Leffa-arvostelumme.

[Troy]

Eihän tässä leffassa ollut tosiaankaan mistään viihteestä kyse. Tarkotus oli vain ja ainoastaan shokeerata, saada yleisö hereille. Mistään autotallijeppejen märästä unesta ei myöskään ollut kyse, vaan mukana oli Serbian tunnetuimpia näyttelijöitä....

....Only in Serbia-viestit ja viittaus kirkon toimintaan olivat ainakin helposti poimittavissa.

Enpä ole aikeissa tuota katsoa,. Menee perille jo sanallisesti kerrottuna Only in Serbia. Kulttuurissa siellä on pitkä perinne pirullisesta raakuudesta. Kirkkoteema on ihan oikea, ortodoksisen ja katolisen kirkon papit kirjaimellisesti ovat repineet toistensa kurkkuja auki. Jopa kehittäneet siihen ihan omanlaisensa ranteeseen remmeillä kiinnitettävän veitsensä.

Ja tuohon pornoteemaan viitaten bordelleissa on saatavana (Thai)hierontaa - ja sitten - veret lennättävää Serbi-hierontaa äärimmäisille masokisteille. :eek!:

 

[Joe Tanto]

Lord of War tuli katottua Voddlerin kautta, kun moisen sain hoimattua.

Silmiä avaava pätkä oli tämä, hieman dokumentäärinenkin kuvaus asekauppiaan elämästä ja siinä mukana liikkuvasta politiikasta. Ehkä joissain paikoissa oli vähän kliseiset kuvakulmat ja dialogikin sekä jonkin verran ennalta-arvattavuutta tapahtumissa. Eli syvyyttä olisi leffan keskivaiheille kaivannut lisää, esimerkiksi poliittisten suhteiden roolissa noissa kaupoissa, niitä varmasti oli enemmän kuin leffassa annettiin ymmärtää.

Heh, omasta mielestäni tuo on kaikkea muuta kuin dokumentaarinen. Näyttää todella viimeistellyltä ja on varsin viihdyttävä tapaus, mikä on samalla yksi elokuvan hyvistä puolista. Ei niinkään haitannut, että elokuva ei ottanut kunnolla kantaa käsiteltyyn asiaan, vaan viileän sarkastinen ote toimii mielestäni paremmin. Kiihkeä moraalisaarnaaminen (tulihan siinä sitäkin vähän) menee usein vain säälittävän puolelle, joten oli ihan hyvä ratkaisu vihjailla siihen suuntaan tällä tavalla kyynisesti kuittaillen. Itse pidän tuosta paljonkin. Odotin jotakin samanlaista kömpelöä komediaa kuin Chevy Chasen tähdittämä samasta aiheesta tehty Deal of the Century, mutta yllätyin positiivisesti.

 

[JPP]

Porco Rosso/Punainen Sika
Näytä liitetiedosto 13534

Katsoin ties kuinka monennetta kertaa ja on yhä edelleen aivan loistava elokuva. Vesi, pilvet ja muu luonto näyttää toisinaan aidommalta kuin oikeat vastaavat. Lentokohtaukset viimeisen päälle realistisia lentokoneiden liikkeiden suhteen ja muutenkin. Ei mitään paikallaan olevia kuvia, joiden ympärillä jotain heiluvia viivoja tms. Muu animaatio yhtä hyvin toteutettua.

Animaation loistavuus ei kuitenkaan merkitsisi mitään ilman juonta, joka on samaa tasoa animaation kanssa. Hauska, jännittävä ja monitasoinen, harva näytelty elokuva pääsee samalle tasolle. Miyazakin tapaan elokuvan hahmot eivät ole mustavalkoisen hyviä tai pahoja, saati avuttomia. Sen isommin spoilaamatta voi esimerkkinä mainita kohtauksen, jossa ilmarosvojen panttivangeikseen ottaman tyttökoululuokan ("olisi ollut sääli rikkoa ryhmä") tytöt kyselevät rosvoilta näiden vesitason koristeista: "Hieno pääkallo! Maalasitteko te sen itse?" Kaiken huipuksi elokuva ei ole ylipitkä vaan kestoltaan varsin inhimilliset puolitoista tuntia.

 

[nordic man]

Lähiaikoina olen katsellut Fifth Elementin ja Batman Beginsin.

Molemmat olivat oikein mukavia, varsinkin ensin mainittu kun en ollut sitä aiemmin nähnyt.

"Perus" scifileffa örkeillä ja avaruusaluksilla johon saatu mukaan kivasti huumoria ja Bruce Willis hoitaa hyvän roolinsa.

Tarina oli hyvä ja näyttelijöiden valinnat rooleihinsa ovat onnistuneet mielestäni.

Suosittelen.

Batman oli kanssa hyvä, hienosti koottu paketti missä näytetään miten Bruce päätti ryhtyä Batmaniksi ja hienosti saatu synkkää tunnnelmaa mukaan olematta kuitenkaan liian vakava.

 

[Joe Tanto]

Where in the World Is Osama Bin Laden? (2008)

Morgan Spurlockista on tulossa isä, joten maailman vaarat alkavat ahdistaa. Tämä johtaa tietysti siihen, että pitää lähteä kameran kanssa seikkailemaan ympäri maailmaa kyselemään enimmäkseen turhia "oikeita" kysymyksiä ja lässyttämään noloja itsestäänselvyyksiä. No, ei se nyt niiiiiiin huono tekosyy ole, jos pitää päästä mahdollisimman kauas raskaana olevasta vaimosta...

Dokumentin alku lupailee edes pientä mahdollisuutta viihdyttävästä kokonaisuudesta, ja matkaan valmistautuminen taitaakin olla elokuvan parhaita osuuksia, mikä ei tosin vaadi paljoa. Morganin jalo tavoite on näyttää, että suurin osa ihmisistä on ihan mukavia ja tavallisia. Sellaisia kuin Sinä ja Minä, ja että kaikki paha johtuu Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta, muutamasta sekopäästä ja kurjista oloista. No, ei siinä mitään. Valittu toteutustapa vain on paikoitellen sellainen, että alkaa rasittaa. Morgan ilmeisesti kuvittelee, että yleisö koostuu henkiseltä kehitykseltään enimmäkseen alle 11-vuotiaista. Katsojien räikeä aliarvioiminen ei ole useinkaan kovin miellyttävää katseltavaa, ja sitä tässä saa todistaa vähän väliä. Oli sitten kyse Oikean Mielipiteen takomisesta katsojan päähän tai vähemmän huvittavista vitseistä.

Kuten olettaa voi, Osaman etsiminen ei ole se varsinainen pääasia tässä elokuvassa, vaan se toimii lähinnä löyhänä kehyksenä, jonka puitteissa esitellään paikallisia oloja ja ihmisiä. No, vielä huonommin toimii tämä syntymättömän lapsen osuus. Aina välillä voidaan soitella herkkiä puheluita kotiin, ja valitetaan, että kamalaa, kun kaikki tämä tärkeä raskausaika nyt menee ohi. Kukaan ei tietääkseni määrännyt Morganille tätä turhantärkeää tehtävää. Luultavasti olisi ollut kaikille parempi, jos tyyppi olisi vain pysynyt kotona ja valmistautunut isyyteen, koska tästä dokumentista ei hirveästi saa irti.

On dokumentissa muutama hyvä ja hauskakin hetki. Esimerkkinä voisi vaikka mainita kahden saudiarabialaisen oppilaan haastattelun, jossa on tarkoitus keskustella poikien kanssa mm. länsimaista. Toisaalta on hauskaa seurata, kun Spurlock tekee itsestään täyden idiootin, ja kertoo esimerkiksi paikallisille ihmisille täydellä itsevarmuudella, mikä oikea totuus on, vaikka ei ole elänyt päivääkään heidän elämäänsä.

Spurlockin Super Size Me oli edes kohtalaisen viihdyttävä tapaus. Tätä katsoessa tuli useammankin kerran mieleen, että voisi jättää kesken. Eikä se loppuun asti kärsiminen mitenkään palkitse, vaan tarjoaa odotetun loppulässytyksen, joka oikeastaan onnistuu alittamaan elokuvan muut vastaavat "saarnat". Ei nyt aivan täyttä paskaa, mutta ei paljon parempaakaan. Vähän alle 90 minuuttia monimutkaisten asioiden räikeää yksinkertaistamista huonoilla yrityksillä tunteellisuuden ja komedian suuntaan. Spurlockin kyvyt dokumentaristina ovat mielestäni kovin rajalliset.

 

[Thunder]

Pistetään tämä sitten informaatioksi, kun kerran ulkomaisilla sivustoilla tulee katsottua.

Toivottavasti joku telkkukanavaan tulisi tämä aivan uudenlainen TV-sarja, joka sai ainakin minulta suurta mielenkiintoa ja ylistystä.

The Walking Dead
http://www.imdb.com/title/tt1520211/

Myös toinen huippusuosikkini on, mitä odotan huhtikuussa tai toukokuussa, on Spartacus 2. tuotantokausi. Sen piti aloittaa tammikuussa, mutta pääosan näyttelijä sairastui leukemiaan ja parantuu/parantui ja kuvaukset voitiin jatkaa, tosin paljon myöhässä.

