Pre race
Aamu alkaa hyvin ja lähden kävelemään kohti Jonkin kanssa sovittua kyytiin hyppäämis -paikkaa. Pieni sade ei haittaa ja fiilis on hyvä. Yhtäkkiä vastaani kävelee vanhempi mies pitkät kalsarit jalassaan ja kysyy "Tiedätkö missä on se uusi Pitäjänmäen Pelastusarmeijan talo?". Vastasin "en" ja jatkoin matkaani nopein askelein samalla toivoen etten näkisi ko. kummajaista enää ikinä.
Pääsen bussipysäkille odottamaan, ja eiköhän kalsarihemmo tule sinne kysymään samaa asiaa uudestaan.. En päässyt hänestä eroon, vaan jankkasi samaa.. Onneksi Jonkki & WoPe tulivat pian, vaikka meinasivatkin ajaa ohi kun näivät pysäkillä ekaksi vain kalsarimiehen.
Hieno alku päivälle ja enteilee mahtavaa kisaa!
Harjoitukset #6
Ei hyvää päivää! Olen radalla aivan hukassa. Päästän milloin kenetkin ohi enkä pysy perässä. Auto ei pysy lapasessa sitten millään enkä saa oikein minkäänlaista otetta ajamiseen. Ajaksi 21.98, joka riittäisi C-finaalin paalupaikalle.
Harjoitukset menivät koko tiimiltä mollivoittoisesti, joten menimme niiden jälkeen pihalle pikaisen kriisipalaverin merkeissä. Voivottelimme surkeuttamme vuorotellen ja itse valittelin ainakin sitä, että aiemmin oon parantanut aina harkoista, mutta Hangon katastrofi oli saanut mieleni skeptiseksi.
Palasimme röökitauon jälkeen radalle katsomaan 1 ryhmän aika-ajoja. Tiedostimme mutkat joissa meillä oli ongelmia ja katsoimmekin huippujen ajamista suurennuslasilla.
Itse huomasin pari aivan selkeää eroa omaan ajamiseeni ja koin ahaa-elämyksen. Yritin jakaa havaintoni PeePeelle, mutten tiedä miten siinä onnistuin.
Aika-ajot #7
Oltiin myös todettu yhteen ääneen, että dompparin peesiin kannattaa mennä. Itse kuitenkin ajelin sellaisella taktiikalla, että aina virheen tehtyäni himmaan ja odotan seuraavaa peesattavaa. Se toimi hyvin ja sain erinomaista kiritysapua ainakin tiimikavereiltani sekä dompparilta. Välillä vaihdeltiin Andyn kanssa paikkoja, mutta aina kun minä siirryin eteen, aloin mokeltamaan ja tekemään isoja virheitä. Niiden seurauksena sitten tuli päästettyä tiimikaverit eteen ja ajelin heidän perässään omia kierroksiani..
Vasta loppuvaiheessa katsoin omaa sijoitustani taululla ja yllätyin nähdessäni nimeni kakkosena. En ajatellut olevani niin nopea, mutta toivoin tietysti, että sijoitus pitäisi. Ja pitihän se. 21.51 ja melkein puoli sekuntia parannusta aika-ajoihin. Myönnetään, että rata hiukan nopeutui lopussa, koska ratamerkinnät olivat siirtyneet. Toisaalta olin löytänyt ajooni rutkasti varmuutta, joten pelkästään traktorin renkaan siirtyminen ei vauhtiani selitä. Etenkin kun taakse jäi samassa ajoryhmässä ajaneita kuljettajia.
Lähtöruutu 7 ja suora A-finaalipaikka. Kauden ensimmäinen, ja itseasiassa taisi olla koko urani ensimmäinen täysin ajamalla saavutettu suora A-finaalipaikka ilman järjettömiä autotuureja tai kelituureja. Ja sitten se, että tuo paikka tuli sadasosan erolla, kertoo siitä, että kenties Mietaan kohtalo alkaa olla nujerrettu!
