Silloin, kun kyse on omista sukulaisista, ystävistä tai tutuista, jyrkemmät reaktiot ovatkin ymmärrettäviä. Se mikä tässä ihmetyttää, on se, että tyypit, joiden lähipiiriin tämä kyseinen tapaus ei tietääkseni ole vaikuttanut, ovat kuitenkin kertomassa tapahtuneen olleen oikein osallisille, vihjailemassa, että Järvilehtokin olisi joutanut kuolla ja että se olisi ollut ihan oikein tai sitten vaatimassa rangaistuksia ennen kuin mikään on kunnolla varmaa.
Jos Järvilehto todetaan syylliseksi, niin toki hän ansaitsee sen, mitä tuomari sanoo, mutta itse pidän jokseenkin lapsellisena sellaista ajattelua, että tällaisessa tapauksessa se oikeuden antama rangaistus olisi se varsinainen rangaistus. Olkoon sitten ehdoton/ehdollinen vankeustuomio tai sakkoja, niin tuskin se on mitään sen rinnalla, jos paljastuu, että oman typerän virheen takia kaveri on kuollut. Vankilasta pääsee yhteiskuntakelpoisena pois, mutta se oma päänsisäinen rangaistus luultavasti jatkuu huomattavasti pidempään. Päälle tulevat tietysti itselle aiheutuneet mahdollisesti pysyvät vammat. Eikä tässä ole tarkoituksena yrittää silitellä tunnetun urheilijan päätä, vaan lähinnä tuoda esille sitä, että on rangaistuksia ja "rangaistuksia".