 

[Dominic]

Haksahdin Voddlerista nimen perusteella katsomaan elokuvan 2012 Doomsday.

Heti ensimmäisten viiden minuutin aikana tuli olo, ettei kaikki ole kohdallaan. Näyttely oli kamalaa, henkilöhahmoista hypittiin koko ajan minne sattuu ja kenestäkään ei saanut kunnolla kiinni. Ohjaajalla ja leikkaajalla tuntui olevan korttipaketti täysin levällään.

Näin surkeaa luonnonkatastrofielokuvaa en ole kuunaan nähnyt ja lopussa ilmennyt kristillinen paskanjauhanta jätti eilen illalla niin pahan maun suuhun, että meinasin kyynelehtiä verta.

Kiertäkää tämä leffa todella kaukaa, ellette halua kouluesimerkkiä todella paskasta leffasta ja puolivillaisesta tarinasta höystettynä kristillisellä hevonpaskalla.

Linkki:
http://www.imdb.com/title/tt1132130/

 

[Troy]

Pistetään tämä sitten informaatioksi, kun kerran ulkomaisilla sivustoilla tulee katsottua.

Toivottavasti joku telkkukanavaan tulisi tämä aivan uudenlainen TV-sarja, joka sai ainakin minulta suurta mielenkiintoa ja ylistystä.

The Walking Dead

Kyllä, kyllä, kyllä! Kaksi jaksoa on nähty, kolmaskin on ulkona tuolla jossain vissiin, mutta sitä en vielä ole kerennyt näkemään.

Tunnelma alkoi tiivistymään kakkosjaksossa. Ensimmäinen ei vielä niin osannut vaikuttaa, mutta toinen jo alkoi antamaan osviittaa tulevasta.

Loistavaa sosiologista selviytymistaistelua!

 

[Thunder]

Kyllä, kyllä, kyllä! Kaksi jaksoa on nähty, kolmaskin on ulkona tuolla jossain vissiin, mutta sitä en vielä ole kerennyt näkemään.

Tunnelma alkoi tiivistymään kakkosjaksossa. Ensimmäinen ei vielä niin osannut vaikuttaa, mutta toinen jo alkoi antamaan osviittaa tulevasta.

Loistavaa sosiologista selviytymistaistelua!

Eikä siinä vielä kaikki. AMC vai mikä sen nimi lieneekään, niin se on vakuuttunut suosiosta niin paljon, että näytti vihreää valoa tuotantokaudelle kahdelle tilaamalla 13 jaksoa The Walking Deadiä. Joten saamme edelleen nähdä hienoa Zombie-sarjaa jatkossakin, kun eka tuotantokausi käsittää vain 6 kpl, toinen tuotantokausi taas 13. Kolmas on vielä avoin, eikä sitä ole vielä kerrottu, että tehtiinkö sopimus vai ei?

 

[Joe Tanto]

Head of State (2003)

Chris Rock esittää tyyppiä, jonka elämä on ottanut pari käännöstä huonompaan suuntaan. Tyttöystävä jättää, auto takavarikoidaan ja työpaikka menee. Mies päätyy demokraattien pelinappulaksi presidentinvaaleissa, ja on yllätyksekseen ehdokkaana. Lopulta ollaan ennalta-arvattavasti taistelemassa vaalien voitosta.

Sen lisäksi, että Chris Rock on pääosassa, hän on myös ohjannut, kirjoittanut ja tuottanut elokuvan. Löytyyhän elokuvasta muitakin kirjoittajia ja tuottajia, mutta olisi ollut toivottavaa, että joku olisi karsinut heikoimpia juttuja elokuvasta pois. Paikoitellen homma menee todella nolostuttavaksi. Esimerkiksi huipentumaksi suunniteltu väittelytilaisuus on enimmäkseen keskinkertaisista vitseistä koostuva antikliimaksi, jolle ei tullut luultavasti edes hymyiltyä. Rock keskittyy aivan liikaa tiettyihin asioihin, eikä saa niistä (enää) juuri mitään irti.

Jos haluaisi lähteä tulkitsemaan tekijän ennakkoluuloja vaikka analysoimalla elokuvaan kirjoitettua vastaehdokasta, niin mitään kovin nättiä kuvaa Rockin ajatusmaailmasta se ei tuottaisi. En oikeastaan halua edes ajatella sitä mahdollisuutta, että tässä haluttiin samalla oikeasti viestittää jotakin sanomaa. Jos niin olisi, niin sitten ei voi kuin todeta, että sukelletaan kyllä todella syvälle. Siinä tapauksessa kyseessä täytyisi olla erittäin mustavalkoinen ja lapsellinenkin maailmankuva, jota ei välttämättä kannattaisi tuoda miljoonien silmäparien eteen elokuvan muodossa.

