Monza 9.9.1984
Kun Course Carina toiminut Lancia Trevi VX ja Medical Carina toiminut Lancia Delta Integrale olivat asettuneet lähtöruudukon perälle niin paljon oli ehtinyt tapahtua sitä ennen. Manfred Winkelhockin auto oli sammunut lämmittelykierrokselle kokonaan. Ykkönen, kakkonen ja kolmonen puuttuivat vaihdelaatikosta kokonaan. Auto ei ollut käynnistynyt ensi starttauksen jälkeen muutenkaan. Winkelhockin pinna paloi lopullisesti ja hän ei halunnut enää koskaan olla missään tekemisissä ATS-tallin kanssa. Hän yksinkertaisesti nousi autosta ja marssi tiehensä. Lisäksi Marc Surer joutui starttaamaan varikkosuoralta sillä auto ei ollut lähtenyt kunnolla liikkeelle lämmittelykierroksella.
25 autoa siis lähti enää kilpailuun ja niistäkin 24 autoa ruudukon puolella. Valon vaihduttua vihreäksi Stefan Johansson jäi huitomaan käsiään, mutta starttia ei peruttu. Ruotsalaisen auto työnnettiin käyntiin ja niin hän yhdessä Surerin kanssa alkoivat ajaa muuta ryhmää kiinni. Kärkeen pääsi aivan pienen hetken ajaksi Elio de Angelis, mutta Nelson Piquet ohitti hänet helposti pelkän BMW:n moottorin turvin. Ensimmäiseen shikaaniin tultaessa yksikään auto ei ainakaan tuomariston mielestä ollut rangaistavasti ylittänyt Patresen Riccardon mukaan nimettyä viivaa.
Shikaanissa järjestys oli Piquet, de Angelis, Alain Prost, Patrick Tambay, Nigel Mansell, Teo Fabi, Eddie Cheever, Niki Lauda, Keke Rosberg, Derek Warwick, Riccardo Patrese, Michele Alboreto, Rene Arnoux, Andrea de Cesaris, Jacques Laffite, Francois Hesnault, Jo Gartner ja Thierry Boutsen. Heti tämän suuren joukon takana tulivat vielä Piercarlo Ghinzani, Gerhard Berger, Huub Rothengatter, Philippe Alliot, Jonathan Palmer, Surer ja Johansson. Sellainen oli järjestys hyvin ahtaassa ensimmäisessä shikaanissa. Pian tämän jälkeen erot alkoivat kuitenkin leventyä huomattaviksi. Parabolicassa Prost ohitti de Angeliksen ja Lauda ohitti Cheeverin ja oli siten jo seitsemäs.
Ensimmäisen kierroksen päätteeksi Tambay, Fabi, Mansell ja Lauda taistelivat nelospaikasta kiihkeästi ja takarivin sankareista Ghinzani oli noussut jo vahvaan keskijoukkoon yhdessä Surerin kanssa. Sen sijaan Hesnault ja Gartner saivat huippulähdöistään huonot palkinnot ja alkoivat tippua taaksepäin. Takarivin kuningas Berger hallitsi 20:n sijan huonommalla puolella olleita kuljettajia, mutta Johansson lähestyi sisua ja kiukkua täynnä ja ohitti alle kierrokseen neljä autoa huolimatta viimeisestä sijastaan ja ajoittain vaarallisistakin kohdista leikkaamalla rataa. Tambay ohitti myös de Angeliksen ja Piquet pysyi turvallisesti johdossa. Piquet ajoi Lesmossa jopa ulos radalta, mutta säilytti silti helposti etumatkansa. Prost oli ollut vaikeuksissa jatkuvasti ja Tambay ohitti hänet helposti. Voittaisiko Renault mahdollisesti täällä Monzassa?
Ensimmäistä kertaa sitten Dijonin Tambay oli osoittanut olevansa voittovauhdissa. Warwick sen sijaan taisteli onnettomasti jo Alfa Romeoiden kanssa ja uhkasi tippua keskikastin huonommalle puolelle. Alboreto tuskaili ja tifosot buuasivat taas omalle normaalille suosikilleen. Tifosoja ei paljon lämmittänyt Alboreton ohitukset molemmista Alfa Romeoista ja buuaukset jatkuivat Arnoux'n puolelle Ferrarin kuljettajista. Arnoux kun ei päässyt Alfa Romeoista ohi tai Warwickista. Ennen neljättä kierrosta Prost oli keskeyttänyt kolmannella kierroksella moottorin hajoamiseen. Häntä tuntui vaivaavan Monzan kirous. Siinä vaiheessa Piquet johti, Tambay oli toinen, Fabi kolmas, Lauda neljäs, Alboreto viides ja de Angelis kuudes. Arnoux keskeytti 14:sta sijalta vaihdelaatikon hajoamiseen kierroksella 5. Yllättäen Fabi spinnasi toisessa shikaanissa ja oli sijojen 8-10 paikkeilla ennen paluutaan varmalle kasipaikalle.
