Eikö se ole varsin luonnollista että kun ihmisillä (=yksilöillä) on oikea ja suora vaikutusmahdollisuus asioihin niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin niin he oikeasti kiinnostuvat asioista ja ottavat selvää.
Tai todennäköisemmin he äänestävät mututuntumalla tai ajaakseen omia etujaan. Miten Sveitsissä näkyy suoran demokratian paremmuus? Tuo minareettikielto on todennäköisesti vain jäävuoren huippu. Voin kuvitella, että maahanmuuttajaäänestysten kaltaisia yksilöiden oikeuksia polkevia äänestyksiä järjestetään pienemmillä alueilla vähän väliä.
Se että paikallisten äärioikeistolaisten omavaltaisuus torpataan nimenomaan puhuu järjestelmän toimivuuden puolesta.
Sen torppasi oikeuslaitos, ei kansanäänestys. Oikeuslaitos ei ole kovin demokraattinen, ei suoraan eikä edustuksellisesti.
Itse en kannata sitä, että esim. seksin ostaminen voidaan kieltää kansanäänestyksellä. En kannata myöskään sitä, että yleisillä vaaleilla valitut kansanedustajat voivat kieltää seksin ostamisen lailla. Vastustan siis tässä tapauksessa sekä suoraa että edustuksellista demokratiaa.
Yksilön kannalta on täysin yhdentekevää, että rajoitetaanko hänen vapauttaan päättää omista asioistaan eduskunnan/parlamentin päätöksillä vai kansanäänestyksillä.
Olen täysin samaa mieltä. Edustuksellinen demokratia on likimain yhtä huonoa kuin suorakin. Otetaan esimerkiksi tapaus Egypti, jossa demokraattisesti valitut edustajat laativat teokraattisen ja ihmisoikeuksia polkevan perustuslain. Tämä laki meni läpi myös kansanäänestyksestä. Ironista onkin, että diktatuurin aikainen perustuslaki oli yksilöiden oikeuksien kannalta parempi.
Kuitenkin otan esille sen, että suorien kansanäänestysten tapauksessa tilannetta hankaloittaa entisestään se, että suuri ihmisjoukko ei pysty järjestäytyneesti laatimaan esityslistaa, keskustelemaan kysymyksistä tai laatimaan kompromissia. Hyvin usein tulos olisi jopa ristiriitainen, esim:
Halutaanko palvelu X? Kyllä.
Halutaanko korottaa veroja? Ei.
Halutaanko leikata muista palveluista? Ei.
Halutaanko ottaa velkaa? Ei.
Jos oletetaan, että muita rahoitusvaihtoehtoja ei ole, on päädytty ristiriitaiseen lopputulokseen. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että tällainen kanta on monilla vaaleilla valituilla edustajillakin, vain hieman harvemmin.
