Takaperin tulevaisuuteen
Jos teillä arvon lukijat olisi sijoitettavaa rahaa, sijoittaisitteko ne Urpilaisen johtamaan sijoitusrahastoon tai Kataisen johtaman firman osakkeisiin? Ette varmaan. Kuitenkin, vaikka yksikään äänestäjä ei niin tekisi, hallitus luulee tietävänsä, mihin rahaa kannattaa sijoittaa ja lisäksi myös sen, mitä yritystemme tulisi valmistaa.
Olisikohan virka noussut päähän vai uskovatko he iänikuiseen kaupunkilegendaan siitä, että jos Jumala on antanut viran, niin hän antaa myös hoitoon tarvittavan järjen. Ei anna!
Kun tarkastelee Suomen ja Ruotsin elinkeinoelämän rakennemuutosta viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajalta, ero on huima. Yhteenvedon omaisesti voidaan todeta, että Ruotsissa on suosittu uusien työpaikkojen syntymistä ja Suomessa vanhojen työpaikkojen säilymistä. Täällä itkee jokainen poliitikko vuorollaan uuden Nokian perään ja kertoo sellaisen löytäneensä, kunhan siihen ensi alkuun upotetaan pari miljardia veronmaksajien rahoja ja annetaan jatkolle pysyvä verohelpotus, jos ei kehdata jatkuvaa suoraa vuosittaista tukea pyytää.
Ruotsissa poliitikot eivät kehtaa ehdotella verovaroilla rakennettavaksi uusia Volvoja, Saabeja tai Ericssoneja. Eivät kehtaa, koska ymmärtävät, ettei se ole heidän tehtävänsä. Siellä poliitikot ymmärtävät, että se riittää, että maassa kannattaa ja on mahdollista yrittää. Sillä tavalla syntyy Ikeoita, H&M:ja sekä Clas Ohlssoneita. Matalan jalostusarvon telakatkin he älysivät lopettaa jo kahdeksankymmentäluvulla ja yhdeksänkymmentäluvulla myydä puunjalostuksensa suomalaisille.
Kun länsinaapurit eivät varmaan ole sen älykkäämpiä kuin me, ero on kai sitten muissa ominaisuuksissa. Mahtaisiko se olla itsetunnossa? Hyvällä itsetunnolla varustetut länsinaapurin kansalaiset ovat varmoja siitä, että pärjäävät uusilla aloilla. Ei tarvitse verovaroin ylläpitää menneisyyden työpaikkoja, kun uusia syntyy niiden tilalle.
Meillä taitaa itsetuntovaje johtaa siihen, että tarraudutaan kaksin käsin menneisyyteen, kun uusi ja outo pelottaa. Kun on sellaiset poliitikot millainen kansa, niin elinkeinopolitiikan päämääräksi on muodostunut työpaikkojen säilyttäminen. Se on johtanut aikojen kuluessa siihen, että verovaroja lapetaan miljarditolkulla ylläpitämään eilisiä työpaikkoja.
Rakennemuutosta kailotetaan ratkaisuksi joka rakoon, mutta jospa kyseessä ei ole sen kummempi asia, kuin asennemuutos. Jonka soisi pikaisesti tapahtuvan ministerien pääkopissa.
Me kestämme väestön ikääntymisen ja muutkin yhtä yllättävät luonnonmullistukset, jos kansalle annetaan mahdollisuus nähdä tulevaisuus ja sen tuomat muutokset positiivisena. Veroja kiristämällä ja elämisen hintaa sillä tavalla nostamalla kenenkään tulevaisuus ei näytä valoisalta. Karsimalla tarpeettomat tuet yrityksiltä, karsimalla tarpeeton ja vain työttömyyteen johtava ylikoulutus ja kohtelemalla muutenkin verorahoja arvokkaasti, voidaan kansalle ja yrityksille luvata tulevaisuudessa paremmin työtä ja yrittämistä tarjoava tulevaisuus.
Poliitikkojen valtaahan se pienentäisi, mutta eikö valta perustuslainkin mukaan kuulu kansalle?