Christian Danner ainakin aikanaan oli kuljettajana ollessaan hyvin samanlainen ja mielenkiintoinen kaveri kuten Emanuele Pirrokin eli itsessään taustaansa tai ajoittain jopa ajosuoritustaankin vasten yllättävänkin usein eri talleihin kysytty ja haluttu kuljettaja.
Danner myös kehittyi uransa aikana sellaisesta teknisen pilkuntarkasta kuljettajasta jopa yllättävänkin nopeaksi nimeksi joka kuitenkaan ei vain aivan saanut tilaisuuttaan näyttää osaamistaan eikä tosin myöskään aivan saanut sellaista kalustoa jolla supersuorituksia olisi kyennyt tekemään. Pahimpia asioita olivat myös autoihin yleensä kuljettajasta johtumattomana tulleet tekniset viat.
Danner oli sopimusasioista puhuttaessa yllättävänkin kysytty kuljettaja.
Ajotaidollisesti Danner oli melko lähellä Thierry Boutsenia ja jopa Martin Brundlea ehkä näitä kuitenkin hieman astetta hitaampana joskaan missään nimessä ei kuitenkaan paljon. Ei varsinkaan vuoden 1986 loppupuolen Boutsenia jolla oli tosin yhtä totuuden nimissä riitoja niin tallinsa kanssa kuin myös oma motivaationsakin kanssa mikä aiheutti niitä belgialaisen osalta todella harvinaiseksi jääneitä turhia näyttöhaluja nykypäivän Valtteri Bottaksen tapaan.
Tallipaikoista ja etenkin toteutumattomista sellaisista puhuttaessa Danner oli käytännössä sopinut allekirjoituksia vailla olleen sopimuksen vuodeksi 1988 Lola-Larrousselle, mutta aivan viime hetkellä hieman asialähteistä riippuen joko Danner itse tai Dannerin manageri viime hetkellä vaati muutettavaksi yhtä sopimuksiin liittynyttä pykälää mihin kerta kaikkiaan Gerard Larrousse tai tallin ranskalaiset sponsorit eivät voineet suostua ja menetti siten käytännössä sopimuksellisesti erittäin huokean ja selvän ajopaikan Philippe Alliotin tallikaverina.
Sitten aivan yhtä viime hetkellä vuonna 1988 Danner pääsi viime hetkellä Tyrrell-talliin, mutta valitettavasti ensin saksalaisten sponsoreiden haluttomuus olla jostakin syystä brittitallin kanssa tekemisissä ja sittemmin kun saksalaiset sponsorit alkoivat jotenkin vasta edes harkita asiaa niin Julian Baileyn 300 000 dollaria veivät Dannerin ajopaikan Tyrrelillä vuonna 1988. Danner ei ennen pitkää saanut kääntämään saksalaisten sponsorien päitä tukemaan häntä muihinkaan talleihin joten ainoaksi vaihtoehdoiksi jäivät joko Zakspeed-talli tuttuun tapaan tai sitten Rial. Eräässä vaiheessa Danner ja Andrea de Cesaris olivat jopa vaihtaa tallipaikat päittäin eli de Cesaris olisi lähtenyt vuodeksi 1988 Zakspeedille ja Danner Rialille!
Lopulta Günther Schmidt piti kiinni de Cesariksen isoista rahoista ja myös siten italialainen siellä ajoikin vuonna 1988. Jostakin kumman syystä kun Schmidt ei vain luottanut Danneriin vielä tuolloin vaikka myöhemmin Dannerin ajaessa Rialilla niin kehui, palvoi ja vihasi häntä päivän mielialasta riippuen.
Toisaalta taas Schmidt olisi halunnut Dannerin olevan eloisampi kaveri kun liian pilkuntarkka puurtaja radalla tai hyväpalautteinen testaaja. Osin kyllä Schmidt harkitsi kyllä myös Danneria ja aivan ehdoton ei olisi ollut Dannerin ajaminen Rialilla vuonna 1988, mutta tuolloin vielä talli ajatti vain yhtä autoa budjetin säästämiseksi kuin myös pisteiden ehdottomaksi turvaamiseksi tuolloisten lajisääntöjenkin takia.
