Kynttilöistä lähtee hehku,
valo lämmin, havun tuoksuinen.
Mut tuoksu tulee kauempaa,
leijuu takaa toisten ovien.
Ja hämärtyvä aattoilta mieleen palauttaa
kuinka kirkkaammin nuo
toisten liekit kajastaa.
Pimeässä talossa nyt
istun ensi kerran yksinään.
Ilakointi jäänyt on,
ei piiri pieni pyöri ympyrää.
Ja missä itse kuusipuu on,
johon nyt taas sais
kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais.
Lämmitä ei laatikot,
ei rusinatkaan luumukiisselin.
Riisipuuron jäätyneen
nyt verannalta sisään kiikutin.
Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa
vaik parempi kun pysytellyt
ois vaan paikallaan.