

 

[CCMK]

Arrowsilla Mauro Baldi maksoi kauden 1982 kisoista 1,6 miljoonaa markkaa ja sai kaudelta yhteensä 250 000 markkaa. Siitä 100 000 markkaa oli minimipalkkio ja loppuosa tuli sponsoreilta.

 

[kurski]

Kaudella 1988 San Diego halusi Yhdysvaltoihin uuden grand prix-radan josta se olisi maksanut 78 miljoonaa markkaa. Lopulta Bernie löysi kilpailun Phoenixista.

San Diego oli kyllä sellaista aluetta, että eipä siellä Ameriikan Formulatkaan tai muut luokat ole koskaan vierailleet.

 

[CCMK]

Marc Surer sai kaudelta 1982 yhteensä 300 000 markkaa. Siitä 150 000 markkaa oli minimipalkka kaudelle ja loppuosa oli sponsorirahaa.

 

[CCMK]

Elio de Angeliksella oli mielenkiintoinen tilanne kaudelta 1982. Elio olisi päässyt Alfa Romeolle 1,7 miljoonan markan palkalla. Chapman esti siirron ja Lotuksen ja Alfa Romeon kanssa tuli palkkariita ajajasta.

Lisäksi Chapmanille stressiä aiheutti vahvan kakkosmiehen Peter Warrin mielipiteet Mansellista ja suomalaisille Warrin mielipiteisiin tukeutuminen olisi tuottanut kenties hyvän lopputuloksen sillä Keke Rosberg oli Lotuksen ehdokaslistalla. Mansellia Chapman ei suostunut heittämään ulos tallista ja Eliosta ei myöskään Chapman mielellään halunnut luopua.

Alfa Romeolla tavoite oli saada italialainen kuskikaksikko kaudelle 1982 eli ajajina olisivat toimineet Andrea de Cesaris ja Elio de Angelis. Andrea de Cesaris onnistui vakuuttamaan Alfa Romeon kaikesta huolimatta mitä hän oli tehnyt McLarenilla. McLarenille ja Ron Dennisille ja kumppaneille hän oli aiheuttanut 17 miljoonan markan vahingot.

Muiden paikkojen alkaessa täyttyä taistelu Eliosta kiihtyi ja lopulta asiaa yritettiin ratkoa erinäisin keinoin. Oikeustaisteluakin harkittiin, mutta lopulta Lotuksen sopimuksen tajuttiin olevan varsin tiukka. Ainoa purkupykälä oli menestymättömyys sillä Elio olisi halunnut ajaa palkinnoille. Mansell oli kyennyt temppuun Zolderissa ja se seikka piti hänet Lotukselle kaudella 1982.

Peter Warr joutui nielemään kiukkunsa toistaiseksi. Eliosta käytiin vielä taistelua. Lopulta Alfa Romeo luopui Eliosta. Ainoastaan 1,7 miljoonan markan siirtokorvaussummaa vastaan sillä taistelun edetessä ja Elion tallipaikan ollessa uhattuna edellisenä vuonna Elio oli allekirjoittanut alustavan sopimuksen Alfa Romeolle jonka piti olla pelastusrengas kaiken mennessä pieleen.

Tuolloin Alfa Romeo oli täysin kyllästynyt Mario Andrettin rahastuksiin tallissa ja halusi saada hyvän italialaisen kuljettajan rahamiehen paikalle. Siirtokorvaussumman ollessa uhattuna Alfa Romeo uhkasi haastaa Lotuksen muussa tapauksessa oikeuteen.

Chapmanille siirtokorvaussumma oli kova pala, mutta hän maksoi sen ja käski Warria ilmoittamaan Rosbergille paikkojen olevan täynnä. Sen jälkeen Alfa Romeo ajatti Andrea de Cesarista ja Bruno Giacomellia kaudella 1982.

 

[CCMK]

Jochen Mass sai kaudella 1982 300 000 markkaa kaudelta. Lisäksi hänelle luvattiin Marchin ykköskuljettajana miljoona markkaa voitolta ja 6 miljoonaa markkaa mestaruudesta. Tallilla ei itsessään ollut varaa maksaa joten Rothmans saisi maksaa bonukset.

