Ensimmäisiä elektronisia bensansyöttölaitteita oli käytössä jo Mille Miglian ajoilla ja Mersun huippumallissa f1:ssä vuonna 1954 yritettiin testata myös sellaista, mutta päädyttiin lopulta erilaisempaan ratkaisuun. Tosin suorasuihkutusjärjestelmä oli autossa käytössä jo silloin.
Juuri keksittynä, mutta kuitenkin. 1970-luvulla ainakin Alfa Romeo, Renault ja Tyrrell testailivat elektronisia bensansyöttölaitteita ja lopullisesti vuodesta 1980 lähtien Brabham otti ne laitteet yleisemmin käyttöön.
Tosin erittäin rajallisesti alkuun, mutta myöhemmin yleisestikin. Vuonna 1983 Brabhamilla ja loppukaudesta McLarenilla oli jo autoissa elektroninen bensansyöttölaite. Molemmat saivat ne Boschilta.
Boschin kehittämä laite oli kooltaan suurin piirtein 70-luvun tietokoneen mahdollisessa diskettijärjestelmässä käytetyn ns. Limpun suuruinen. Limppu, Lerppu tai Korppu olivat rakkaita nimiä näille ylisuurille disketeille.
![Eek! :eek: :eek:]()
Ne olivat myös hyvin kalliita. McLarenilla yhden ns. Lerpun hinta oli hurjimmillaan yhtä kallis kuin koko Hartin moottoriohjelma.
Alfa Romeollakin oli käytössä vuonna 1984 samansuuntainen laite kuin Brabhamilla, mutta laihoin tuloksin. Muut tallit alkoivat vasta kausien 1985-1986 aikana enemmän käyttää