Taitaa olla aika vähissä tällä forumilla ne, joiden koirille olisi syntynyt pentuja. Minen ainakaan tiedä (tosin olisin lonkalta veikannut, että normaalitilanteessa ei ole tapana, mutta ehkä erehdyn) kannattais varmaan kysäistä eläinlääkäriltä, koiran jalostajalta tai joltain koiraforumilta.Tota noin. Onko tapana vahtia yötä päivää pentuja ja emoa kuukausi synnytyksen jälkeen? Siis niin, ettei naaraskoiras ole hetkeäkään yksin pentujensa kanssa.
Jos näin on niin olen tainnut syntyä ja elää jossain toisessa ulottuvuudessa.
Nojuu siis ei tuo kyllä ihan normaalilta vaikuta sillä jos se homma olis todellakin noin tarkkaan, niin veikkaampa, että koirat olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten :frank:Tämä tapaus on sellanen, että edes viiden minuutin kaupassa käyntiä ei tehdä ilman, että saadan joku amma paikalle. Heti kun joku pennuista vingahtaa niin ollaan tikkana paikalla, että mitä nyt!!!
Hulluja siis, kuten ounastelinkin.
Emmä tiedä, mutta outoa olisi jos noin on.Tota noin. Onko tapana vahtia yötä päivää pentuja ja emoa kuukausi synnytyksen jälkeen? Siis niin, ettei naaraskoiras ole hetkeäkään yksin pentujensa kanssa.
Jos näin on niin olen tainnut syntyä ja elää jossain toisessa ulottuvuudessa.
Itse asiassa koirat aikoinaan kuolivat sukupuuttoon juuri tuosta syystä, mutta 1300-luvulla ne onnistuttiin kloonaamalla suden leppoisia geenejä herättämään takaisin henkiin erään tiedeyhteisön toimesta. Siitä lähtien jatkuva vahdinpito synnyttäjäkoiran vierellä on ollut tarpeen. Mutta joo, sitä Jumalan vuonna 3270 ekr. luomaa koiralajia ei siis ole enää olemassa juurikin tuosta syystä.Nojuu siis ei tuo kyllä ihan normaalilta vaikuta sillä jos se homma olis todellakin noin tarkkaan, niin veikkaampa, että koirat olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten :frank:
Nonih, eiköhän tossa tullukin sitten se kaivattu vastaus :frank:Itse asiassa koirat aikoinaan kuolivat sukupuuttoon juuri tuosta syystä, mutta 1300-luvulla ne onnistuttiin kloonaamalla suden leppoisia geenejä herättämään takaisin henkiin erään tiedeyhteisön toimesta. Siitä lähtien jatkuva vahdinpito synnyttäjäkoiran vierellä on ollut tarpeen. Mutta joo, sitä Jumalan vuonna 3270 ekr. luomaa koiralajia ei siis ole enää olemassa juurikin tuosta syystä.
Hyvä, että kelpasi. Oletkin nyt varmasti paljon viisaampi.Ajattelinkin täältä löytyvän selväjärkistä asiatietoa jutun tiimoilta.
XEdit: Nomilla hyvä pointti....
Onko kasvattajan ensimmäinen pentue? Sit menee ehkä hermostuneisuuden/epävarmuuden piikkiin ennemin kuin puhtaan hulluuden. Kyl se siitä.Tämä tapaus on sellanen, että edes viiden minuutin kaupassa käyntiä ei tehdä ilman, että saadan joku amma paikalle. Heti kun joku pennuista vingahtaa niin ollaan tikkana paikalla, että mitä nyt!!!
Hulluja siis, kuten ounastelinkin.
Juu eka. Vahinkopennut sekarotuselle nartulle. Hulluja ne on.Onko kasvattajan ensimmäinen pentue? Sit menee ehkä hermostuneisuuden/epävarmuuden piikkiin ennemin kuin puhtaan hulluuden. Kyl se siitä.
No sen verran mitä olen koiranjalostajien kanssa jutellut (esim. hänen, jolta omamme ostimme), niin kyllä sitä lomaa vaan on useinmiten melkein pakko ottaa. Pyrkivätkin kai yleensä siihen, että pentue syntyis just sopivana aikana, jolloin jollakulla on aikaa niitä hoitaa.Ei ole mullakaan edes narttukoiraa, saati että olisin pentuja hoitanu, mutta jos nyt lähdetään siitä, että suurin osa koirankasvattajista käy töissä ja tuskin saisi kuukauden lomaa jokaisten pentujen takia.
Joo, mutta toisaalta niitä pentuja aletaan antaa etiäpäin vasta parin kuukauden ikäisinä, joten siinä mielessä kuukausikaan ei ole paljoa. Saahan sitä lomaa sitten jakaa vaikka aviopuolison kanssa, mutta veikkaampa tosiaan, että aika harva täyspäiväisesti töissä käyvä edes ryhtyy jalostuspuuhiin ainakaan kovin usein.Joo tarkotin toki vaan, että kuukausi on melko pitkä lomailu, en etteikö sitä lomaa ollenkaan otettaisi.
No tuli tääkin sitten vihdoinkin selvitettyä, pikkusen kerkesin kyllä jo moista epäilläkin, mutta tulipahan nyt varmuus.Mä kerron, että kysyin internetistä asiaa ja sekin oli sitä mieltä, että te ootta hulluja.