Norjalla ja Kanadalla on vähän sama tilanne. Molemmat maat pystyisivät elättämään oman kansansa yltäkylläisesti ja onnistuneesti, mutta molemmissa on sosiaalinen paine tuoda lisää elätettäviä ja näin nakertaa onnistumissiivua koko kansalta.
Kanadalla on aivan valtavat luonnonvarat. Norjalla on öljy.
Mutta molemmilla erittäin rikkailla mailla on hyvin heikko kulttuuri. Ei mitään merkkiä "perkeleestä", tai "haista sinä ukko vittu" rohkeutta sanoa, tahi muuten suuta aukaista.
Norjalaiset varsinkin. Haluavat antaa maansa jälleen kerran helpolla, sen kun vaan, mutta onhan tuo pöljää porukkaa katsella. Kielikin hiipuu, kun natiiveja kehotetaan opiskelemaan uutta kommunikoidakseen tulokkaiden kanssa, ettei mitenkään saataisi oikeata ja luonnollista integraatiota aikaiseksi. Kanadassa paremmin, siellä on pakko kääntyä kielellisesti englantiin (tai ranskaan).