Fabi ei kuitenkaan vastoinkäymisestä huolimatta luovuttanut ajamista vaan jatkoi samaan hyvään malliin kuin aiemminkin. Siten Cheever oli peräti viidentenä, Alboreto neljäntenä ja Lauda kolmantena. Johansson suorastaan tuntui kiitävän Monzan radalla ja oli jo 11:sta. Ayrton Senna oli hieman melankolisen vaivautuneen oloinen Globo TV:n selostamossa ruotsalaisen ohitusnäytöksen takia. Hän vain suostui kehumaan Johanssonin ajoa hyväksi mielipidettä kysyttäessä. Kierroksella 6 Alliot keskeytti sähkövikaan.
Keskijoukossa kierroksella 7 sijojen 12-17 välillä tapahtui melkoisen eriskummallinen näytös: Keskikastin miehistä de Cesariksen kone hajosi syösten öljyä ja vaikeuksissa jo muutenkin olleet Hesnault ja Mansell osuivat joukosta suoraan siihen ja ajoivat ulos radalta. Muut kuljettajat ehtivät viime hetkellä väistää öljyläikän. Muussa tapauksessa olisi tullut hirveä joukkokolari. Mansell selvisi jatkamaan, mutta Hesnault keskeytti mikä aiheutti raivoa Ligierin pilttuussa. Pian Gitanes paloikin Ligierin pomojen huulilla rauhoitukseksi.
Etenkin kun de Cesariskin keskeytti.
Kierroksella 8 päättyi ysipaikalta Rosbergin matka konerikkoon. Rosbergin autossa oli ollut moottorivaurio alusta asti turbon petettyä heti lähdön jälkeen. Tehottomalla moottorilla ei ollut mitään järkeä ajaa muutenkaan, mutta Rosberg teki hänelle maksettua työtä kuten pitikin. Eli yritti kaikkensa ja ajoi täysillä vastoinkäymisistä huolimatta.
Kierroksella 10 Laffite keskeytti myös moottoririkkoon ja meni varikolle keskeyttämään. Hän oli perinyt Rosbergin ysipaikan ja oli pysymässä sillä. Kierroksella 12 Fabi ohitti Alboreton ensimmäisessä shikaanissa ja oli neljäntenä. Kierroksella 13 Piquet ajoi viattoman tuntuisesti kanttarista, mutta valitettavasti siitä loikasta mukaan lähtenyt kivi rikkoi jäähdyttimen. Piquet näki koneen lämpöjen vain nousevan hidastuksestakin huolimatta.
Kierroksella 13 Mansell ajoi jostakin käsittämättömästä syystä uudestaan de Cesariksen öljyläikän yli ja keskeytti ulosajoon. Kierroksella 14 de Angelis vuorostaan keskeytti vaihdelaatikkovikaan. Kierroksella 15 Piquetin koneen lämmöt nousivat liian kuumiksi ja moottori hajosi. Piquetin keskeytettyä mukana oli enää vain 15 autoa. Tambay oli perinyt johdon ja Laudan kakkospaikan ilo jäi lyhytikäiseksi kun Fabi ohitti hänet ja aikoi ottaa Tambayn 7 sekunnin johdon kiinni keinolla millä hyvänsä.
Samalla kierroksella Boutsen oli hienosti jo ysipaikalla, mutta joutui tulemaan sytytysvaurion korjaukseen varikolle. Lisäksi Boutsen pysähtyi vielä uudestaankin kierrosta myöhemmin kierroksella 16. Hän tippui viimeiseksi siinä vaiheessa. Kierroksella 19 Palmer tuli varikolle öljyvalon palaessa punaisella.