Turhaa kai tällaista kevyeksi viihteeksi tarkoitettua elokuvaa on lähteä suuremmin haukkumaan. Harmi vain, että se ei oikein toimi edes aivot nollille -viihteenä, ja huvittavat kohtaukset ovat kovin vähissä. Rock ei mielestäni kuulu parhaiden koomikoiden joukkoon. Omien havaintojen perusteella elokuvassa esitetty materiaali on vielä huomattavasti tylsempää kuin miehen lavalla kertomat jutut, eli huono suoritus siinäkin mielessä. Hyviä politiikan maailmassa liikkuvia komedioita ei ole liikaa, mutta tällä ei valitettavasti ole asiaa siihen joukkoon. Wag the Dog ja Primary Colors ovat esimerkiksi paljon parempia vaihtoehtoja tässä mielessä.

 

[Joe Tanto]

Shaft (2000)

Aikoinaan kun tämä ilmestyi, enkä vielä ollut elokuvaa nähnyt, niin idea Shaftin päivittämisestä tuntui turhalta ja jo etukäteen epäonnistumaan tuomitulta. Elokuva kuitenkin onnistui yllättämään, eikä tästä oikein voi olla pitämättä, jos kovaotteiset viihdyttävät poliisielokuvat kiinnostavat. Tämä on tullut katseltua jo kaksi tai kolme kertaa, ja edelleen se toimii hyvin.

Samuel L. Jackson sopii tietysti 2000-luvun Shaftin osaan lähes täydellisesti. Shaftin ongelmana on rasistisin motiivein tehty murha, jonka oikeuskäsittelyä vaikeuttaa se, että syytetty (Christian Bale) on erittäin varakkaan ja vaikutusvaltaisen miehen poika. Rikoksella on yksi todistaja (Toni Collette), joka on peloissaan paennut oikeuslaitoksen ulottumattomiin. Shaftin pitäisi löytää todistaja, mutta samaa henkilöä etsivän palkkatappajat ja lahjotut poliisit.

John Singleton osaa toteuttaa hyvää perustoimintaa, joten elokuva toimii hyvin silläkin osa-alueella. Ei mitään ihmeellistä, mutta ilmeisesti tarkoituskin on ollut tehdä kyseiset kohtaukset 1970-luvun hahmokeskeisessä hengessä. Hyvää ja oikeastaan tälle elokuvalle elintärkeää on se, että tekijät eivät ole lähteneet PG13-linjalle, kuten harmillisen usein tuolloin oli tapana. Ei elokuva nyt millään itsetarkoituksellisella väkivallalla revittele, mutta se näytetään, mikä on välttämätöntä.

Jos tätä haluaa vertailla 1970-luvun Shaft-elokuviin, niin ehkä tietynlainen rentous puuttuu. Tosin on sitäkin tietyissä määrin, kuten esimerkiksi baarikohtauksissa. Onhan elokuva visuaalisestikin melko tyylikäs, ja luultavasti päivitys tummasävyisempään muotoon on ihan harkittu. Jackson ei ole lähtenyt kopioimaan Richard Roundtreen suoritusta alkuperäisistä elokuvista. Onkin huvittavaa, että Roundtree esittää tässäkin edelleen alkuperäistä Shaftia, jonka veljenpoika on myös John Shaft. Nuorempi Shaft on tiukempi, tylympi, ei niin huolettomalta vaikuttava ja huomattavasti määrätietoisempi kuin vanhempi sukulaisensa. Kummassakin ovat omat hyvät puolensa, joten ei näitä tyyppejä oikein paremmuusjärjestykseen osaa laittaa.

Viihdyttävä ja hyvin toteutettu toimintaelokuva, jota ei ole onneksi pilattu liialla pehmoilulla. Musiikki on myös hyvää ja päähenkilön asenne vähintään kohdallaan. Näitä uusia Shaft-elokuvia olisi mielellään katsellut enemmänkin. Turhempiakin jatko-osia on tehty...

 

[Balthazar]

Rare Exports

Eilen tuli käytyä kokemassa kovasti hypetetty Rare Exports. Arvostelun kannalta ajankohta ei ollut ideaali, koska katsoin aiemmin illalla Pitkät kihlajaiset, josta vaikutuin kovasti. Mieletön filmi.

