Tässä (hiukan) toisenlaista minimalismia, edelleen liikennevälineeseen liittyvää kyllä: Brian Eno - Music For AirportsKuunnellaanpas tänään minimalistia säveltäjältä, jonka musiikki toimi mm. sellaisenkin levykummajaisen kuin Trout Mask Replican (joka muuten on Simpsonien Matt Groeningin mielestä paras levy koskaan) inspiraation lähteenä.
Hieno äänenväri, mutta toi vibra menee mulla suoraan ärsytyskeskukseen. Ei pysty.
Ei huono tuokaan. Beefheartin Reich-vaikutteita on ainakin eri tempojen päällekkäisyydet ja tape loopsit. Korvan voi herkistää kuuntelemaan kappaleita eri tahtilajeissa.Tässä (hiukan) toisenlaista minimalismia, edelleen liikennevälineeseen liittyvää kyllä: Brian Eno - Music For Airports
Ei ole kaukana samankaltaisuudessa huulen väpätyksestä kanssa hento ja nopea vibra hänellä.Hieno äänenväri, mutta toi vibra menee mulla suoraan ärsytyskeskukseen. Ei pysty.
Mulla muuten menee (lähes) täysin ohi noi tahtilajijutut musiikkia kuunnellessa. Sen olen ymmärtänyt, että esim. Circlellä ja Gentle Giantilla on aika erikoisia tahtilajeja, mutta kappaleitaan kuunnellessani en mitenkään pysty päättelemään/laskemaan, että mikä tahtilaji kulloinkin on kyseessä. Sama homma kompin kääntymisen kanssa, tiedän termin olemassaolon, mutta en oikein osaa bongata sitä kappaleesta (ainakin joskus aikoinaan radiosta äänittämässäni Joy Division -ohjelmassa soitettiin live-piisi, jossa komppi kääntyi, mutta minä en huomannut mitään ).Ei huono tuokaan. Beefheartin Reich-vaikutteita on ainakin eri tempojen päällekkäisyydet ja tape loopsit. Korvan voi herkistää kuuntelemaan kappaleita eri tahtilajeissa.
- sama wikipedia-lähde -Cartoonist and writer Matt Groening tells of listening to Trout Mask Replica at the age of 15 and thinking "that it was the worst thing I'd ever heard. I said to myself, they're not even trying! It was just a sloppy cacophony. Then I listened to it a couple more times, because I couldn't believe Frank Zappa could do this to me - and because a double album cost a lot of money. About the third time, I realised they were doing it on purpose; they meant it to sound exactly this way. About the sixth or seventh time, it clicked in, and I thought it was the greatest album I'd ever heard".
Ainakin näin harrastelijan ja maallikon korvan mukaan hyvä esimerkki erilaisista päällekkäisistä tempoista on juuri tuo Reichin Different Trains (, jonka aihe muuten on juutalaisten junamatka keskitysleireille II maailmansodan aikana). Sävellyksen teema pysyy koko ajan samana, mutta tempo elää omaa elämäänsä, vaihtuu toiseksi ja kulkee välillä päällekkäin eri kerroksissa.Mulla muuten menee (lähes) täysin ohi noi tahtilajijutut musiikkia kuunnellessa.
Tollaset kuusi seitsemän kuuntelukertaa on melkein vaatimus (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta) että levyltä voi odottaa pidempiaikaista kestoa.Ei se tippunut Groeningillekään ihan ensi kuulemalta:
- sama wikipedia-lähde -
Oon itsekin pari kertaa yrittänyt kuunnella ja ymmärtää mikä kyseisessä levyssä on niin erityisen hienoa. Täytynee jatkaa kuunteluja. Beefheartin myöhemmät levyt on tässä suhteessa paljon helpompia.
Tempo on vielä sellainen, minkä minäkin havaitsen. Jännä tempon kiristyminen löytyy muuten Magazinen Motorcade -kappaleesta, hiukan ennen kahden minuutin täyttymistä ja sama uusiksi loppupuolella useampaankin kertaan. Sen sijaan jotkut 17/16 -osa rytmit tms. menee yli hilseen (noin laskennallisesti tms.) vaikka sujuvasti sellaisia kuuntelenkin.Ainakin näin harrastelijan ja maallikon korvan mukaan hyvä esimerkki erilaisista päällekkäisistä tempoista on juuri tuo Reichin Different Trains (, jonka aihe muuten on juutalaisten junamatka keskitysleireille II maailmansodan aikana). Sävellyksen teema pysyy koko ajan samana, mutta tempo elää omaa elämäänsä, vaihtuu toiseksi ja kulkee välillä päällekkäin eri kerroksissa.
Minä en ainakaan osaa! Mutta toisesta hiukan erikoisemman tahtilajin omaavasta kappaleesta esimerkkinä Can: Splash, jossa on 7/8 -rytmi. Yhtyeestä kertovasta kirjasta tsekkasin tuon tahtilajin.Tästä tulikin mieleen, että osaisko joku foorumin muusikoista nimetä esim. tämän kappaleen tahtilajin, tai -lajit?
Hieno äänenväri, mutta toi vibra menee mulla suoraan ärsytyskeskukseen. Ei pysty.
Tuli tuo David Lynch mieleen myös, ennen kuin ehdin viestiäsi siihen asti lukea.Jeps, tuo Money on tuttu esimerkki. Tulipa muuten vielä tuosta Beefheartista mieleen, että jos pitäisi nimetä elokuvaohjaaja, jonka työt muistuttavat Magic Bandia, niin kyllähän se on David Lynch.