Murre ja murteet

[Il Tempo Gigante]

Haa

Mitenkäs käytät synnyinalueesi murretta tänäpäivänä? Puhutko sitä vai onko puheeseesi jo tarttunut mahdollisen uuden kotipaikkakunnan sanoja tai sanontoja? Entäpä kirjoituspuoli?

Idean tähän tivailuun sain äskeisestä puhelinkeskustelusta, jonka aikana yks äijä kyllä veti niin aitoa kotimurrettaan, ettei paremmasta väliä. *nyökyti*

Joo, itse käytän puhuessa melkoisesti lounaismurretta, johon valitettavasti sotken paljon ns. yleiskieltä. Kirjoittessa en juurikaan käytä kotimurrettani. Sääli.

Jatkakka te täst asja tiimoilt, mää mene ny käymä saunas.

 

[FW08]

Kyl mää vähä käytä. Ennii kauheest ku joku muu, mut kuulem vähä kumminki. Kirjottaes e oikeesta laink, paitti tekstareis, ku se säästä tila.

Aini, ja tähä loppuu viä sit Murre kuva:

 

[jjv]

Puhun murretta niiden kanssa, jotka samaa murretta osaavat. Muiden kanssa yleiskieltä. On tarttunut myös nykyisen asuinpaikan sanontoja puheeseen, vaikka täällä aika yleiskieltä puhutaankin.

Tekstiviestejä tulee kirjoitettua murteella niille, jotka sitä ymmärtävät, koska se säästää merkkejä. Muuten yleensä kirjoittelen yleiskieltä.

 

[maradona]

Juha Mieto tokaisi kerran, että murre on 'syrämmen kieli'. Oon sammaa mieltä ja ylyppeesti viännän puhhuussani. Joskus koetan kuitenkin hillitä virallisissa tilanteissa. Mitenhän tuo menisi vaikkapa työhaastattelu (jos semmoiseen joskus pääsisi) muualta kuin Itä-Suomesta kotoisin olevan haastattelijan kanssa? Olen asunut oikeastaan vain kahdella paikkakunnalla ja niillä puhutaan aikalailla samalla tavalla, että ei ole paljon tullut sanoja poimittua muista murteista. Epävirallisemmissa yhteyksissä kirjoitankin joskus murteella.

Murteet on mukavia.

 

[Iso8]

Oon puhunu Tampereen ja Turun murreta.

Mie puhhuu kaikkii murteit kaiketi.

 

[WebSlave]

En käytä synnyinalueeni murretta, koska vanhempani muuttivat tänne muualta. Kotimurre oli "helsinkiä", joten mä ja sä erottuivat joukosta aika selvästi täällä mie-seudulla. Ensimmäinen tyttöystäväni vähän yritti taivuttaa minua käyttämään paikallisia pronomineja, mutta suhteen jälkeen se loppui nopeasti. Lyhytaikainen asuminen Helsingissä karisti loputkin ja pikemmin omaksuin entistä helsinkiläisemmän puheenparren. Joka on pitkälti säilynyt palattuani Etelä-Karjalaan.

Pääasiassa kuitenkin taidan puhua aika yleiskieltä.

 

[Olga]

Puhuessa murre ja puhetapa paljastaa kotiseudun, enkä yritä sitä erityisemmin peitellä. Kirjoitan yleensä lähes 'normaalia' kieltä. Samoin virallisemmissa yhteyksissä yritän olla normaali.

 

[lfb]

Vähän riippuu tilanteesta, mutta luonnostaan multa tulee jonkinnäköistä pääkaupunkiseudun murretta. Ei varsinaisesti slangia, mutta vähän sinne päin. Toisinaan käytän enemmän yleiskielisiä sanoja. Varsinais-Suomen sukulaisiltakin on saattanut jotain tarttua, esimerkiksi isä puhuu melko murtaen. Ketä-sanan "väärinkäyttö" ei onneksi ole tarttunut.

 

[Renngeist]

Ai määvai?

Eikun siis oikeasti en huomaa puhuvani mitenkään erityisesti. Tosin ulkopaikkakuntalaiset sanovat minun puhuvan melko selkeästikin Turkulaisella korostuksella (sanoivat vielä, että minusta kuulee paljon selvemmin että olen Turun suunnalta kuin kaveristani, jonka kanssa siellä oltiin)

Hassuttelumielessä sitten kirjoittelen kaikkia mahdollisia murteita sekasin.

 

[Nurtsi]

Arkikielessä käytän ainakin sanoja: Myö/työ, viilo, pörtö, kinko, kemmua. Muuten en murretta puhu.

Sanontoja: "Akkoe ja kissoe piteä aina lyöjä kun toemiltansa ehtii." "Nii se sattuu kun lyöjää."

 

[Mosse]

Puhun eteläsuomalaisittain lausuttua savoa.