Joulupukki-elokuva ei ihan vastannut odotuksia. Kuvauspaikat on hienosti valittu ja jännitys varsinkin elokuvan alkupuolella oivallisesti luotu, mutta tarinassa olisi saanut olla lopulta vähän enemmän lihaa luiden ympärillä. Alkukattauksen jälkeen odotin vähän infernaalisempaa loppurytinää, mutta tuntui kuin elokuvan tekijät olivatkin sitten päättäneet vaihtaa tyylilajia juuri kliimaksin kohdalla. Spoilaamatta en voine kertoa tarkemmin.

***/5

 

[Joe Tanto]

This Filthy World (2006)

Kyseessä on John Watersin erinomaisen hauska stand up -esitys muutaman vuoden takaa. Mies kertoo hauskoja yksityiskohtia elokuvistaan, tarinoita ystävistään ja juttuja liittyen maailmaan ja elämään yleisesti.

Moni tuntuu pitävän Watersia lähinnä itsetarkoituksellisena shokeeraajana, mutta mielestäni tämäkin taltiointi todistaa toisin. No, ehkä Pink Flamingos -elokuvassa on hieman enemmänkin yritystä sellaiseen suuntaan, mutta muuten katsomani Watersin elokuvat eivät ainakaan pelkkään shokkitehtailuun nojaa.

Hieman alle puolitoista tuntia kestävässä esityksessään Watersilla on myös ns. räävittömämpääkin materiaalia, mutta sen taustalla on lähes aina hauska tarina, tilanne tai muu vastaava. Hän ei juurikaan varo sanojaan käsitellessään omia tai muiden edesottamuksia, mutta samaan aikaan onnistuu kertomaan juttunsa niin, että ei niistä jää sellaista vaikutelmaa, että pääasiallisena tarkoituksena on ollut ilkeillä. No, ehkä tämänkin voi nähdä toisellakin tavalla. Esimerkkinä vaikka kohtaus, jossa Waters ottaa aiheekseen Michael Jacksonin. Omasta mielestäni tuossa mennään vielä kohtalaisen hyvässä hengessä, mutta ymmärrän kyllä, että joku voi tuollaisista jutuista loukkaantua. Watersin eduksi voisi laskea myös rauhallisen esiintymisen, ja sen, että mies ei sorru kirolemaan kiroilun vuoksi, kuten jotkut stand up -koomikot valitettavasti tekevät. On myös ilahduttavaa nähdä, että noin 60-vuotias Waters ei ole alkanut katumaan tekemisiään tai perumaan puheitaan vuosien kertyessä. Päinvastoin, mies muistelee lämmöllä niitä nuoruuden vähemmän järkeviltäkin kuulostavia tempauksia.

Tätä tulee katseltua säännöllisin väliajoin, ja esitys jaksaa edelleen naurattaa. Lajityypille poikkeuksellisen pitkä kestokaan ei haittaa, koska materiaali on laadukasta loppuun asti. Jos on sellaista ihmistyyppiä, joka on taipuvainen herneiden hengittelyyn, niin ehkä siinä tapauksessa tätä ei kannata katsoa. Kaikkia Watersin elokuvia ei ole pakko tuntea nauttiakseen esityksestä, mutta mielestäni siinä menee monta hauskaa juttua hieman ohi, jos ei niitä elokuvia ole katsellut. Omalla kohdalla tämä on todellinen hyvän mielen elokuva, jos tätä nyt voi elokuvaksi sanoa.

 

[Joe Tanto]

Padre padrone (1977)

Paolo ja Vittorio Tavianin elokuva, joka perustuu Gavino Leddan omaelämäkertaan. Juttu lähtee liikkeelle siitä, kun Gavinon ankara isä hakee nuoren poikansa eräänä päivänä koulusta, ja ilmoittaa opettajalle, että poikaa ei tulla enää näkemään koulussa ennen kuin tämä täyttää 18. Siitä alkaa Gavinon yksinäinen elämä kukkuloilla lammaspaimenena.

Jo alusta lähtien tehdään selväksi, että elokuvan sävy ei ole kovinkaan hilpeä. Isä pieksee huolellisesti poikaansa, joka ajan kuluessa alkaa siirtää pahaa oloaan muualle. Lammaslauma joutuukin Gavinon väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi. Eikä elokuva edetessäänkään juurikaan toiveikkaammaksi muutu.

