Mielialat ja muut tuntemukset 3
- Viestiketjun aloittaja Olga
- Aloituspäivämäärä
Tino ollut kiukkuinen tänään. Henkinen ja fyysinen jaksaminen itsellä kovilla kun hoitajat täällä eivät osallistu hoitoon. Tinolla kun on noita räkä ja nielemisongelmia niin häntä ei voi hetkeksikään jättää yksin ja vaatii muutenkin jatkuvia hoitotoimia.
Muutoin kaikki on toistaiseksi lapsella ok.
Muutoin kaikki on toistaiseksi lapsella ok.
Perjantai 19.2 - OSA 3
Lähdettiin sairaalalta etsimään n. 100m päässä sijaitsevaa vuokra-asuntoa ja parin mutkan kautta löydettiinkin sininen ovi, jonka katu ja numero täsmäsivät ohjeisiin. Lukituslaitteisto oli jotakuinkin omituinen, mutta alle minuutin pähkäilyillä päästiin rappukäytävään. Vuokraaja oli kertonut asuntonsa sijaitsevat toisessa kerroksessa. Siispä rappuset ylös ja avainta oveen sovittamaan ja kas, ovi aukee ja sisältä tulee esille pelästyneen oloinen nainen joka varovasti tivaa, että millähän asialla liikutaan. Kerron että etsitään henkilön X asuntoa. Nainen kertoo, että asuu kerrosta ylempänä ja että toivottavasti tiedätte että kyseinen henkilö vuokraa asuntoa Airbnb:ssä vastoin taloyhtiön sääntöjä ns. laittomasti. Kuulema useana yönä hänen oveaan yritetty auki, kun ihmiset tulevat väärään osoitteeseen. Pahoittelin pirusti ja lähdettiin kömpimään ylös. Nainen sanoi vielä perään, että kengät pois jalasta, että tässä talossa kuuluu kaikki äänet läpi.
Tultiin asunnon ovella joka oli lukitsematon, avautua kahvasta kääntämällä. Sisällä tunkkainen haju, muuten ihan, noh, ok. Mutta se tunne, kun kello oli paikallista aikaa ties mitä, emmekä olleet syöneet kunnolla mitään koko päivänä ja nyt istuttiin jonkun rikollisen kämpässä. En muista milloin olisi aikaisemmin ollut yhtä toivoton ja epäonnistunut olo.
Pienen itsensä keräilyn jälkeen ilmoitin vaimolle, että tähän asuntoon me ei voida jäädä. Lukko ei toimi ja tiedä milloin joku korsto pakkaa ovestra sisällä ja heittää legot seinälle. Alettiin katsoa nopeasti hotellihuonetta netistä. Verkkovierailujen hinnalla ei paljoa merkitystä ollut. Pienen etsinän jälkeen tuli vastaan Hotel Russell hintaqa 99£/yö - varaus sisään ja nopea karta piirto. Ei ole kuin 4-5 korttelin päässä. Äkkiä asunnosta ulos ja matkalle.
Tähän aikaan Lontoon ytimessä oli jo melkoinen meno ja melske ja meidän kokemusten jälkeen alkoi sekin vähän pelottaa. Päästiin kuitenkin turvallisesti hotellile, joka oli ihan helvetin hulppea rakennus. Check-in ja kamat huoneeseen ja pieni välipuhallus. Karkkia ja energiajuomaa ja pieni tilanteen purku. Kaikki ok, mutta mihin me ne avaimet palautetaan. Mitä helvettiä se ihminen duunaa sen kämpän kanssa, vai oltiinko me vain hysteerisiä. Noh, ei tiedä. Onneksi oli maksettu etukäteen vain yhdestä yöstä, eikä esim. neljästä viikosta, jossa Airbnb:n säännöt sanoo, että pidättävät koko summan peruutuksestakin.
Ruokaa oli saatava, siispä suunnattiin hotellin vierestä kulkevalle kadulle, jossa oli kaikenlaista ravitsemusliikettä, mutta pikaisen ja halvan safkan toivossa päädyttiin Pizza Huttiin, jossa äkkiä pannari naamaan ja takas sairaalalle.
En muista tuon illan sairaalaillasta muuta kuin sen, että sovittiin että vaimo jää sinne nukkumaan ja itse lipeän hotellin. Hotelliin kun pääsin, tuli uni n. 15 sekunnissa.
Lähdettiin sairaalalta etsimään n. 100m päässä sijaitsevaa vuokra-asuntoa ja parin mutkan kautta löydettiinkin sininen ovi, jonka katu ja numero täsmäsivät ohjeisiin. Lukituslaitteisto oli jotakuinkin omituinen, mutta alle minuutin pähkäilyillä päästiin rappukäytävään. Vuokraaja oli kertonut asuntonsa sijaitsevat toisessa kerroksessa. Siispä rappuset ylös ja avainta oveen sovittamaan ja kas, ovi aukee ja sisältä tulee esille pelästyneen oloinen nainen joka varovasti tivaa, että millähän asialla liikutaan. Kerron että etsitään henkilön X asuntoa. Nainen kertoo, että asuu kerrosta ylempänä ja että toivottavasti tiedätte että kyseinen henkilö vuokraa asuntoa Airbnb:ssä vastoin taloyhtiön sääntöjä ns. laittomasti. Kuulema useana yönä hänen oveaan yritetty auki, kun ihmiset tulevat väärään osoitteeseen. Pahoittelin pirusti ja lähdettiin kömpimään ylös. Nainen sanoi vielä perään, että kengät pois jalasta, että tässä talossa kuuluu kaikki äänet läpi.
