Olen useammankin kerran törmännyt omakohtaisesti sellaiseen ilmiöön, että juuri sillä kertaa, kun salille raahautuessani koen oloni tavallista väsyneemmäksi eikä oikeastaan olisi tippaakaan intoa tahi energiaa tehdä yhtään mitään, niin juurikin silloin huomaan yllätyksekseni treenin sujuvan tavallistakin jouhevammin ja intoakin riittäis vaikka pidemmällekin, kuitenkin siis ihan samoilla nopeuksilla ja asetuksilla kuin tavallisestikin. Lieneekö yleistä, en tiedä, mutta jokaikinen kerta jään ihmettelemään niitä kropan signaaleja, jotka eivät sitten näköjään pitäneet vähääkään kutinsa vai enkä vaan osaa lukea niitä :dunno:
Tuli vaan asia mieleen, kun eilen jo vakavissani harkitsin salille ajaessani kääntyväni takaisin, kun oli puhti aivan poissa ja kuitenkin heti fillaroinnin aloitettuani ihmettelin, että kuinkas tää nyt tuntuukin näin poikkeuksellisen helpolta
Ainiin no sen verran oli kyllä vaikeuksia, että fillaroidessa ja heti sen jälkeenkin uhkasi iskeä kramppi vasempaan pohkeeseen, talttui sitten vasta muutaman minuutin jälkeen juoksumatolla ylämäkeen kävellessäni.