Vuonna 1988 Zakspeedilla Danner näytti jatkavan tallikaverinaan Bernd Schneider, mutta sittemmin Danner joutui alentumaan tallissa testikuljettajan rooliin kun Piercarlo Ghinzani toi talliin isoa rahaa. Ghinzani toi rahan lisäksi myös yhteistyökumppaneinaan Fondmetalin ja joitakin italialaisia muita tukijoita joiden summat viimeistään takasivat paikan Ghinzanille.
Sen sijaan erikoisesti Andrea de Cesarista ei Fondmetal tai Ghinzania tukeneet muut italialaiset sponsorit eivät välttämättä olisi halunneet vaan mikäli Ghinzani ei olisi päässyt niin hänen tilallaan olisi ajanut Mauro Baldi. Andrean osalta ongelmana tietysti oli juuri se, että Marlboro vain ajoi ainoana de Cesariksen palkkausta ja mitään muita yrityksiä Ghinzanista poiketen Andrea ei tuonut mukanaan mikä myös oli ongelma jatkon kannalta.
Danner ei paljoa ajamaan päässyt testejäkään koska aiemminkin kertomani Dannerin maksutestisummat eivät järin suuria olleet ja olisikohan Danner ajanut yhden ainoan kerran vuonna 1988 Suurtesteissäkin joista ehkä todennäköisin oli heti Imolan osakilpailun 1988 jälkeen kisaa seuranneena viikonloppuna ennen Monacoa 1988 ja sen kilpailua ajettu Imolan Suurtesti 1988. En ole siitä tosin aivan varma.
Erich Zakowski tosin arvosti Danneria korkealle, mutta lopulta toisaalta Zakowski empi yhden kerran liian paljon Dannerin palkkaamisen tai testiroolin jatkamisen suhteen joten Danner osin tämänkin takia lähti Rialille vuodeksi 1989 kun yksikään muu talli ei halunnut häntä ajattaa erikoisesti. Ja Zakowski kun oli tavallaan Dannerin osalta tuottanut saksalaiselle pettymyksen jo vuonna 1986 kun Danner ei saanut selkeän varmaa tallipaikkaa jolloin hän sitten meni Arrowsille.
Vuonna 1989 Danner oli vuorollaan ehdolla myös Lola-Larrousselle ja Tyrrellille uudelleenkin, mutta ensimainittuun Günther Schmidt käytännössä esti palkkauksen ja Tyrrelille taas kerran saksalaisten sponsorien oma haluttomuus tukea maanmiestään aiheutti empimistä ja ajopaikan menemisen muille. Välillä jostakin syystä esimerkiksi Camel-tupakkamerkin saksalainen maahantuontiosasto halusi Michael Bartelsin ajavan nousevana nimenä lajissa tuon hetken mukaan enemmän kuin kokeneen Dannerin!
Lopulta vuosi 1989 oli Rialilla koko ajan huonontuva ja kamala vuosi minkä ainoa kohokohta oli uskomaton ajo Dannerilta neljänneksi Phoenixin radalla. Danner oli oikeastaan Imolan jälkeen koko ajan sotajalalla tallipäällikkö Schmidtin kanssa, kritisoi myös debytanttitallikaverinsa Volker Weidlerin potkuja koska ainakin osittain niin Weidlerin huonous kuin myös ajoittain Dannerinkin oma kamppailu ruudukon takaosissa keskimäärin vuonna 1989 johtuivat kerta kaikkiaan kehittymättömästä ja jousitukseltaan yhdessä rungon kanssa erittäin hauraasta vuoden 1989 Rialin automallista.
Yksinkertaisesti tallin budjetin säästöjen nimissä korjauksia tehtiin vain välttämätön määrä autoon koko vuonna ja Imolan jälkeen ei paljoa päivitysosia autoon enää tullut. Toisaalta taas Rial-tallilla kyllä vielä 1989 olisi ollut rahaa, mutta Herr Schmidt meni jälleen sieltä mistä aita oli matalin kuten ATS:nkin osalta.
Lisäksi niin Danner, mutta varsinkin F1-autoon melkein tottumaton Weidler eivät kyenneet ajamaan niin joustamattoman haurasta autoa täydellä potentiaalilla koska molemmat olivat tottuneet ajamaan enemmän vahvarunkoisella ja joustamatonta ohjausta suosivalla autolla. Weidlerilla erityisesti ajolinjat olivat välillä todella karmeaa katsottavaa vaikka debytantti kyseessä olikin.
