Jari Tervo: Euroopassa soditaan
Kun Venäjä sotii Ukrainaa vastaan, lännen johtajat huokailevat, ettei Ukrainan kriisiin ole sotilaallista ratkaisua. Selvennetään heti aluksi yksi asia: siellä ei ole kriisiä, siellä soditaan. Ihmisiä tapetaan. Venäjä on hyökännyt itsenäisen, eurooppalaisen valtion kimppuun.
Tämä ei ole enää propagandasotaa, vaan sotaa. Tästä ei selviä valittamalla molempien osapuolien värittävän totuutta. Syyllisestä ei ole epäselvyyttä. Ukraina ei ole hyökännyt naapurivaltioonsa.
Ukrainan kriisiin ei ole sotilaallista ratkaisua. Tätä läntiset johtajat siis hokevat. Se on harhaluulo. Keväällä Venäjä valloitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan ja liitti sen itseensä. Se oli sotilaallinen ratkaisu. Venäjän kannalta se näyttää toimivan. Nyt Venäjä ratkaisee jäljelle jäänyttä Ukrainaa, kahteen tai useampaan osaan.
Järkyttää kuunnella vapaan maailman vapailla vaaleilla valittujen päämiesten johtopäätöksiä Venäjän aloittamasta eurooppalaisesta sodasta: näyttää siltä, että Venäjän teot eivät vastaa Venäjän puheita. Ihanko totta?
Kenellekään muulle tämä ei tule yllätyksenä kuin niille, joille sen ei pitäisi tulla yllätyksenä.
Missä nämä miehet ja naiset puristelivat voimattomina käsiään silloin, kun ulkopoliittista järkeä jaettiin? Venäjän puheitten ja tekojen räikeä ristiriita on putinilaisen sisä- ja ulkopolitiikan kulmakivi. Putin on viisitoistavuotisen valtakautensa aikana murhannut venäläisen oikeusvaltion kehtoonsa. Nyt hän haluaa levittää vainon ja sorron muuhun Eurooppaan.
Venäjän presidentti Vladimir Putin käy valkovenäläisen diktaattoriystävänsä marmoripalatsissa kättelemässä Ukrainan presidentin ja Euroopan Unionin korkean edustajan. Kremliin palattuaan hän kiihdyttää sotaa. Kenellekään muulle tämä ei tule yllätyksenä kuin niille, joille sen ei pitäisi tulla yllätyksenä.
Kun Venäjä oli kaapannut Krimin, lännessä ryhdyttiin pohtimaan, kenen vika tämä oli. Euroopan unioni todettiin syylliseksi. Se ei ollut ottanut huomioon sitä, että Venäjällä oli edelleen paha mieli siitä, että sen eurooppalaiset miehitysalueet oli riistetty siltä Neuvostoliiton hajottua. Venäjää piti kuulemma ymmärtää. Kun kerran Neuvostoliitto oli sortanut kansoja, niin kyllä, reaalipoliittisen loogisesti, myös Venäjällä oli oltava mahdollisuus samaan.
Geopolitiikka ei ole kuollut, asiantuntijat muistuttivat. Sillä tarkoitettiin sitä, että Venäjällä on tavallaan oikeus pomottaa rajanaapureitaan.
Euroopan unionilla ja lännellä onkin syytä tutkia toimiaan. Se ei ole ollut Venäjää kohtaan liian kova, vaan liian pehmeä. Tämän keksiminen ei vaadi kummoista viisautta. Senhän näkee saavutuksista. Mitä länsi on saavuttanut myöntyväisyydellä? Hyväuskoisen hölmön maineen. Se on saanut katseella seurata venäläisten panssarivaunujen etenemistä.
Putin on KGB-mies. Häneen ei tee vaikutusta diplomaattinen päättely tai vetoaminen loukkaamattomiin ihmisoikeuksiin tai Venäjän edustajan allekirjoituksen näyttäminen jostain kansainvälisestä sopimuksesta. Kuten bolshevikit, hän kunnioittaa vihollisissaan vain voimaa, ja sitäkin vain siinä tapauksessa, että sitä ollaan joskus valmiita käyttämään.
Entinen shakin maailmanmestari ja nykyinen kansalaisaktivisti Garri Kasparov ei tiennyt itkeäkö vai nauraa lännen kädettömyyden edessä. Näitten vaihtoehtojen sijaan hän kirjoitti kolumnin Time-lehteen. Kasparovin mielestä lännessä on liikaa Chamberlaineja. Churchillejä ei ole lainkaan. Neville Chamberlain oli Englannin nahjusmainen pääministeri, joka uskotteli, että luovuttamalla Tshekkoslovakian Hitlerille turvataan eurooppalainen rauha. Chamberlain kuvitteli vuotta ennen suursodan puhkeamista säilyttäneensä rauhan kokonaiselle sukupolvelle. Hän teki itsestään narrin. Kasparovin arvostama Churchill poikkesi Chamberlainista siinä, että Churchill pisti Hitlerille hanttiin jo ennen kuin tämä hyökkäsi minnekään.
Euroopan rauhaa ei turvata luovuttamalla Ukraina Putinille. Ei Euroopan puhdistaminen demokratiasta ja ihmisoikeuksista kuitenkaan pysähtyisi Ukrainaan.
Kun Euroopassa soditaan, kannattaa murehtia muita asioita kuin Vaalimaan tulliparkissa hapantuvaa hyla-maitoa.
Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija
