ORF:n osalta vuosi 1997 oli 1990-luvun F1-kausien viimeinen kausi jolloin Gerhard Bergerin ajot toivat sille hienoja katsojalukuja usein. Siltikin kauden katsojaluvut pitivät edelleen yllä 1990-luvun Itävallan katsojalukujen laskusuuntaa ja tilanne näytti ennen nuoren Alexander Alex Wurzin tuloa mukaan kuninkuusluokkaan silloisessa mittakaavassa todella huonolta.
Kun Wurz tuli edes piipahtamaan niin jotain toivoa tuleville vuosille vaikutti olevan.
Lopettamaisillaan oleva Gerhard Berger pystyi tavallaan kruunaamaan tuona vuotena asemansa jo 10:ttä vuotta pitämänsä ansionsa aivan heti kaikkein parhaimpien kuljettajien takana olevana huippukuljettajana. Toisin sanoen eräänlaisena Eliittiluokan Kakkoskuljettajana jonka aseman hän oli pitkin 1980-lukua ja 1990-lukua noin vuodesta 1987 eteenpäin jakanut Riccardo Patresen kanssa ja Patresen lopetettua uransa vuonna 1993 vuosina 1994-1997 enin osin itsellään. Tosin ura sekä mieli Bergerillä oli kuitenkin alkanut jo lipsua jossain määrin jo vuonna 1996 alkaen selvemmin näkyä otteissa tietenkin vasta vuonna 1997 ja maailmanmestaruusunelmat olivat tietenkin jo aikaa sitten olleet mennyttä.
Siten tavallaan Bergerillä ei ollut enää mitään syytä jatkaa tietenkään kun hän päätti lopettaa tai ainakin vuodeksi 1998 pitää pitkien taivuttelujen kautta kulisseissa ja tavallaan Jereziä 1997 kohti mentäessä vahvan, selkeän sapattivuoden ennen viimeistä paluuta vuodeksi 1999 Benettonille tai johonkin huipputalliin ja tämä huipputallihan oli tietenkin Ferrari.
Bergeriä ei voinut siis jättää milloinkaan oman harvinaisen ja erikoislaatuisen kuljettaja-asemansa takia huipputallien uransa eli vuosien 1987-1997 aikana pois laskuista voittokamppailusta ainakaan periaatteessa kun hän ajoi vaikkakin välillä Berger ajoi huonojakin kisoja eikä aina ymmärtänyt asemaansa tai tekemiään virheitä muiden kuljettajien joukossa. Tosin koskaan Berger ei enää toilaillut ikinä niin pahasti noina vuosina kuin mitä esimerkiksi Arrows-vuotenaan 1985 jolloin meno oli pahimmillaan jotain hyvin toivotonta etenkin Vapaissa Harjoituksissa ja Virallisissa Harjoituksissa jatkuvien kolarien kanssa.
ORF:lle ilonaihe oli tietenkin Itävallan oman kotikilpailun eli Itävallan Grand Prixin paluu maahaan ja tällä kertaa ihan vanhan ja kaivatun Österreichringin radan sijaan A1-Ringin radalle hyvin samanlaiselle rata-alueelle kuin mitä Österreichring edusti joskin tietenkin erilaisemmaksi ja ei kovinkaan paljon pidetylle profiililtaan ainakaan ihan heti alkuun.
Joka tapauksessa tässä Itävallan ORF:n katsojaluvut vuodelta 1997 joka oli Itävallan ORF:n viimeinen miljoonan katsojan ylittänyt ja sen sisältänyt kilpailukausi ennen vuotta 2000:
Melbourne: 199 000 katsojaa
Interlagos: 1,044 miljoonaa katsojaa
Buenos Aires: 997 000 katsojaa
Imola: 644 000 katsojaa
Monaco: 278 000 katsojaa
Barcelona: 585 000 katsojaa
Montreal: 689 000 katsojaa
Magny-Cours: 403 000 katsojaa
Silverstone: 610 000 katsojaa
Hockenheim: 683 000 katsojaa
Hungaroring: 534 000 katsojaa
Spa-Francorchamps: 580 000 katsojaa
Monza: 619 000 katsojaa
A1-Ring: 701 000 katsojaa
Nürburgring: 956 000 katsojaa
Suzuka: 288 000 katsojaa
Jerez: 950 000 katsojaa
Vähiten katsojia Itävallassa: Melbourne 199 000 katsojaa
Eniten katsojia Itävallassa: Interlagos 1,044 miljoonaa katsojaa
Katsojien kokonaismäärä Itävallassa vuonna 1997: 10,76 miljoonaa katsojaa
Keskimäärin katsojia Itävallassa yksittäistä kilpailua kohti vuonna 1997: 632 941 katsojaa