Tavallaan ymmärrän, miksi tämä on voittanut useita palkintoja aikoinaan, kuten esimerkiksi Cannesin pääpalkinnon, mutta omalla kohdalla elokuva ei kuitenkaan onnistunut tuottamaan ilmeisesti haluttua vaikutusta. Ankeat tapahtumat ja yleinen raskaus ovat mielestäni liikaa, ja menoon turtuu nopeasti. Asiaa ei yhtään auta se, että suurin osa hahmogallerian jäsenistä on melko vastenmielisiä tapauksia, joiden kohtaloista ja tekemisistä ei lopulta jaksa kovinkaan paljoa välittää. Paikoitellen tuli mieleen Brutti, sporchi e cattivi hahmojen osalta. Sekin menetti huomattavasti tehoaan sen takia, että henkilöissä ei juuri ollut miellyttäviä piirteitä.

Onhan tälläkin hetkensä. Varsinkin alkupuolella, kun Gavinon kova kohtalo ei vielä ole ehtinyt käydä liian raskaaksi. Ei minulla sinänsä ole mitään synkempiä ja ankeampia elokuvia vastaan, mutta on vain kovin turhauttavaa katsoa samanlaista surkeutta lähes kaksi tuntia. Kuviltaan ja toteutukseltaan elokuva vastaa kyllä loistavasti tarinan sävyä. Tuntuu siltä, että ohjaajat omaavat hyvät silmät, mitä tulee kaikenlaisen rumuuden havaitsemiseen ja esille tuomiseen. Ei mitään mieltäylentävää katseltavaa. Sardinian maaseutu ei ainakaan kuvattuna aikana ollut tämän perusteella mikään place to be...

 

[SOKO]

Tron 3D on osittain 2D elokuva, mutta uutena ja mullistavana 3D elokuvana sitä markkinoidaan. Elokuva sijoittuu keinotekoiseen todellisuuteen ja siinä mielessä 3D efektejä on tilaisuus hyödyntää. Näissä kohtauksissa värimaailmakin on toteutettu niin, että 3D lasien tuoma tummennus sopii siihen luontevasti. Tausta on joko musta tai valkoinen ja kaikilla hahmoilla on valovaatteet.

Juoni selostetaan melkein sellaisenaan elokuvan esittelyissä eli ei siinä mitään yllättävää ole. Daft Punkin musiikki sopii elokuvaan hyvin ja se, että osapuilleen kaikki hahmot heiluvat keinotodellisuudessa valoreleet vaatteissaan (hyvät valkoisia pahat punaisia) tuntuu ihan onnistuneelta ratkaisulta. Mikään Avatar elokuva ei ole eli efekteillä ei kikkailua ei vielä yhtä pitkälle.

Elokuvan alussa on tilaisuus testata lasien toimivuutta seuraavan Pirates of the Caribbean leffan merkeissä. Mustaparran katsojaa kohti sojottava miekka on se kaikkein päällekäyvin 3D efekti.

En pettynyt, mutta en toisaalta paljoa odottanutkaan. 7/10

 

[pendellstock]

Napapiirin Sankarit: ****

Yllättävän hyvä! Mukavan realistinen ja mahdollisen tuntuinen tarina höystettynä onnistuneella huumorilla. Tikipoksin löytyminen lopussa kruunasi stoorin, jossa pohjoisen olosuhteet kuvattu, toki ajoittain (asiaankuuluvan) karrikoidenkin, kouriintuntuvalla tavalla nuoren miehen näkövinkkelistä. Dome Karukoskelle yksi sulka lisää hattuun:thumbup:

Tosin tämä oli sellanen leffa, joka toimii leffateatterissa eikä tod.näk aukea samalla tavalla kotisohvalta katsoen.

 

[Veidt]

TRON: Legacy oli kyllä ihan kiva pläjäys. 3D toimi ehkä jopa paremmin kuin Avatarissa. Avatarissa oli aina miljoona eri asiaa yhtä aikaa ruudussa, mutta tässä kerkeää jopa nähdä mitä tapahtuu. Virtuaalikaupunki sopii ehkä myös paremmin 3D:hen kuin viidakko. Leffan alku on 2D:tä kun ollaan oikeassa maailmassa ja muuttuu 3D:ksi kun hypätään tietokoneen sisään.

Erikoisuutena myös CGI-nuorennettu versio Jeff Bridgesistä, joka ajoittain näyttää lähes aidolta. Välillä illuusio rikkoutuu, mutta sen voi antaa anteeksi kun ollaan virtuaalitodellisuudessa.

Daft Punkin musiikki toimii myös mainiosti, ja sopii tosiaan leffaan kuin nenä päähän.