 

[CCMK]

Lisäksi Mass joutui kuitenkin maksamaan ykköskuljettajan asemasta huolimatta 1,6 miljoonaa markkaa ajoistaan talliin.

 

[CCMK]

Emilio de Villota maksoi kaudella 1982 Marchille miljoona markkaa kisoistaan.

 

[CCMK]

Rothmans maksoi kaudella 1982 Marchille 6 miljoonaa markkaa sponsorirahaa. Ilman sponsorirahoja Marchilla ei olisi ollut kuin miljoonan markan budjetti ja 300 000 markkaa maksavat markkinoiden halvimpia osia sisältäneet autot.

 

[CCMK]

Kaudella 1982 Walter Röhrl sai kaudelta palkkaa 300 000 markkaa. Palkasta suurimman osan maksoi BP. Sen lisäksi Audi maksoi voitosta 150 000 markkaa. Kaudelta Röhrl sai yhteensä 600 000 markkaa. Michele Mouton sai kaudelta 450 000 markkaa kun voitti kolme kilpailua Audilla.

 

[CCMK]

Kaudeksi 1994 Olivier Panisille tarjottiin Benettonilta ajopaikan sijaan testikuljettajan paikkaa. Panis kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta. Kauden aikana Panis ajoi kuitenkin Ligieriä.

 

[CCMK]

Enzo Ferrari yritti saada kaudeksi 1981 Alan Jonesin ajamaan Villeneuven pariksi Ferrarille. Jonesille olisi tarjottu 6 miljoonan markan sopimusta. Jones halusi kuitenkin myös sponsorivapaudet.

Lopullisesti Jonesin jatkon Williamsilla varmisti Frank Williamsin suostuminen erittäin suureen palkankorotukseen ja Enzon jatkuvasti kielteinen asenne sponsorien ylimääräisille rahasummille.

 

[CCMK]

Andrea de Cesaris oli Minardin kuljettajaehdokas kaudelle 1994. Lopulta talli otti Michele Alboreton ajamaan kun de Cesaris halusi liikaa rahaa ja ei suostunut maksamaan tallin haluamia summia tiimiin. Andrea de Cesaris halusi 6 miljoonan markan minimipalkkion ja huomattavan voittoedun mahdollisesta voitosta autolla.

 

[CCMK]

Kaudeksi 1978 Mario Andrettin haluttiin tulevan Ferrarille Lotukselta. Mario harkitsi asiaa, mutta Enzon kielteinen asenne sponsorien rahoihin ja Lotuksen testeissä osoittamat hienot tulokset saivat Andrettin sanomaan ei Ferrarin tarjoukselle. Tarjous Ferrarilta olisi ollut 6 miljoonaa markkaa. Andrettin suostuessa Gilles Villeneuve olisi laitettu testaamaan autoa tai pois tallista.

F1-uran jälkeenkin Andrettia yritettiin tavoitella muutamaan otteeseen. Kaudella 1984 ennen kauden alkua Enzo yritti houkutella Andrettia Ferrarille, mutta otti lopulta Michele Alboreton koska Mariolla oli tunnetusti paksun lompakon pito palveluistaan.

Renaultilta tuli tarjous kun Patrick Tambay oli loukkaantuneena kauden aikana. Samoin hänelle tuli tarjous ajaa kaudella 1985 samalta tallilta ajaa yksi kilpailu kaudella.

Nyrrellä Andretti olisi ajanut kamera-autoa jota ajoi lopulta Renaultin testaaja Francois Hesnault. Lopulta tiimi otti kuitenkin testaajansa koska ei halunnut leimautua Ferrarin kaltaisiksi ikitestaajien ajattajaksi.

Kaudella 1985 myös Rene Arnouxin yllättävien potkujen jälkeen Andretti olisi saattanut saada paikan ajajana, mutta Andretti halusi vain yksittäisiä kilpailuja ja ei enää koko kautta. Kun rahasumma oli myös liian suuri niin tilalla ajoi Stefan Johansson. Viimeinen tarjous Andrettille tuli vuonna 1989 Ferrarille Imolan ja Bergerin onnettomuuden jälkeen.

