Suomalaiset juoksevat liian lujaa
julkaistu eilen klo 18:50, päivitetty eilen klo 19:26
Ihmisiä juoksemassa.
Kuva: Yle
Suurin osa hölkkääjistä lenkkeilee oman kuntonsa kehittymisen kannalta täysin väärin. Kärsimisestä nauttiville suomalaislle lenkit ovat suoranainen terveysriski. Asiantuntijoiden mukaan suurimpina synteinä ovat liian kova vauhti ja liian samankaltaiset lenkit.
Juoksu on hyvä kuntoilulaji, kun se pysyy hallinnassa. Juoksu on kuitenkin monille aivan liian raskas laji ensimmäiseksi kuntoilulajiksi. Hölkkäily näyttää harmittomalta, mutta käy terveyden päälle.
- Pulssimittari on juoksijan käsijarru. Mitä vähemmän juoksijalla on kokemusta, sitä suurempi hyöty siitä on, sanoo UKK-instituutin johtaja ja suomalaisten huippu-urheilijoiden lääkärinä vuosia toiminut Tommi Vasankari.
Suurin osa harrastajista juokseekin liian kovaa. Suomessa laajaa tutkimusta aiheesta ei ole tehty. Saksassa vastikään valmistunut AOK:n 10 000 juoksuharrastajan kysely paljastaa kuitenkin, että jopa kaksi kolmesta ei pysty kehittämään kuntoaan juoksemalla.
- Meillä jopa puolet niistä, jotka käyvät kuntotesteissä ja ovat juoksun pitkäaikaisia harrastajia, harjoittelevat liian lujaa, toteaa tuhansia urheilijoita Suomen urheiluopiston liikunta- ja terveysklinikalla testannut Matti Heikkilä.
Myös entinen huippumaratoonari ja maraton-kouluja vetävä Harri Hänninen on samoilla linjoilla.
- 80 prosentille maratoniin tähtääville viesti on se, että pitäisi juosta hiljempaa. Vauhtia sen verran vähemmän, että sykkeestä pitäisi saada 5 -10 lyöntiä pois, sanoo nykyisin Juoksija-lehden toimitusjohtajana toimiva Hänninen.
”Kaasu aina samassa asennossa”
Juoksuharrastus on ollut viime vuodet kovassa nosteessa. Nykyisin juoksun ilmoittaa harrastuksekseen jopa puoli miljoonaa suomalaista enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Juoksu on kuitenkin todella kuormittavaa elimistölle, mitä moni ei ymmärrä.
- Sen joukon, joka herää uudelleen liikkumaan niin, että välissä on useampi kilo ja useampi vuosi, kannattaisi ehdottomasti käydä ensin tapaamassa liikkujia hoitanutta lääkäriä. Suosituksena voi aluksi olla uintia ja pyöräilyä. Vasta sitten, kun kunto on kohentunut niillä, voidaan suositella juoksua, sanoo UKK-instituutin Tommi Vasankari.
Juoksuharrastajien kesken yliharjoittelu on huomattavasti suurempi ongelma kuin aliharjoittelu, tiedetään myös Vierumäen testausasemalla. Tyypillinen virhe on, että kun juostaan, juostaan aina väsymykseen saakka.
- Lenkkeilijöillä tuntuu olevan aina kaasu samassa asennossa. Lenkkien rasitus on liian samankaltaista. Pitää olla myös palauttavia harjoituksia ja niistä on pidettävä myös kiinni. Jo ihan yksittäisellä lenkilläkin kannattaa välillä vaikka spurttailla, välillä kävellä ja taas hölkätä. Se on viisautta uskaltaa tehdä sitä, sanoo Suomen urheiluopiston Matti Heikkilä.
Pää pistää juoksussa eniten vastaan
Aloitteleva juoksunharrastaja tekee yleensä tukun virheitä, jotka johtavat lopulta harrastuksesta luopumiseen. Sen jälkeen, kun aloittelija siirtyy kävelyn ja hölkän yhdistämisestä varsinaiseen juoksuun, on riski epäonnistumiseen edelleen suuri. Suurin virhe on kuitenkin lähteä heti kuiviltaan juoksemaan.
Kun sitten vauhtiin on päästy, on sitä aivan liikaa ja liian usein.
- Tyypillistä on, että kahden tai kolmen viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen ei enää huvita. Tulee ylikuormittumisen oireita, uni on levotonta ja tulee levottomia jalkoja. Kunto ei silloin kehity ja liikkumisesta tulee suorastaan epämiellyttävää, sanoo juoksukouluttaja Harri Hänninen.
Tommi Vasankari tietää miten vaikeaa oikea juokseminen on. Hän oli mukana 90-luvun puolivälissä valmentamassa suomalaismaratoonareita. Kun näille juoksijoille annettiin tehtäväksi juosta niin hitaasti, normaalisti kuin täysilläkin, ei siitä meinannut tulla mitään.
- Kävi niin, että lähes kaikille piti hitaasti juostessa sanoa, että juokset aivan liian kovaa. Normaalivauhdillakin juostiin hiukan liian lujaa, jolloin lopulta kukaan ei jaksanut enää juosta täysillä, kuvailee UKK-instituutin johtaja Vasankari.
Juoksusta ei ole koko kansan lajiksi
Maratoonari Harri Hänninen neuvoo ottamaan sykemittarin omakseen ja asettamaan juoksuharrastukselleen jonkin tavoitteen. Tavoitetta kohti harjoiteltaessa tulee enemmän miettineeksi, mitä kannattaa tehdä ja mitä välttää. Sykemittari antaa tärkeää tietoa siitä, miten keho vastaa harjoitteluun ja miten se siitä palautuu.
Vierumäen Matti Heikkilä muistuttaa, että jos haluaa kunnon kehittyvän, on lähtötilanne selvitettävä kuntoiluharrastuksen aluksi. Oma kunto ei ole sama kuin naapurin kunto, joten siihen sen kehittymistä ei kannata verrata.
- Ketään ei hävetä mennä lääkäriin, jos on kipeä, mutta kuntotestiin ei jostain syystä aina kehdata tulla, Heikkilä sanoo.
Tuhansia juoksijoita Vierumäellä testannut Heikkilä pistää kovilla myös kansallislajista haaveilevia. Heikkilän mielestä juoksu sopii ”hippiäisille”. Myös olympiajoukkueen lääkärinä toiminut Vasankari haluaa romuttaa illuusion lenkkeilystä kaikille sopivana lajina.
- Arvostan kyllä sitä, että hölkkää harrastetaan. Usein vain siihen liittyvät väärät välineet ja juoksu kovalla alustalla, josta paikat tulevat todella kipeäksi. Jos on ylipainoa, niin tulee ylirasitusvaivoja. Toinen perisynti on huono lihaskunto ja lihaskestävyys, Vasankari luettelee.
Harri Hännisen mukaan lenkkeilyyn liittyy monella vielä mielikuva, että juoksun pitääkin tuntua kärsimykseltä.
YLE Uutiset / Marcus Ziemann