Juoni kaiken silmäkarkin alla on kuitenkin hieman liian simppeli, jotain ylimääräisiä vinkeitä olisin sinnekin osastolle kaivannut.. esimerkiksi nimihahmo Tron jäi liian vähälle huomiolle, siitä olisi voinut jotain irrota.

Leffan alkukohtauksessa muuten vilahtaa Cillian Murphy pienessä roolissa, vihjaten tulevia juonenkäänteitä. Jos jatkoa tulee, toivottavasti myös itse Tronia nähdään enemmän...

****

 

[Joe Tanto]

Rush (1991)

Jason Patric ja Jennifer Jason Leigh esittävät poliisiparia, joka taistelee huumekauppaa vastaan 1970-luvun puolivälin texasilaisessa pikkukaupungissa. Kokeneempi Patric värvää Leighin mukaan peiteoperaatioon, jonka tarkoituksena on lopulta tuoda alueen suurin kauppias oikeuden eteen. Kuten voi arvata, raja hämärtyy melko nopeasti, ja sekä aineet että kauppiaat aiheuttavat kaksikolle vaikeita ongelmia.

Lili Fini Zanuckin ohjaama elokuva on sävyltään melko synkkä suhteellisen hitaasti etenevä draama, mikä on ihan hyvä asia, koska kevyitä, toiminnallisia ja hauskojakin poliisielokuvia kyllä riittää. Kaksikon syöksykierre ja siitä selviäminen antaa pääosien esittäjille hyvän tilaisuuden vahvoihin suorituksiin. Molemmat yllättävätkin erittäin positiivisesti, erityisesti Patric, jonka tekemisiä on välillä jopa raastavaa katsoa. Hyvässä mielessä siis.

Sinänsä tätä ei voi kovin omaperäiseksi kehua, mutta itse en ole näitä undercover cop -juttuja vielä niin paljoa nähnyt, että alkaisi kyllästyttämään. Varsinkin, kun tämäkin on toteutukseltaan ihan kelvollista jälkeä. Elokuvaa voinee kehua siitäkin, että se ainakin vaikuttaa todenmukaiselta suurimmaksi osaksi. Ei ehkä lajityyppinsä viihdyttävin tapaus, mutta toisaalta, ei tässä mitään dokumenttia ole lähdetty tekemään. Ihan suositeltavaa katseltavaa aiheesta tai tummasävyisistä poliisielokuvista kiinnostuneille.

 

[Jellinek]

Koska tuota Lotus-nimikiistaa on viime viikot käyty todella kiivaasti, niin annetaanpa sen olla nyt ja kerronpa vaihteeksi, että myös leffamaailmassa syntyy välillä erimielisyyksiä tekijänoikeuksista ja nimistä.
Hyvänä esimerkkinä esim. 1983 ilmestyi 2 James Bond-elokuvaa:
*Octopussy [MGM] (virallinen, pääosassa Roger Moore)
*Älä kieltäydy kahdesti (Never Say Never Again) [Warner] (epävirallinen, pääosassa Sean Connery)
Tuo Älä kieltäydy kahdesti on juuri siksi epävirallinen ja jätetään monesti mainitsematta James Bond-elokuvista, että Warnerilla ei ole oikeuksia 007-hahmoon.

:dunno:
-Muuten ihan jännä pätkä ja perustuu muistaakseni samaan kirjaan kuin Pallosalama.

 

[Veidt]

Koska tuota Lotus-nimikiistaa on viime viikot käyty todella kiivaasti, niin annetaanpa sen olla nyt ja kerronpa vaihteeksi, että myös leffamaailmassa syntyy välillä reimielisyyksiä tekijänoikeuksista ja nimistä.
Hyvänä esimerkkinä esim. 1983 ilmestyi 2 James Bond-elokuvaa:
*Octopussy [MGM] (virallinen, pääosassa Roger Moore)
*Älä kieltäydy kahdesti (Never Say Never Again) [Warner] (epävirallinen, pääosassa Sean Connery)
Tuo Älä kieltäydy kahdesti on juuri siksi epävirallinen ja jätetään monesti mainitsematta James Bond-elokuvista, että Warnerilla ei ole oikeuksia 007-hahmoon. :dunno:
-Muuten ihan jännä pätkä ja perustuu muistaakseni samaan kirjaan kuin Pallosalama.

Niin, koko juttuhan tuon leffan takana on aika monimutkainen. Thunderball-tarinan oli aikoinaan tarkoitus olla ensimmäinen Bond-leffa, eikä Dr. No. Tarina oli ensin lyhyt novelli, sitten siitä tehtiin useampi leffakäsikirjoitus, joita olivat Flemingin ohella työstämässä ainakin Kevin McClory ja Jack Whittingham. Tämä elokuvaprojekti kuitenkin kuivui kasaan, joten Fleming julkaisi tarinan ensin kirjana 1961. Kirjassa yhdistyi elementtejä kaikista aiemmista versioista.