Kyllä ihmiset tunnistaa mun puheen etelään aika selkeesti, vaikka tuleekin käytettyä paikallista sanastoa. Eli jaksamista puhun kehtaamisena jne.

Mittee? lienee mun lempisana paikallismurteesta.

 

[kouvotsvoni]

En mie ainakaan mitään murretta puheessani huomaa.

 

[SamiJ]

Puhun sujuvasti sekoitusta Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson murteista.

 

[Andy]

Lahdessa asuessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Lahti vaikuttaa olevan jonkinlainen murteiden sulatusuuni. Perinteisen Lahden murteen , jossa diftongeja oikaistaan ja d-kirjain jätetään kokonaan lausumatta, lisäksi siellä puhutaan paljon itä-Uuttamaata (maantieteellisen sijainnin takia), sekä Itä-Suomen murteita (muuttoliikkeen takia).

Lahden murre itsessään taas mielestäni poikkeaa Hämeen murteesta merkittävästi. Persoonapronominit lausutaan mielummin itä-Suomalaisittain "mie" ja "sie", kuin hämäläisittäin "mää" ja "sää". Myöskään hämeessä esiintyvää vokaalien muuntoa "e":stä tai "ö":stä "ä":hän (esim. "vielä" -> "viälä", "työtä" -> "tyätä") ei Lahden puhtaassa murteessa mielestäni esiinny. Itä-Uudenmaan murteessa taas tämä muunto esiintyy. Sanojen paino lahdessa on etelä-Suomalaisittain ensimmäisellä tavulla. Sata kilometriä pohjoisempana aletaan jo painottaa toisia tavuja, kuten Jyväskylän murteessa (esim. "Lutaakko").

Minä puhun Itä-Helsinkiläisittäin, mikä ei "oikeiden" helsinkiläisten mielestä ole kunnollinen helsinkiläinen puhetapa. Perinteisestihän Stadin slangin alueraja kulkee Kulosaaressa. Lahden murre ei ole tarttunut puhetapaani, mutta karjalan "mie" ja "sie" ovat avovaimoltani jonkin verran. Sanojen toisten tavujen painotus ei ole, enkä sitä osaisi oikein vaikka joskus olen huvikseni yrittänyt. Poikani puhuu mielestäni täysin Lahden murretta esim. "pöyällä", "syyään", sekä käyttää persoonapronomineja itä-Suomalaisittain. Olen huomannut poikani kanssa puhuessani, että huomaamattani yritän lausua diftongit sekä erityisesti d-kirjaimen huolellisesti, eli opetan tavallaan omaa murrettani ja puhetapaani myös.

Ja totta, murteet ovat mukavia.

 

[Thyella]

Kyllä mä kuulemma turkua puhun, ja siihen sekotan islantilaisia sanoja. Jos totean että æi ku tekis mieli knuseroida tota voffia tosa niin että höis sprengjaa (voi kun tekis mieli paijata tuota koiraa tuossa niin että pää räjähtää) ni Reykjavíkin suomalaiset ymmärtää mua oitis, mut esim. äiti on välillä vähän että ööh, mitä. Joskus sekaan sujahtaa myös italiaa, esim. tänään teki mieli leggjastaa sinne strætóon ku tuli sonno (tänään teki mieli oikasta pitkäkseen sinne bussiin ku unetti).

Tunnustan käyttäväni turkulaista -si -imperfektiä, just sanosin sillai tosa äske.

 

[kouvotsvoni]

Minäkin puhun joskus viikonloppuiltoina islantilaisittain.

 

[Andy]

Minä taas knuseroin voffia viimeksi eilen.

 

[Captain Howdy]

Mun tekee mieli knuseroida.

 

[Albert Oil]

Mä oon sieltä, missä ei murretta pahemmin puhuta.

Mutta murteisiin liittyen aina jaksaa ihmetyttää, kuinka Alexandra Gasoline alkaa puhumaan kotikaupunkinsa murretta kuin veitsellä leikaten siinä kohtaa, kun ylitämme ko. kaupungin rajan. Puhhuu sit sitte vierailu aja ja lopettaa taas kun lähdemme. Tämä siis täysin automaattisesti ja tiedostamatta. Kummallista on se.

 

[Olga]

Mä oon sieltä, missä ei murretta pahemmin puhuta.

Mutta murteisiin liittyen aina jaksaa ihmetyttää, kuinka Alexandra Gasoline alkaa puhumaan kotikaupunkinsa murretta kuin veitsellä leikaten siinä kohtaa, kun ylitämme ko. kaupungin rajan. Puhhuu sit sitte vierailu aja ja lopettaa taas kun lähdemme. Tämä siis täysin automaattisesti ja tiedostamatta. Kummallista on se.

Ihan taukoamatta?