Oho. Koskas moinen episodi ollut?
Maaliskuu 2000.
Edelliden vuoden Span kisoista kotiin tullessa maanantaina silmät "jäivät ristiin" ( piilokarsastusta on aina ollut, mutta silmälihakset ovat sen yleensä korjanneet ) ja yhden yön koski aivan julmetusti päähän. Tavan lääkärille tiistaina, ei oikein mitää tietenkään löytänyt. Oreet vähenivät, mutta silmiä tutkittiin 3 kertaa ja lopulta pään magneetikuvaan. Joku aivoverisuonten liikakasvu tai epämuodostuma ( noin puolet miehen peukalosta), ei kuitenkaan pahalaatuinen kasvain, sieltä kuvista löytyi näköalueelta takaraivossa. Saattanut tirauttaa verta tai saattaa tehdä sen jatkossa tai uudellen, oli arvio. Muutama kk meni ennekuin leikkaukseen, ei tosi kiirellinen, mutta johonkin puolinopeaan jonotukseen. Ei leikkaava lääkäri jäännöksiä verenpurkauksesta ollut löytänyt, mutta n puoli vuotta välssä olikin. Perinteinen leikkaus, joku 5-6 sentin luukku auki, "kuivat sahajauhot märkien tilalle" ja luukku kiinni titaaniruuveilla.
Muistan sen teholla heräämisen, hoitsu tarkisteli tajunnan tason parilla kysymyksellä ja ojensi etusormensa, että puristappa noista. Tarrasin kiinni kuulema liian kovasti! Lie ollut innostusta, että tässä taitaa vielä pelittää tärkeimmät! En kyllä muista, että olisi juuri silloin tehnyt mieli puristella jostain muistakin.:frank:
Letkuja oli varsin paljon, ei niitä ensin oikein älynnyt, mutta kun rupesivat poistamaan vähitellen, niin aika monta kertaa nyppivät.
Pari kolme päivää oli näkökettä n 100-120 astetta normaalin 180 asteen sijaan. Toinen silmä näki kyllä, mutta aivot eivät muodostaneet kuvaa tms.
Muuten oli tosi hyvä olo ekat päivät, sen verran lie ollut kovat dropit. Kaverit olivat menossa laskettelemaan Lappiin, niin tuntui, että voisi lähteä mukaan.
5 pv sairaalassa, kotiin ja sitten parina yönä koski varsin kovaa päähän, leikkausalueen turvotusta ja kallohan ei anna helposti periksi.
Kolmet kontrollikuvat, nyt on reikä päässä ja täynnä nestettä!