Samana vuonna Thunderball ilmestyi myös sanomalehdessä jatkosarjiksena. Elokuvatuottaja Cubby Broccoli tykästyi tähän sarjakuvaversioon, ja halusi ostaa tarinan elokuvaoikeudet. Kevin McClory ja Jack Whittingham olivat kuitenkin ilmeisesti vetäneet herneen nenään Flemingin jättäessä heidän nimensä pois kirjasta, joten vireillä oli oikeusjuttu joka esti nämä aikeet.

Broccoli kuitenkin kuuli että oikeudet muihin Bond-tarinoihin olivat saatavilla, joten elokuvasarja aloitettiin ensin muilla tarinoilla. Thunderball-juttu sovittiin, ja lopputulema oli että kirjaan täytyi lisätä krediitit McClorylle ja Whittinghamille, ja McClory sai itselleen oikeudet tarinan elokuvaversioon.

Ian Fleming kuoli sydänkohtaukseen 12.8.1964, kuukausi ennen Goldfingerin ensi-iltaa.

McClory yritti tuottaa Thunderball-elokuvan ensin itse, mutta kun rahoitusta ei järjestynyt, hän joutui ehdottamaan yhteistyötä Broccolin EON-yhtiön kanssa. Näin Thunderball päätyi viimein valkokankaalle, 10 vuotta myöhästyneenä, 1965. McClorylle jäi kuitenkin oikeus toteuttaa tarina elokuvana uudelleen myöhemmin, mutta EONin kanssa tehty diili edellytti häntä odottamaan 12 vuotta ennen uutta versiota.

1976 McClory kirjoitti uuden Bond-tarinan Sean Conneryn kanssa. Tarkoituksena oli että Connery näyttelee pääosaa ja myös ohjaa elokuvan. United Artists kuitenkin torppasi aikeen uudella oikeusjutulla.

80-luvun alussa McClory sai tuekseen Warner Brothersin, ja sai oikeudet tehdä Bond-elokuvan, mutta tiukennetuilla ehdoilla. Tarinan täytyi perustua alkuperäiseen Thunderball-kirjaan tai käsiksiin, ja elokuvan nimessä ei saanut esiintyä sanoja "James Bond", "Thunderball" tai "007". Näin syntyi Never Say Never Again, ohjaajana Irvin Kershner.

1997 MGM osti itselleen Orion Picturesin ja sai näin itselleen oikeudet myös elokuvaan Never Say Never Again.

1997 tapahtui myös muuta; McClory ja Sony ilmoittivat suunnittelevansa omaa Bond-elokuvasarjaa, pääosassa Liam Neeson tai Timothy Dalton. Tästä seurasi, kuinkas muuten, uusi oikeusjuttu. MGM:n ja Sonyn taistelun tuloksena Sony lopulta luopui Bond-aikeistaan, mutta vastineeksi MGM luopui oikeuksistaan Hämähäkkimieheen. Hajautetut elokuvaoikeudet olivat viivästyttäneet Spider-Manin saapumista valkokankaalle, mutta James Bondin avustuksella se toteutui vihdoin 2002, Sonyn tuottamana.

McClory väitti kuitenkin omaavansa edelleen oikeudet Thunderball-tarinaan, MGM väitti oikeuksien jo rauenneen. McClory väitti myös, että hänelle kuuluu rojaltit kaikista MGM:n Bond-elokuvista. Oikeus päätti toisin.

2005 MGM oli rahavaikeuksissa, ja joutui osaksi Sonyn omistukseen. Näin Sony pääsi viimein Bond-apajille, ja Casino Royale (2006) ja Quantum of Solace (2008) olivatkin MGM:n ja Sonyn Columbia Picturesin yhteistuotoksia. Kevin McClory kuoli 20.11.2006, kolme päivää Casino Royalen ensi-illan jälkeen.

2009 MGM oli jälleen talousvaikeuksissa, ja Bond-sarja joutui tauolle. 2010 MGM hakeutui konkurssiin. 20.12.2010 ilmoitettiin MGM:n pelastuneen, ja uusiin omistajiin kuuluu ainakin Spyglass Entertainment. Seuraava Bond-elokuva saapunee teattereihin loppuvuodesta 2012.

Tänään Subilla klo 21.00, Goldfinger. Ensi lauantaina klo 21.00, Thunderball. :ahem: