hölkkämotivaatio kateissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Thyella
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Arvatkaas muuten oisko tää polli saanu yli 30 vastausta päivässä jos kysyjä ei ois isotissinen blondi.

Myöntäkää pois, jokainen mietti hölskyviä tissejä kun näki tän toikin.

Niin, missä polli? :eek:
 
Pitäiskö voorumille perustaa isotissipäivä, jolloin kaikki olisi poikkeuksellisesti poikkeuksellisen ystävällisiä toisilleen ja vastaisivat kanssatisseilijöiden kysymyksiin ja toikkeihin asiallisesti?

:o

HEI KATTOKAA TUOLLA MENEE HIRVI! -->
 
Pitäiskö voorumille perustaa isotissipäivä, jolloin kaikki olisi poikkeuksellisesti poikkeuksellisen ystävällisiä toisilleen ja vastaisivat kanssatisseilijöiden kysymyksiin ja toikkeihin asiallisesti?

Ei se pelkkä päivä auta. Pitäisi saada todistettua jotenkin, että hahmokkeella, jolle vastataan ystävällisesti ja asiallisesti, on oikeasti isot tissit.
 
Pojat hakee hölkkämotivaatiota tisseistä.
Minä kun toin esille tuon metsässä juoksun, myönnän että välillä tulee hölkättyä sopivaa vauhtia hyvän kropan perässä maaliin ilman loppukiriä.
 
Se on tosiaan se oman lajin löytäminen avain koko juttuun. Tasaisella jolkottaminen on miustakin helvetin tympeää touhua, eikä motivaatiota ole nimeksikään siihen. Mutta en mie önökkinä cooperissa kipaissut 3085 metriä juoksutreenien voimalla, vaan kolmesti viikossa puolitoistatuntia potkista/jäkistä/säbää kaveriporukalla muutaman vuoden ajan ennen tornitouhuja. Ei ohjelmaa, ei kalorien laskentaa, ei sykemittareita, vain hauskanpitoa ja hikoilua. Motivaatio lähteä kentälle oli sitä luokkaa että "välipäivinä" löysi itsensä yksinkin neppailemassa kiekon tai pallon kanssa, vuodenajasta riippuen.

Motivaation pusertaminen väkisin hölkkään sen takia että joku himohölkkääjä julistaa lajinsa autuutta ainoana oikeana vain tappaa motivaation kaikkeen liikkumiseen. Jos ei motivaatiota ole kyseiseen lajiin, niin kokeilee jotain muuta. Jossain vaiheessa saattaa sitten löytyä joku juttu joka on oikeasti hauskaa.
 
Eipä sitä olis uskonu vuonna 2004 Tampereella Hämeenkadulla baarissa kun Jakkeus litki kaljaa mitä tuleman pitää. Itellä oli sillon vajaa puolivuotias muksu vaunuissa ja sekin on jo kahdeksan...
 
Eipä sitä olis uskonu vuonna 2004 Tampereella Hämeenkadulla baarissa kun Jakkeus litki kaljaa mitä tuleman pitää. Itellä oli sillon vajaa puolivuotias muksu vaunuissa ja sekin on jo kahdeksan...

Ois kyllä tarvittu melkonen visionööri vuonna 2004 näkemään, että silloin vajaa puolivuotias muksu on vuonna 2012 jo kahdeksan.
 
Vähän ohi aiheen, mutta miten ihmeessä juoksemalla saa ajatukset pois yhtään mistään? Itsellä se juuri on se aika kun tulee vatvottua tiesmitä, kun liikuntalaji itsessään ei suuremmin vaadi korkeampia aivotoimintoja. Vai enkö mä juokse tarpeeksi lujaa?
 
Vähän ohi aiheen, mutta miten ihmeessä juoksemalla saa ajatukset pois yhtään mistään? Itsellä se juuri on se aika kun tulee vatvottua tiesmitä, kun liikuntalaji itsessään ei suuremmin vaadi korkeampia aivotoimintoja. Vai enkö mä juokse tarpeeksi lujaa?

Miellät asian vähän eri tavalla kuin minä. Jos ajatukset tahtoo oikeasti irti jostakin asiasta, pitää se käsitellä, ei unohtaa. Juostessa noita aatoksia ei pääse pakoon, vaan ainakin omalla kohdallani ne tulee työstettyä loppuun. Kotiovella pääkopassa on yleensä joko ratkaisu tai vähintään suhtautumistapa, eikä pää ole jumissa.
 
Vähän ohi aiheen, mutta miten ihmeessä juoksemalla saa ajatukset pois yhtään mistään? Itsellä se juuri on se aika kun tulee vatvottua tiesmitä, kun liikuntalaji itsessään ei suuremmin vaadi korkeampia aivotoimintoja. Vai enkö mä juokse tarpeeksi lujaa?

Itse nyt en turhia juoksentele, mutta kävely on sellainen, jossa tulee oltua välillä niin ajatuksissaan, ettei jälkikäteen muista missä on kävellyt. Pyöräillessä taas ajatukset on pelkästään siinä seuraavan ylämäen vauhdinotossa ja etenkin taajama-alueella myös liikenteen seuraamisessa. Molemmat tavallaan pään tyhjentämistä.
 
Vähän ohi aiheen, mutta miten ihmeessä juoksemalla saa ajatukset pois yhtään mistään? Itsellä se juuri on se aika kun tulee vatvottua tiesmitä, kun liikuntalaji itsessään ei suuremmin vaadi korkeampia aivotoimintoja. Vai enkö mä juokse tarpeeksi lujaa?
Nainen voi ehkä kelata useampaa asiaa yhtä aikaa, eikä tarvii keskittyä siihen vasen oikee vasen oikee...

No itse kyllä tulee kelattua lähinnä sitä mitä näkee. Jos on pidempi tai kovempi lenkki ni voi laskeskella siinä sivussa paljonko on jäljellä, tosin nuo gps-laitteet on vieneet sitä iloa. Täysillä juostessa ei ajattele yhtään mitään. Keskittyy vaan rasitustasoon ja rytmin pitämiseen. Eli eipä sitä yhtään mitään tule lenkillä(kään) funtsittua.
 
Myöntäkää pois, jokainen mietti hölskyviä tissejä kun näki tän toikin.

Ei hölsky. Mun tissit on kasvanu sen verran, että saan just ja just ton viis vuotta sitten ostetun urheilutakin kiinni. Pysyy rintavarustus aika hyvin tuettuna jos saan vetoketjun vedettyä ylös asti :frank:

En oo koskaan tykänny liikunnasta, paitsi sählystä, pesäpallosta ja tanssista. En tiiä mitä urheilulajia vois lähteä kokeilemaan, ainakaan täällä... kun palaan Suomeen ni aattelin jatkaa tanssimista taas. Jos siihen asti rääkkäis itteään hölkällä, kun toinen vaihtoehto on ton rappukäytävän portaiden ravaaminen viidenteen ja takas.
 
Pyryf on osallistunut algebran luennoille. Kyllä siitä vielä insinööri tulee :ahem:
 
Vähän ohi aiheen, mutta miten ihmeessä juoksemalla saa ajatukset pois yhtään mistään? Itsellä se juuri on se aika kun tulee vatvottua tiesmitä, kun liikuntalaji itsessään ei suuremmin vaadi korkeampia aivotoimintoja. Vai enkö mä juokse tarpeeksi lujaa?

Se riippuu vähän tilanteesta. Jossain tilanteessa ajatukset saa pois jostain ikävästä kun keskittyy vaan siihen juoksemiseen. Tai ehkä silloin helpommin ajattelee muita asioita kuin jotain tiettyä. Jossain tapauksessa taas saa entistä paremmin ajatukset liikkeelle siinä asiassa mikä mielessä pyörii. Eli ei aina ole tarkoituskaan saada ajatuksia pois jostain.

Lisäksi tässäkin pätee sama kuin lajin valinnassa: Ei tuo toimi kaikilla samalla tavalla, vaan yksilöllistähän se on.
 
Ylös