Lauantaina Puheelta kuuntelin NL:n Punakonemuisteloita. Viktor Tihonov oli pitkäaikainen Moskovan ZSKA:n (armeijan joukkue) valmentaja ja sitten maajoukkueen. Pelaajat elivät käytännössä vankeina. Ehkä viikonlopun kuukaudessa pääsivät pois internaatista ja taisi lyhyt kesälomakin olla. Tihonov vei harjoittelun äärimmilleen, noin 1 600 h vuodessa. Neljät harjoitukset päivässä, kaikki seikat otettiin huomioon.
Punakone näytti työskentelyssään luovalta ja vastustajan yllättävältä. Enämpi kyse oli kuitenkin loputtomasta ja valtaisasta harjoittelusta. Slaavilaistyylinen kuohahtelu ja mielialapelaaminen oli kurissa, kaikki toimivat oman viisikon ja joukkueen hyväksi. Vaikka oli huippuyksilöitä, ketään ei kohotettu tähdeksi.
Pelaajat kunnioittivat Tihonovia valmentajana, mutta suuresti inhosivat ihmisenä. Kapinasuunnitelmiakin oli, mutta niitä ei toimeenpantu. Suunnittelivat tahallista häviötä esim. MM-kisoissa, mikä sitten johtaisi Tihonovin erottamiseen. Toisaalta pelaajilla säilyi peli-ilo sittenkin, ylpeys tekemisestään ja ymmärsivät arvonsa NL:n kansan kannalta. Toki olivat samalla osa NL:n propagandakoneistoa.
Niitä FIN - NL kohtaamisia muisteli Lalli Partinen 60 v päivänään. Kahden erän jälkeen Suomi oli tappiolla jotain 0 - 10. Erätauolla tuli NL:n joukkueen tulkki Tihonovin viestinviejänä Suomen koppiin: jos ette lakkaa hakkaamasta Maltsevia munille, alamme pelata tosissaan! Joku oli kai taklannut Maltsevia rumasti. 1 - 16 päättyi ottelu. Mutta olihan niitä tasaisempiakin pelejä ja jopa muutama voitto.