Korjaus nähtiin mahdottomaksi ja Palmer ajoi vielä kierroksen ja keskeytti kierroksella 20 luovuttaen öljynpaineiden takia koska moottoririkko olisi tullut kalliiksi. Öljyputkisto höyrystyi autosta täysin käyttökelvottomaksi. Järjestys oli siis Tambay, Fabi, Lauda, Alboreto ja Warwick. Melko pian Warwickin takana tulivat myös Cheever, Patrese, Johansson ja uskomattomasti Osellan autolla jyrännyt Ghinzani. Kierroksella 27 kärkikolmikko oli jo aivan toisissaan kiinni. Fabi ei päässyt Tambayn ohi ja Lauda vaikutti ajoittain varsin flegmaattiselta ratin takana. Silti kuitenkin tarkkaavaiselta. Maailman Nopein säästeli renkaitaan ja autoaan.
Samalla Boutsen kävi varikolla vaihtamassa renkaansa ja stoppi kesti 12 sekuntia. Kierroksella 31 Warwick keskeytti öljynpaineiden noustua liian korkeiksi. Kierroksella 39 Lauda teki vihdoin ja viimein ensimmäisen kunnon liikkeensä sitten kilpailun alun ohittaen Fabin ja kierroksella 42 Lauda ohitti Tambayn. Lauda ohitti klassisen kliinisellä ja taatulla Maailman Nopeimman Kuljettajan tyylillä käsikirjansa Formel 1:n mukaan.:thumbup: Tambay ja Fabi olisivat ansainneet voittaa tai edes saada normaalit taatut palkintonsa hyvästä ajosta. Toisin kuitenkin kävi. Kierroksella 43 Surer keskeytti myös loistavan ajon jälkeen seiskapaikalta moottoririkkoon ja sitten minuutin sisällä samalla kierroksella Fabi ja Tambay sydäntä särkevällä tavalla samaan vikaan.
Tosin Tambaylla oli hajonnut myös kaasutin ja Fabilla moottori olisi todennäköisesti vain vaurioitunut ilman öljyputken hajottanutta ja putkistosta muutenkin irronutta mutteria. Loppukierroksilla tuntui sattuvan enemmän kuin useissa muissa kisoissa oli kauden aikana tapahtunut yhteensäkään. Järjestys oli Lauda, Alboreto, Cheever, Johansson, Patrese, Ghinzani, Berger, Rothengatter ja Boutsen. Yllättäen kierroksella 45 Cheeverin kisa jäi kesken polttoaineen loppumisen takia. Kierroksella 46 Johansson käänsi yllättäen varikolle. Häneltä oli hajonnut pyöränlaakeri ja sitä ei voinut korjata enää. Ainakaan ei missään tapauksessa Alex Hawkridgen mukaan kesken kisan ja niin Johansson pääsi juuri Patresen eteen varikolta.
Taistelu tuntui toivottomalta. Kierroksella 48 Ghinzani alkoi hidastaa hälyttävästi polttoaineongelmien takia, mutta aikoi silti yrittää maaliinpääsyä. Viimeisellä kierroksella Niki Laudan ajaessa 51 kierroksen jälkeen voittajana maaliin ja Michele Alboreton ollessa kaukainen selviytyjä toisella sijallaan nähtiin vielä jännittävät loppuratkaisut:
Oman 48:n kilpailukierroksen aloittanut Riccardo Patrese ohitti Stefan Johanssonin, ruotsalainen hidasti entisestään ja myös Piercarlo Ghinzani ohitti hänet. Hetkeä myöhemmin Osellasta loppui ehkä vielä murheellisemmin kuin Tambayn ja Fabin tapauksessa polttoaine ja Johanssonin auton pyöränlaakeri heilui uhkaavasti putoamaisillaan autosta, mutta auto kesti sen ja Johansson ajoi neljänneksi. Patrese oli vuorostaan säästöajollaan kolmas. Johansson ylitti maaliviivan vain juuri ja juuri ennen Jo Gartneria ja Gerhard Bergeriä. Itävallan nuorukaiset tulivat sijoilla 5-6 maaliin joskin Gartnerilta loppui myös bensa heti maaliviivan jälkeen.
Italian televisio sekoili ja ei osannut sijoittaa sijoja 4-7 oikeille paikoilleen. Lopulta Ghinzani oli seitsemäs maalissa vaikka välillä hänet laskettiinkin pisteille. Huub Rothengatter oli kahdeksas, Eddie Cheever bensan loppumisesta huolimatta yhdeksäs ja Thierry Boutsen oli viimeinen ja kymmenes maalissa lähinnä kolmen varikkopysähdyksen takia. Italian Grand Prix vuosimallia 1984 oli viimeisen 10 kierroksensa osalta parasta viihdettä.
