ArtoD arvasi oikein. Seuraavaksi olisikin kysynyt, että mikä talli oli talli millä ei ollut melkein koskaan varaosia autoihinsa eikä edes lähimpiin erittäin huonoihin kilpailijoihin verrattuna edes kisabudjettia. Käytännössä maksettiin vain kisamatkat ja välttämättömät hankinnat ja yritettiin parasta.
Life-talli oli kyllä vuoden 1990 suurin vitsi. Franco Scapini oli ehdolla heti F3-sarjan nelossijan jälkeen Osellalle, mutta Giorgio Francia ja muut maksumiehet veivät paikat. Kaudella 1987 Scapini toimi Minardin testaajana, mutta Nannini ja Campos saivat testata kisakuljettajina enemmän.
Scapini maksoi varsin suuria summia testeistään. 5 miljoonaa Italian liiraa eli noin 250 000 markkaa testeistään. Life-talli tuli tuosta FIRST-tallista johon Scapini oli myös ehdolla, mutta rahoittajat valitsivat Gabriele Tarquinin ajamaan. Projektin muututtua Lifeksi se osallistui yhdellä autolla sarjaan ja varalta oli vain yksi ainoa runko joka aiottaisiin ottaa käyttöön vain hätätapauksissa.
Moottoreita ei ollut myöskään kuin pari kappaletta ja varaosat olivat melkein kokonaan poissa. Tiimin henkilöstöä ei ollut ajajien lisäksi kuin parhaimmillaan 14 kappaletta ja usein vähemmän.
Scapinin naurettavan hitaan Monzan testin jälkeen hänellä oli tuo Trofeo-show ja sen lisäksi hänellä piti olla myös Phoenixissa ostoskeskuksen parkkipaikalla näytösajo johon valittiin kuitenkin toinen kuski.
Sen lisäksi hän pääsi ajamaan Firebirdin testiradalla lähellä Phoenixn rataa jossa myös Gary Brabham ja Bruno Giacomelli olivat paikalla seuraamassa ajoa.
Scapini sai sen jälkeen tarpeekseen ja ura päättyi siihen. Phoenixissa Scapini olisi päässyt ajamaan, mutta viime hetkellä tallipäälikkö halusi Gary Brabhamin ajavan autoa radalla. Ahtaalla radalla Lifen onneton W12-moottorilla varustettu auto ei kulkenut paljoa mitään ja 220 kilometrin tuntinopeuden saavutettua autosta ei yksinkertaisesti irronnut enempää tehoja ja moottorin ja rungon vauriot olivat varsin suuria.
Lisäksi se aiheutti Olivier Grouillardin Osella-Fondmetalille vaaratilanteen joka oli johtaa suuronnettomuuteen. Onneksi Brabham veti viime hetkellä radalla madelleen auton sivuun Grouillardin edestä.
Enzo Osella ja Gabriele Rumi raivosivat tilanteesta varikolla ja Brabhamin miehet menivät kiistakumppanien väliin ja rauhoittivat tilanteen.
Brabhamilla oli ollut joitakin L190-auton suunnittelun yhteistyössä olleita miehiä ja Brabhamilta Life sai myös lainattua varaosia kun auto hajosi. Auto harvoin kesti kolmea kierrosta enempää.
Jokainen kierros oli myös hengenvaarallisen hidas kanssakilpailijoille sillä jopa sarjan oletettu turva-autokin meni kovempaa ja vaikka auto kykeni toki kiihtymään f1-autolle tarkoitettuun huippunopeuteen niin sitä W12-moottorilla varustettu L190 teki harvoin ja usein särkyi.
Toki W12-kone ei painanut niin paljon kuin Subaru-Colonin tankkimoottori mikä olisi sopinut kyllä enemmän vaikka kiihdytystraktoriin.
![Big grin :D :D]()
Scapinin ura päättyi siihen sillä hän ei halunnut enää ajaa romulla.
Muista tiimeistä ainoastaan Leyton House oli kiinnostunut Scapinin testipalveluista. Mahdollisesti myös ajopalveluista. Kaudella 1991 Leyton Housen testauksia hoiteli Scapinin epäonneksi nuori Karl Wendlinger.