Ja kun vielä lisäsi sen, että Rialin automalli sinä vuonna oli järkyttävän säätöyliherkkä eikä esimerkiksi säädöt Rio de Janeiroa ja Imolaa huomioimatta Dannerin mukaan koskaan onnistuneet täysin sinä vuonna missään muussa kisassa vaan aina mentiin joka kisaan tai kisayritykseen kompromissisäädöin ja Weidler ei päässyt ikinä edes lähtöruudukkoonkaan asti kun paineet kasautuivat kerta kaikkiaan aivan liian äkkiä liian äkkiväärän johtajuuden terrorisoimassa tallissa debytantille puhumattakaan tietysti myös siitä, että säädötkin piti Weidlerin opetella kantapään kautta.:frown:
Ja tietenkin muidenkin tallien edetessä Rialin automalli vain huononi vuonna 1989 huononemistaan toisin kuin vuonna 1988 jolloin vain inhimillinen virhe polttoainetankkien suunnittelussa pilasi osaltaan koko tallin debyyttikauden.
Sittemmin myös tosiaan Dannerkin sai kenkää eikä halunnut enää olla tekemisissä vuoden 1990 tullessa oikeastaan Rialin kanssa ymmärrettävästikin eikä oikein Zakspeedin kanssa vaikka ei olisi välttämättä siitä paikasta vuonna 1990 kieltäytynyt, mutta talli aikoi ajattaa koko vuonna 1990 vain Bernd Schneideriä yhdessä autossa ja lopulta teki konkurssin muutenkin joten sekin meni siinä.
Vuonna 1990 Danner törmäsi myös yhteen ongelmaan. Nimittäin aiemmin urallaan ainakin EuroBrun-paikan maksaneeseen pituuteen. Leyton House oli kiinnostunut hänestä ja tarjosi paikkaa, mutta lopulta sitten jatkoi Ivan Capellin ja Mauricio Gugelminin voimin sinä vuonna. Sitten Dannerin piti ajaa tallissa testikuljettajana ja ehkä vuonna 1991, mutta Danner ei yksinkertaisesti testeissäkään kyennyt ajamaan tallin autolla joten hän sittemmin ajoi vain tallin F3000-autolla kilpaa sinä vuonna eri sarjassa välivuoden viettäen.
Danner ei oikeastaan ennen vuodenvaihdetta 1992-1993 lopettanut F1-uraansa, mutta vuosina 1991 tai 1992 ei ura myöskään jatkunut kun Leyton House ei ensin palkannut häntä vuodeksi 1991 ja sittemmin talousongelmiin joutunut Leyton House muuttui Marchiksi vuonna 1992 eikä siihenkään ilman rahaa olisi päässyt ja Jordan-talli vuonna 1991 ei myöskään lopulta Danneria huolinut kuten ei vuonna 1992 joskin Mauricio Gugelminin 8 miljoonaa dollaria oli painava sana Dannerinkin ajamattomuudessa ja vuonna 1992 oikeammin aivan vuoden lopulla vuodeksi 1993 Danner aikoi mennä jälleen Jordanille kuten myös Footworkille ja jopa Sauberille, mutta valitettavasti Danneria ei yksikään talli kerta kaikkiaan huolinut ja noin vuodesta 1991 eteenpäin varsinkin Danner oli jo enemmän DTM-miehiä.
Vuoden 1993 tallipaikoista puhuttaessa lähin ottaja oli Sauber, mutta kerta kaikkiaan Keke Rosberg puhui JJ Lehdon puolesta paremmin kuin esimerkiksi Dannerin taustajoukot jolloin Peter Sauber joutui kieltäytymään ja taaskaan esimerkiksi Sauberin tarjoama testipaikka ei kelvannut Dannerille joten ura jäi siihen kun Jordanilla olisi pitänyt vuonna 1993 maksaa paikasta ja Footwork oli saanut paluumuuttajansa Derek Warwickin muodossa jolloin Dannerin F1-ura päättyi lopullisenkin lopullisesti.
