Antsa Rieppo
Well-known member
Alppu - tuo Parriisin marssija
Ohitin Corollan 80-alueella koska ajoi alle 70 kmh. Palkinnoksi sain pitkien vilkutusta. Hidastin vauhdin n. kolmeenkymppiin. Äijä hidasti myös.
Lopetti pitkien vilkutuksen.
Eikös tuo vilkuttelu sitä ole. Pysyis kotona jos ei hallitse autoa tai joustavaa ajotapaa.Kanssakilpailijan koulutuksella kohti ääretöntä ja ylikin.
Jokainen työmatka on oppimistapahtuma! Tuskin montaa autoilijaa on, joka ei joskus olisi syyllistynyt koulutukseen. Vaarallista se voi olla, hyvinkin vaarallista. Tuo Mossen, eiku Jonen case oli hyvin kiltistä ja turvallisesta päästä kyllä. Ja pösilö oppi laakista!
Vähän näitä sattuu ajatellen km-määrää mitä tuolla suhaillen. Edes muista koska viimeksi.Jokainen työmatka on oppimistapahtuma! Tuskin montaa autoilijaa on, joka ei joskus olisi syyllistynyt koulutukseen. Vaarallista se voi olla, hyvinkin vaarallista. Tuo Mossen, eiku Jonen case oli hyvin kiltistä ja turvallisesta päästä kyllä. Ja pösilö oppi laakista!
Mulla oli muutama vuosi sitten kohtaaminen vastaavanlaisen mielensäpahoittajan kanssa. Kapeahkolla, mutta pitkällä ja suoralla peltotiellä edessä ajava mateli varsin hitaasti ja päätin ohittaa. No eikö tämä urpo painanu juuri sillä hetkellä kaasun pohjaan. Kiihdytin lisää, mutta niin kiihdytti tuokin ja eihän siitä mitään tullu, ei tuolla tiellä kuitenkaan kovin paljoa yli satasta uskaltanut ajaa etenkin kun virallinen nopeusrajoitus oli 50 Jossain vaiheessa tuli sitten vastaan joku ja tää rinnalla kiihdyttävä, sen sijaan että olisi siinä vaiheessa kiltistä päästänyt ohitse, alkoi hädissään soittamaan torvea kertoakseen mulle, että jos et luovuta, kuolet ja todennäköisesti se vastaantulijakin. Siinä tilanteessa luovutin toki kiltisti, ei se ohitus niin tärkeää ollu etenkin, kun se alkupeärinen ohitussyy eli matelu, oli jo ratkaistu ongelma. Kieltämättä teki kyllä mieli lähteä seuraamaan tätä järjen jättiläistä kotiportille saakka, mutta luovuin ajatuksesta, koska päätin, ettei ole kovin fiksua hankkia pahoinpitelysyytettä moisen mulkun vuoksi. Sen verran kuitenkin pelottelin kundia (tai no kundia ja kundia, sellanen kuusissakymmenissä oleva äijä se oli), että otin varsin näkyvällä eleellä valokuvan kundin rekisterikilvestä takaapäin. Tuurilla menetti ainakin muutaman yöunen.Joensuun kulmilla ohitettava lähti kiihdyttämään ja yritti estää ohituksen. Hurjia ovat kuskit täällä.
Minäkin loukkaannun kun minut ohitetaan. :ahem:
Tämähän saavutti laajan mediajulkisuuden kesällä. Poliisikin sitten kiinnostui. En tiedä, johtiko lopulta mihinkään. Keskustelupalstoilla ja somessa ylipäänsä soimattiin laajasti ja lavealla kädellä. Muistin itsekin kommentoineeni täällä. Itserakkaasti copypastaan (törnään) vuodatukseni tähän:
Kiipesin norsunluutorniin ja kommentoin minäkin tuota skodamies-rekkamies-casea, vähäisen tiedon varassa. Tapahtumassa oli mukana kolme urpoa, yksikään ei selvinnyt puhtain paperein.
Wannabe-enkeli motoristi päätti lähteä mopoilemaan sateeseen. Valottomalla mopolla, tieliikennelain vastaisesti. Edelleen, koska on wannabe, niin mopon kuin pukeutumisen pitää olla tummaa, jopa mustaa, että rispekti säilyy. Etenkään se ei säily, jos käyttäisi kirkkain värein varustettua ajoasua tai huomioliiviä, jota vain luuserit käyttävät. Muiden tehtävä on nähdä minut, minut, ja väistää ja kunnioittaa oikeuksiani. On niin mukava sitten marista tekstaripalstalla, yleisönosastossa ja somessa, miten autoilijat eivät yhtään kunnioita ja havainnoi mopoilijoita. Wannabesta meinasi tulla oikea enkeli, suuresti omalla myötävaikutuksellaan.
Skodamies Super B-mies Otto Octavius lähti ohittamaan rekkaa, koska ei havainnut vastaantulijaa. Virhe tapahtui Otolle. Virhe, johon Wannabe-enkeli suuresti myötävaikutti. Valoton tumma mopo, joka kuljettajineen sulautuu asfalttiin ja tummaa metsää vasten. Sateella rekan perässä on usein lähes läpinäkymätön sumupilvi, jonka takaa on toivotonta yrittää ohitusta. Oliko nyt, emme tiedä. Voihan siellä olla valoton traktorikin kera maataistelukoneen vastassa. Toisinaan pilveen tulee reikä, jolloin näkeekin, ja ei tarvitse päästä kuin rekan perän tason ohi, niin näkyvyyttä riittää. Ilman vastaantulijaa ohitus olisi ollut varmaan ihan ok.
