Lottosin tänään pitkästä aikaa. En muista edes milloin viimeksi olisin näin toiminut. Ratkaisuuni vaikutti voimakkaasti tänään tapahtunut taistelutahtoa nostattava sattumus! Lyhkäisyydessään sattumus meni ihan hyvin. Seuraavassa pidempi versio:
Aamupäivän tarpeelliset asiat hoidettuani menin poikkeuksellisen myöhään lounaalle, vasta hieman kahdentoista jälkeen. Jonoa ei ollut nimeksikään, mutta syöksyin siitä huolimatta jonon hännille, vai pitäisikö sanoa jonon kärkeen.
Heti minun jälkeeni jonon hännille asettui itselleni vieras hahmo B, sanotaan häntä vaikkapa Ekiksi. Vaikutti aivan tavalliselta nuorelta sälliltä, en kiinnittänyt häneen erityisempää huomiota.
Sitä vastoin kiinnitin huomiotani päivän menuun, jossa näytti olevan ylimpänä vaihtoehdot broilerileike ja heti sen alla toissa päivänä tarjottua broilerijuustopuikulaa.
Tovin mietittyäni päädyin leikkeeseen. Otin lautasen, haarukan ja veitsen. Tarkoituksenani oli seuraavaksi alkaa lappomaan lautaselle ruokaa, jotta saisin vatsaani hieman täytettä. Nälkä kun oli.
Seuraavaksi tilanteeseen saapui kolmas henkilö, hahmo C. Hänkin oli minulle ennestään vieras. Kutsutaan häntä tässä yhteydessä vaikkapa Peteksi. Pete oli silmälasipäinen siististi pukeutunut reilu kolmekymppinen mieshenkilö. Olemukseltaan hän vaikutti tutkijalta ja lounaspaikan sijainnin perusteella se on jopa todennäköistä. Itseäni, hahmo A:ta, voitaneen kutsua leikkisästi vaikkapa Alpoksi.
Tilanteessa, jossa oli nyt kolme henkilöä, alkoi tapahtumaan! Peten käsi oli hieman ojennettuna ja ojennetussa kädessä oli pieni lappunen! Samalla hän tokaisi Ekiä katsoen: "Saat ilmaisen ruoan." Nyt Alpoa pisti vihaksi, niin lähellä se oli! "Miksi en viivytellyt enempää, miksi päätin lounasvalintani niin nopeasti?" kaikui hänen mielessään.
Ei ollut kuitenkaan aikaa vaipua itsesääliin. Alpo palautti itsensä heti tilanteen tasalle ja tokaisi kuuluvaan ääneen Ekille (tosin tuskin sitä kukaan muu kuuli) "Jätkä voitti!". Tässä vaiheessa Pete oli jo poistunut paikalta. Kova kiire taisi olla. Eki vastasi kommenttiini itsevarmasti: "Kannattaa lotota."
Päästyään ruoan kimppuun, Alpo jäi miettimään äsken tapahtunutta. "Kannattaisiko minunkin lotota? Kuitenkin vinkki oli tullut selkeästi asiantuntevalta taholta." Syötyään broilerinleikkeen, jota muuten päällysti curry-jalapenokastike, Alpo oli tehnyt päätöksensä: "Käyn samantien lottomassa."
Tällaista siis pääsi tapahtumaan näin aivan tavallisena marraskuisena päivänä. Jos onni nyt sattuu kohdalle, lupaan kyllä raportoida asiasta. Kyllä se ilmainen lounas maistuisi minullekin!
Aamupäivän tarpeelliset asiat hoidettuani menin poikkeuksellisen myöhään lounaalle, vasta hieman kahdentoista jälkeen. Jonoa ei ollut nimeksikään, mutta syöksyin siitä huolimatta jonon hännille, vai pitäisikö sanoa jonon kärkeen.
Heti minun jälkeeni jonon hännille asettui itselleni vieras hahmo B, sanotaan häntä vaikkapa Ekiksi. Vaikutti aivan tavalliselta nuorelta sälliltä, en kiinnittänyt häneen erityisempää huomiota.
Sitä vastoin kiinnitin huomiotani päivän menuun, jossa näytti olevan ylimpänä vaihtoehdot broilerileike ja heti sen alla toissa päivänä tarjottua broilerijuustopuikulaa.
Tovin mietittyäni päädyin leikkeeseen. Otin lautasen, haarukan ja veitsen. Tarkoituksenani oli seuraavaksi alkaa lappomaan lautaselle ruokaa, jotta saisin vatsaani hieman täytettä. Nälkä kun oli.
Seuraavaksi tilanteeseen saapui kolmas henkilö, hahmo C. Hänkin oli minulle ennestään vieras. Kutsutaan häntä tässä yhteydessä vaikkapa Peteksi. Pete oli silmälasipäinen siististi pukeutunut reilu kolmekymppinen mieshenkilö. Olemukseltaan hän vaikutti tutkijalta ja lounaspaikan sijainnin perusteella se on jopa todennäköistä. Itseäni, hahmo A:ta, voitaneen kutsua leikkisästi vaikkapa Alpoksi.
Tilanteessa, jossa oli nyt kolme henkilöä, alkoi tapahtumaan! Peten käsi oli hieman ojennettuna ja ojennetussa kädessä oli pieni lappunen! Samalla hän tokaisi Ekiä katsoen: "Saat ilmaisen ruoan." Nyt Alpoa pisti vihaksi, niin lähellä se oli! "Miksi en viivytellyt enempää, miksi päätin lounasvalintani niin nopeasti?" kaikui hänen mielessään.
Ei ollut kuitenkaan aikaa vaipua itsesääliin. Alpo palautti itsensä heti tilanteen tasalle ja tokaisi kuuluvaan ääneen Ekille (tosin tuskin sitä kukaan muu kuuli) "Jätkä voitti!". Tässä vaiheessa Pete oli jo poistunut paikalta. Kova kiire taisi olla. Eki vastasi kommenttiini itsevarmasti: "Kannattaa lotota."
Päästyään ruoan kimppuun, Alpo jäi miettimään äsken tapahtunutta. "Kannattaisiko minunkin lotota? Kuitenkin vinkki oli tullut selkeästi asiantuntevalta taholta." Syötyään broilerinleikkeen, jota muuten päällysti curry-jalapenokastike, Alpo oli tehnyt päätöksensä: "Käyn samantien lottomassa."
Tällaista siis pääsi tapahtumaan näin aivan tavallisena marraskuisena päivänä. Jos onni nyt sattuu kohdalle, lupaan kyllä raportoida asiasta. Kyllä se ilmainen lounas maistuisi minullekin!
