Kuolinpiikki ei kuulu ihmisen hoitoon
Keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen esittää eutanasian laillistamista virallisessa valtiopäivätoimessaan. Miksi kärsivän potilaan aktiivinen surmaaminen myrkkyruiskein pitäisi laillistaa nyt, kun sitä ei hyväksytty aikana, jolloin moni kuoleva joutui viimeisinä elinhetkinään kiduttaviin kärsimyksiin?
Saattohoito on kehittyneempää kuin koskaan aiemmin historiassamme. Terveydenhuollosta löytyvät keinot hallita kipua, poistaa pahoinvointia ja lievittää mielialahäiriöitä. Pahinkin kipu kyetään poistamaan. Äärimmäisenä keinona saattohoidossa voidaan käyttää sedatointia, jolla tarkoitetaan vaikeasti oireilevan, kuolemaa lähestyvän potilaan uneen vaivuttamista tilanteessa, jossa muilla keinoin ei saada kärsimyksiin lievitystä.
Hollannissa tuli vuonna 2002 voimaan laki, joka mahdollistaa laillisen eutanasian jopa 12-vuotiaalle lapselle. Käytäntö on vaikuttanut lääkäreiden etiikkaan niin, että laillisten eutanasioiden ohella arviolta tuhat ihmistä vuodessa tapetaan ilman potilaan pyyntöä.
Hollannin tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu, vaan yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Potilaan kuolemantoive sisältääkin useimmiten kysymyksen: ”Välittääkö kukaan minusta? Olenko jo täysin tarpeeton?” Tällaiseen kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan inhimillisellä tuella, välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla. Eutanasialailla viestittäisiin asennetta vammaisten ja sairaiden ihmisten elämän arvottomuudesta.
Eutanasian kansansuosion yhtenä tekijänä on yhteiskunnalle saatava kustannussäästö. Kun 50 % terveydenhuollon kustannuksista menee väestön viimeisten kolmen elinkuukauden hoitoon, eutanasiasta saattaa pahimmillaan tulla houkutteleva vaihtoehto niukkenevien terveydenhuollon resurssien aikana.
Tätä perustelua kansallissosialistitkin aikoinaan käyttivät. Ennen toista maailmansotaa Saksaan perustettiin eutanasiainstituutteja, joihin kuljetettiin lyhyessä ajassa 275 000 ihmistä; kehitysvammaisia, mielisairaita, vanhuksia ja kroonisesti sairaita. Eutanasiaa puolustettiin yhteiskunnalle koituvan taloudellisen hyödyn lisäksi myös kärsimysten lopettamisella, armeliaisuudella ja omaisten rasituksen helpottamisella.
Mikäli ihmisellä ajatellaan olevan oikeus päättää kuolemastaan toisen ihmisen teon kautta, tämä väistämättä merkitsee jollekin velvollisuutta suorittaa surmaaminen. Lääkäriliiton julkaisemassa ”Lääkärin etiikka” ohjeistossa otetaan yksiselitteisen kielteinen kanta eutanasiaan. Maailman lääkäriliiton kannan mukaan eutanasia on ristiriidassa lääketieteen eettisten periaatteiden kanssa ja lääkärien tulisi pidättyä siitä, vaikka se olisi maan lakien mukaan sallittua. Hippokrateen valassa vakuutetaan: ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, jos minulta sellaista pyydetään, enkä mitään neuvoa sen valmistamiseen.”
Ihmiselämän kunnioituksen periaatteen murtuminen olisi lääkärien kohdalla erityisen vakavaa. Jos elämän tuhoamisen periaate hyväksyttäisiin hoitovalikoimaan, lääkäri voisi alkaa asenteellisesti suosia valintoja, jotka eivät edistäkään potilaan elämää. Pohjimmiltaan on kysymys ihmiselämän ainutlaatuisen arvon kunnioituksesta.
Valtaosan itsemurhista tekevät nuoret, fyysisesti terveet ihmiset. Kun itsemurhia pyritään ehkäisemään yleisesti, miksi emme tukisi myös vammaisten, parantumattomasti sairaiden tai vanhusten elämänhalua loppuun asti? Jokaiselle ihmiselle elämä on hänen ainoansa – ainutlaatuinen loppuun asti. Kuolinpiikit eivät kuulu ihmisten hoitoon – ne jääkööt eläinlääkäreiden käyttöön tarpeen vaatiessa.
Hyvä saattohoito on oikea vastaus vaatimuksiin eutanasian laillistamiseksi. Saattohoidon osaaminen tulee saada osaksi niin lääkäreiden kuin muun terveydenhoitohenkilöstön peruskoulutusta. Hyvällä kuolemalla on suuri yhteisöllinen merkitys. Suomalainen yhteiskunta kykenee hoitamaan jokaisen kuolevan tasokkaasti ja ihmisarvoisesti, kun vain yhdessä niin päätämme tehdä.