Mutta tulikin vastaantulija. Otto Octavius hätääntyy. Olisi voinut jarruttaa, mutta kymmenysosasekunnin harkinnan jälkeen arveli, ettei ehdi palata rekan taakse ennen kohtaamista, joten päätti ehtiä ohittaa. Olisiko ehtinyt jarruttaa, emme tiedä. Jotta paniikki olisi riittävä, päättää Rekkamies Pastilli aloittaa huomautustoimenpiteet jo ohituksen käynnissä ollen, lisäten näin adrenaliinia Otolle. Noh, mopo väisti, Otto palasi kaistalleen ja oli ymmärrettävästi järkyttynyt tapahtuneesta. Tekikö break-testingiä vai ei, emme tiedä. Vai oliko hätääntynyttä varmistelujarruttelua peileihin katsoen, emme tiedä. Harkitsemattomia temppuja molemmat toki.
Onko Otto Octavius peruskorskea tyyppi, joka tekee usein riskiohituksia? Emme tiedä. Onko Otto vähän tyhmä, niin ettei mielikuvitus riitä hälle kertomaan puolipimeän ohituksen riskeistä, emme tiedä. Vai oliko Otto potentiaalinen itsemurhaaja, kuten Rekkamies Pastilli salamana etädiagnosoi, heti voimakkaasti paheksuen? Vai onko Otto kiltti perusautoilija, jolle nyt sattui virhearvio, kuten jokaiselle autoilijalle joskus käy?
Rekkamies Pastilli liitti Otto Octaviukseen kaikkien törppöjen ominaisuudet: tyhmä tapariskiohittelija, itsemurhakanditaatti, joita ilmestyy HÄNEN maantielleen ja muutenkin tröpö. Missään nimessä Pastillille ei tullut mieleen, että tällä kertaa kyseessä voi olla perusautoilija, jolle nyt kävi virhe. Oli kiire aloittaa välittömät kostotoimet, kun tolkun rekkamies olisi yrittänyt parhaansa mukaan estää onnettomuuden syntymistä: hiljentää ja ajaa mahdollisimman laidassa tilaa antaen. Mutta Rekkamies Pastilli päätti lisätä Octaviuksen painetta torvikonsertilla hyvissä ajoin kesken ohituksen. Pastilli arvokkaine lasteineen oli parhaassa turvassa: massan voimalla pysyy tiellä ja pysyy ehjänä. Mopomiehestä hän ei piitannut tippaakaan eikä myöskään Skodamiehestä, joka siis oli kaikkien törppöjen ruumiillistuma hänelle hetkellä.
Että. Onneksi selvisivät kaikki ehjinä. Kalsarit saattoivat kuraantua, mikä on halpaa hengenlähtöön verraten. Pastilli heitti ehkä nitron huuleen, viimeistään avautuessaan somessa.
Tulipas pitkä.
Minähän olisin vielä esim. seuraavissa liikennevaloissa mennyt avaamaan mulqvistin auton oven ja aivan rauhallisesti kysynyt että mitäs vittua vilkuttelee valoja.Ohitin Corollan 80-alueella koska ajoi alle 70 kmh. Palkinnoksi sain pitkien vilkutusta. Hidastin vauhdin n. kolmeenkymppiin. Äijä hidasti myös.
Lopetti pitkien vilkutuksen.
Tuostapa tuli mieleen vaimon broidi, joka kertoi miten hällä hajosi auto liikennevaloissa. Oli avanut konepellin ja ryhtyi kattelemaan syytä, samalla siinä takana seisseen auton kuljetajalta paloi hermot ja ryhtyi nojaamaan oikein urakalla torveensa. Heken sitä tuuttailua kuunneltuaan lankomies oli kävellyt takana seisseen auton kuljettajan luokse ja tyynesti kysynyt, että sopiskos jos mä painaisin tota sun torveas sillä aikaa, kun sä käyt kattomassa tuolta mun konepellin alta josko sä löytäisit syyn miksei toi mun paska käynnisty? Oli kuulemma loppunu torvensoitto sitten siihen.Minähän olisin vielä esim. seuraavissa liikennevaloissa mennyt avaamaan mulqvistin auton oven ja aivan rauhallisesti kysynyt että mitäs vittua vilkuttelee valoja.
Kuulin saman tarinan radio Novan Sanna Seppälän ohjelmassa.Tuostapa tuli mieleen vaimon broidi, joka kertoi miten hällä hajosi auto liikennevaloissa. Oli avanut konepellin ja ryhtyi kattelemaan syytä, samalla siinä takana seisseen auton kuljetajalta paloi hermot ja ryhtyi nojaamaan oikein urakalla torveensa. Heken sitä tuuttailua kuunneltuaan lankomies oli kävellyt takana seisseen auton kuljettajan luokse ja tyynesti kysynyt, että sopiskos jos mä painaisin tota sun torveas sillä aikaa, kun sä käyt kattomassa tuolta mun konepellin alta josko sä löytäisit syyn miksei toi mun paska käynnisty? Oli kuulemma loppunu torvensoitto sitten siihen.
Heh.. tämä tosin ei ollu tarina vaan tosiaan vaimon broidille itselleen sattunut tapaus, mutta voin hyvin kuvitella, että jollekulle muullekin tullut joskus mieleen.Kuulin saman tarinan radio Novan Sanna Seppälän ohjelmassa.