A-finaali
Onnekseni havaitsin ennen starttia, että lähtöruutuni oli sisäkaarteessa aivan mahtavassa sijainnissa. Käytännössä olin Dompparin rinnalla, joten ohitus startissa onnistui yllättävänkin helposti. Eka kierros meni vielä jotenkuten. Tunsin Dompparin tyypillisen aggressiivisen paineen selkäni takana ja tein virheitä.. Tokan kierroksen päätteeksi otin ekan mutkan sisääntulon liian ulkoa unohtaen kisatilanteen ja domppari hyödynsi sen samantien. Ei siinä jäänyt paljoa mahdollisuuksia.
Seuraavalla kierroksella yritin itse samantien kuittausta. Tiesin dompparin itseäni hiukan nopeammaksi, joten oli pakko yrittää jotain nopeasti. Sain hyvän vauhdin takasuoralle, joten yritin jotain takamutkassa. Yritys oli aika säälittävä, ja jos se olisi johtanut mihin tahansa, olisin rangaistuksen ansainnut.. Pääsuoralla yritin sitten uudestaan yhtä tökeröllä liikkeellä. Pääsin rinnalle, mutta se ei auttanut. Sen seurauksena avasin kuitenkin oven bemarille, joka pääsi helposti ohi.. Sitten pari ajovirhettä ja pieni hajurako, joka sitten kasvoi kasvamistaan. Peli oli siinä.
Puolen välin jälkeen näin Haikin keskeyttäneenä ja huomasin tilaisuuteni. Radalle tuli keltaiset pariksi kierrokseksi, ja kaikki hiljensivät. Mielestäni domppari hiljensi enemmän kuin Nasty Boy kärjessä. Vaikka hiljaa hivuttauduin lähemmäs edellä ajavia niin kierroksella ohittajat ajoivat minua kiinni. Sinänsä olis ollut ok, ottaa koko porukka nippuun tai ainakin tiiviimmäksi..
Noh.. Koska olin ennen keltaisia jäänyt tosi kauas, niin jätin pari autonmittaa väliin ennen bemaria enkä ajanut ihan imuun kiinni. Sillä hetkellä se ei vaan tuntunut reilulta, koska olin aiemmin jäänyt kuin tikku paskaan. Ajattelinkin, että jätän pienen eron, ja yritän ajaa sen ajamalla kiinni. Jos onnistun niin sallin itselleni ohitusyrityksen.. Lisäksi myöhästyin keltaisten jälkeen startissa aika pahasti.
Alussa tuntuikin että sain vähän kiinni edessä ajavia, mutta sitten rupesi tulemaan lisää eroa. Huomasin Forssan jälkeen ostamistani taustapeileistä, että Nasty Boy lähestyy, joten päätin yrittää pientä kikkaa. Eli päästäisin nopeammat ohi, ja sitten salamyhkäisesti ohittaisin Dompparin ja Bemarin.. Eh.. jos ei kuitenkaan.. Nimittäin kierrokset loppuivat kesken eikä tosta ollut mitään muuta hyötyä kuin ruma tilasto. Toisaalta kisa oli jo hävitty, joten väliäkös sillä.
Fiilis kisasta on hyvin positiivinen ja olin yllättynyt vauhdistani etenkin aika-ajoissa. Kisasuorituksessa ja taktiikassa on edelleen paljon parantamisen varaa, mutta onhan se hyvä jättää aina jotain hampaankoloon.
Plussat
+ Autot olivat jälleen tasaisia. Ajettavuudessa oli eroja, mutta kun katsoo rattimiesten aikoja, niin kyllä he saivat auton kuin auton liikkumaan. Eli jossittelulle ei jää sijaa.
+ Oma aika-ajosuoritukseni oli aikalailla maksimi. Parempaan en olisi pystynyt, mutta onneksi tämä riittikin nyt hyvään lähtöruutuun.
+ Safka oli mielettömän hyvää
- Oma kisasuoritus jätti edelleen vähän jotain hampaankoloon
- Emme tajunneet ottaa aamun kalsarihemmosta videokuvaa pläjäykseen
