Ei tää nyt ole varsinainen leffa-arvostelu, mutta kerrottakoot, että katsoin toissapäivänä televisiosta tallettamani saksalaisen elokuvan nimeltään "Machen wir es auf Finnisch" eli "Tehdään se suomeksi".
Idea kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava. Päähenkilö, saksalainen Annika, etsii duunia musiikkituottajana saksalaisesta levy-yhtiöstä ja kirjoittaa (tai oikeastaan hänen siskonsa kirjoittaa) työhakulomakkeeseen osaavansa suomen kielen perusteet (oli seurustellut joskus muinoin vuoden suomalaisen kundin kanssa ja oppinut jokusen sanan). Levy-yhtiö tarjosi duunia koeajalla ja pimun tehtäväksi jäi järkätä suomalainen poikabändi "Ripili"
o) mukaan Saksassa järjestettävään bändikilpailuun. Mimmi soitti Suomeen (toisessa päässä oli muuten ihan aito suomalainen) ja joutui esittämään asiansa suomeksi (pomo istui vieressä ja odotti hänen osaavan riittävän hyvää suomea) ja siinä sitten kävi niin, että tilatuksi tulikin erehdyksessä Suomen huonoin hardrock-bändi "Rypeli"
o).
Klisheitä riitti, kundit saapuivat Saksaan kaatokunnossa (kuulemma ensimmäiset, jotka ovat onnistuneet tyhjentämään koko lentokoneen alkoholivaraston), jossain vaiheessa harrastettiin saappaanheittoa ja saunassakin käytiin (saksalaisia kannettiin ulos hotellin saunasta koomassa
). Kundit puhuivat (tai lähinnä tappelivat) keskenään usienmiten suomeksi mikä oli varsin hupaisaa kuultavaa, koska näyttelijät olivat saksalaisia. Nippanappa sai aksentista selvää kun oikein tarkkaan kuunteli, mutta periaatteessa siis kyllä "selvää" suomea kaikkine asiaankuuluvine voimasanoineen :ahem:
Itseasiassa parempi leffa kuin odotin, mutta ei tämä nyt vielä ihan mestariteokseksi kelpaa
Myönnän, että ainoa syy miksi leffan talletin, oli sen nimi. Koskaan aikaisemmin kuullutkaan vaikka on ilemisesti voittanut Saksassa jotain palkintojakin.
Loppu oli hauskahko. Yksi bändin kundeista oli uskotellut Annikan äidille, ettei Suomessa ole vessoja lain (kundi kusi kännipäissään keittiön lavuaariin ja piti keksiä hätävalhe). Annikan vanhemmat päättivät lahjoittaan muusikon säälistä vanhemmille wc-pytyn ja lähettivät tämän postitise Suomeen. Leffan loppu meni niin, että kuvassa näkyi varsin moderni omakotitalo Turussa, minkä jälkeen kuva siirtyi sisätiloihin, jossa suomalaispariskunta (saksalaisia näyttelijöitä nämäkin) ihmettelee postin tuomaa wc-pyttyä todeten suomeksi: "Hulluja nuo saksalaiset".
Suomenkieliset osuudet oli tekstitetty saksaksi ja niinhän siinä tosiaan kävi, että piti tarkistaa saksankielisestä tekstistä, mitä suomeksi sanoivat