Ensimmäinen ilta oli aika kauheaa, kun tämä uus tulokas oli niin säikky, mutta purki sitä haukkumalla vanhoille ja murisemallakin. Tätähän nämä vanhat kaverit eivät tietysti sulattaneet ja lauantaina alkoikin sitten jo irvistely pennulle ja aika aggressiivinen käytös. Joskaan tappeluun asti mikään ei päätynyt, pentu poistui paikalta yleensä huutaen kuin syötävä.
Noh, luettiin netistä sitten aiheesta, että kuinka ongelmaa taklataan ja saataisiin pentu ujutettua laumaan. Huomattiin että oltiin tehty pari-kolme kardinaalimunausta tässä tutustuttamisessa.
1) Vanhat koirat eivät saaneet huomioita juuri lainkaan vaan kaikki älämöly laitettiin heidän syyksi ja heitä käskettiin, kun pentu taasen sai tehdä lähes mitä haluaa.
2) Pentu sai ruoan ennen vanhoja
3) Pentu sai mennä ulos ennen vanhoja
Korjattiin nämä seikat, ja käytännössä annettiin huomiota vain meidän vanhoille koirille, ni johan alkoi pentukin käyttäytyä kuten pennun kuuluu ja hakea huomiota ns. oikealla tavalla. Sunnuntaista eteenpäin onkin ollut aivan eri meininki. Vielä ei Leevi tai Hilla uskalla leikkimään pennun kanssa alkaa, mutta sen suuntaista venyttelyä ja häntien heiluttelua on ilmoilla ollut, ettei leikkimisestäkään enää kaukana olla. Tilanne on siis stabiloitunut.
Pentuhan maistelee aivan kaikkea. Ei varsinaisesti pure, muta kantelee kyl kaiken mitä löytää paikasta A paikkaan B.
Tänään varataan pennulle tarkastusaika eläinlääkäriltä ja samaan syssyyn madotetaan koko poppoo.
Oikein hyvältä näyttää nyt. Miina on kyllä ihan uskomaton veijari ja sen paskat haisee ihan helvetin pahalle.