 

[CCMK]

Piercarlo Ghinzani olisi saanut kaudelle 1983 Tyrelillä paikan kakkoskuljettajana. Kauden 1982 ja 1983 talven testeissä Ghinzani oli ajanut hyviä aikoja ja vaikka hän olikin Alboreton perässä niin kaikki puhui hänen palkkauksen puolesta. Michele Alboreto oli puhunut hänen puolestaan Kenille ja Ken Tyrell oli suostumassa ottamaan hänet talliinsa.

Lopulta kuitenkin Kenille tuli pakkorako kun isoja sponsorirahoja tuonut Benetton laajensi Yhdysvaltoihin ja halusi amerikkalaisen kuljettajan ajamaan tallissa. Koska Mario Andrettia ei ollut saatavilla niin Benetton ehdotti Danny Sullivania.

Tyrell torjui tarjouksen ensin jyrkästi, mutta lopulta sponsorin uhatessa vetäytyä ja jättää tallin sovitut sponsorirahat maksamatta Kenin oli pakko suostua ottamaan toinen kuljettaja.

Tämä oli suuri isku Ghinzanille ja Alboretokin oli pettynyt Kenin asenteeseen. Michele yritti puhua Keniä ympäri ja suostui jopa tuomaan enemmän rahaa talliin vastineeksi Ghinzanin ajoista tallissa. Ken Tyrell ei kuitenkaan suostunut siihen.

Hänen mielestään edes kuljettajien rahat eivät pelastaisi tallin taloutta ilman suurta pääsponsoria ja maksavia asiakkaita joita Benetton pystyi jo pelkästään Yhdysvaltain maahantuojan avulla tarjoamaan. Ghinzanin kohtalona oli lopulta ajella Osellalla ja muissa huonoissa talleissa.

Alboreto taas alkoi tähyillä Ferrarille. Sullivan osoittautui Monacon kilpailua lukuunottamatta pettymykseksi. Race of Championissa Sullivan myös ahdisteli Kekeä kalkkiviivoille saakka. Indycarin puolella Sullivanista tuli kuitenkin legendaarisimpia kuljettajia. Kaudeksi 1984 Sullivanilla olisi voinut olla paikka Tyrelillä.

Ken Tyrell oli kauden aikana kaikesta huolimatta vakuuttunut taidoista ja uskoi Sullivanin esittävän parempia otteita. Benetton ryhtyi sponsoroimaan Alfa Romeota ja Alboreto meni Ferrarille.

Tyrell halusi tuoda vakautta talliinsa. Ikävä kyllä taloustilanne edellytti vähintään yhtä maksumiestä ja mahdollisesti Sullivan olisi myös joutunut maksamaan ajoistaan. Silloin talli olisi ollut maksukuskien talli.

Tyrelillä oli ollut sama juttu kauden avauksessa Brasiliassa. Sinne Sullivan oli saapunut viime hetkellä ja ajanut ilman sponsoreita valkoisessa kypärässä. Aivan viime hetkeen asti neuvottelut olivat olleet Ghinzanin eduksi. Kaudella 1984 neuvottelut etenivät myös lopulta viime hetkeen asti.

Sullivan säästi Kenin vaikeilta päätöksiltä ja siirtyi ajettuaan yhden kauden 1983 loppukisan Indycarissa Ison Meren toiselle puolelle samaan sarjaan. Loppupelissä se saattoi olla järkevä siirto sillä Tyrell palkkasi lopulta nuoria lahjakkuuksia menetettyään Ayrton Sennan Tolemanille. Lopulta kauden 1984 alussa autoja ajoivat Martin Brundle ja Stefan Bellof.

 

[CCMK]

Kaudella 1978 Shadowilla oli yhteensä 14,6 miljoonan markan budjetti. Siitä Villigerin tupakkarahan osuus oli 5 miljoonaa markkaa ja tiimin oma varsinainen budjetti oli yhteensä 9,6 miljoonaa markkaa.

Kuvavaa on se, että tiimillä ei olisi ollut ilman tupakkarahoja melkein ollenkaan mahdollisuutta osallistua sarjaan sillä tallin budjetti koostui puolivuotisista budjettirahoista joita jaettiin vain menestyksen perusteella. Tiimi pystyi kuitenkin tupakkarahan turvin ajamaan ja maksoi kuljettajilleen yhteensä 300 000 markkaa kaudelta.