Kertaus on opintojen äiti.
Mulla on vähän se ongelma, että juoksen samoilla kengillä niin kauan kunnes pohjassa on melkein reikä.. Nyt on hyvät uudet kengät, mutta yksi pari vain.. Pitäisi kai ostaa jossain vaiheessa toiset ja ilmeisesti mielellään vähän erilaiset? Itseasiassa nykyiset kengät on goretex-pinnalla, niin vois kyllä ostaa kuivalle kelille toiset..
Voi olla pitävämpi kenkä? Tai vaan liukkaalle sopivampi askel. Ja mun Karhu M2, jolla viime sunnuntaina juoksin ei todellakaan ole liukkaan kelin kenkä. Turvalleni en ole mennyt itekkään, mutta askel on hitaampi ja jännittyneempi. Siitä rasituskipuja. Mutta en vaan oikein uskalla mennä normaalilla askelluksella ja vauhdilla liukasta kohtaa. Vaikka en sipsutakaan kuin pahimmissa paikoissa niin askel on erilainen. Ei sen paljoa tarvi olla erilainen kun pitkällä lenkillä tulee kymmeniä tuhansia askeleita. Jo alkaa kertautua.
Salilla on mattoja, mutta ei nappaa. Ei synny juoksuniloa ja askel oo sielläkään mitä parhaimmillaan. Juoksutekniikka ei oo rentoa matolla. Ja huono ilma ja tylsyys. Tulee mattolenkin jälkeen olo että mua on huijattu. Toista on ulkona. Hieno fiilis kun juoksee kauas ja takaisin. Voimauttavaa ja jollain tapaa perustavanlaatuinen fiilis.
Ennätystehtailuun liittyen pieni vinkki kantapään kautta opittuna.. Ainakin mulla tulee jotenkin vaistomaisesti tarve yrittää hiihtää/juosta/pyöräillä jokin vakiolenkki nopeammin kuin edellisellä kerralla. Tämä on ihan ok, jos syke pysyy aina samana. Jos se menee herkästi niin että se nopeampi aika tulee kovemman keskisykkeen myötä, niin sitten mennään väärille urille.. Tällöin on parempi tehdä aina eri reittejä, jolloin ei sitä vaistomaista ennätyksenteko-viettiä tule. Tai vaihtoehtoisesti sitten tarkkailla sykettä ettei se uusi ennätys tule siitä että vetääkin liian kovalla sykkeellä. Tietty paras on pyrkiä siihen ettei laske mitään ennätyksiä, mutta mulla se tulee jotenkin automaattisesti.
Kiitoksia varoituksesta. Ihan aiheellinen oli kyllä.