Tultiin asunnon ovella joka oli lukitsematon, avautua kahvasta kääntämällä. Sisällä tunkkainen haju, muuten ihan, noh, ok. Mutta se tunne, kun kello oli paikallista aikaa ties mitä, emmekä olleet syöneet kunnolla mitään koko päivänä ja nyt istuttiin jonkun rikollisen kämpässä. En muista milloin olisi aikaisemmin ollut yhtä toivoton ja epäonnistunut olo.
Pienen itsensä keräilyn jälkeen ilmoitin vaimolle, että tähän asuntoon me ei voida jäädä. Lukko ei toimi ja tiedä milloin joku korsto pakkaa ovestra sisällä ja heittää legot seinälle. Alettiin katsoa nopeasti hotellihuonetta netistä. Verkkovierailujen hinnalla ei paljoa merkitystä ollut. Pienen etsinän jälkeen tuli vastaan Hotel Russell hintaqa 99£/yö - varaus sisään ja nopea karta piirto. Ei ole kuin 4-5 korttelin päässä. Äkkiä asunnosta ulos ja matkalle.
Tähän aikaan Lontoon ytimessä oli jo melkoinen meno ja melske ja meidän kokemusten jälkeen alkoi sekin vähän pelottaa. Päästiin kuitenkin turvallisesti hotellile, joka oli ihan helvetin hulppea rakennus. Check-in ja kamat huoneeseen ja pieni välipuhallus. Karkkia ja energiajuomaa ja pieni tilanteen purku. Kaikki ok, mutta mihin me ne avaimet palautetaan. Mitä helvettiä se ihminen duunaa sen kämpän kanssa, vai oltiinko me vain hysteerisiä. Noh, ei tiedä. Onneksi oli maksettu etukäteen vain yhdestä yöstä, eikä esim. neljästä viikosta, jossa Airbnb:n säännöt sanoo, että pidättävät koko summan peruutuksestakin.
Ruokaa oli saatava, siispä suunnattiin hotellin vierestä kulkevalle kadulle, jossa oli kaikenlaista ravitsemusliikettä, mutta pikaisen ja halvan safkan toivossa päädyttiin Pizza Huttiin, jossa äkkiä pannari naamaan ja takas sairaalalle.
En muista tuon illan sairaalaillasta muuta kuin sen, että sovittiin että vaimo jää sinne nukkumaan ja itse lipeän hotellin. Hotelliin kun pääsin, tuli uni n. 15 sekunnissa.
Kaikenkaikkiaan kulttuurishokki on alkanut laskea. On huomattu monta asiaa, jotka täällä on tosi hyvin ja joista Suomessa pitäisi ottaa oppia, mutta sama toimii myös toistepäin. Itsellä on pakko nöyrtyä tilanteessa ja todeta, että sairaalan säännöillä on mentävä ja turha niitä vastaan on alkaa taistella. Periaatteessa kaikki ajattelee Tinon parasta, suunnat on vain erit.
Nyt vähän jo täällä olleena voi todeta, että aika sama prosentti on paskoja hoitajia täällä kuin Suomessakin. Osa vaan ei osaa kuunnella, tai ei kiinnosta. Suurin osa taas on aivan huipputyyppejä, tsemppaavat, tukevat, kuuntelevat ja ymmärtävät.
Raha-asiat on aika reilassa nyt. Me palautettiin sen vuokra-asunnon avaimet mun respaan, josta vuokraajan joku "tuttu" ne haki. Kun vuokraaja oli avaimensa saanut itselleen, niin laittoi vaimolle viestin, jossa toivoa että meidän poika kuolee sinne sairaalaan. Semmoinen hieno ihminen. Vaimo on herkkä tällaisille, mutta tsemppasin asian yli ja kerroin, että jos karma jonkun löytää, niin tuon pahan ihmisen. Ei meitä.
Nyt kaikki on hotellien puolesta järjestyksessä. Ollaan vuorotellen öitä Hotel Russelissa. Tämä viikko lauantaihin saakka hintaan 99£, sitten olen yhden yön toisessa hotellissa ja sunnuntaina Russelissa taas jotain 16 päivää muistaakseni. Melkein koko sairaalajakso on katettu. Loput yöt ovat nyt hintaan 140£, mutta näytti sisältävän aamupalan jota ei haluta, joten täytyy aamulla käydä respassa kysymässä, voivatko ottaa sen veke ja laskea hintaa vielä.
Lontoota ei paljoa ehdi näkemään, koska Tinon hyvinvointi on tosi paljon meistä kiinni. Täällä ei aivan riitä ymmärrys (tai resurssit) siihen, ettei kyseessä ole vain tavallinen sairas lapsi vaan lapsi joka vaatii esim. imuja nenästä pahimmillaan 5 minuutin välein, ettei tukehdu.
Ollaan aika varpaillaan sairaalan ulkopuolella, ja tänään pohdittiin että johtunee stressitilasta.
Suurimman ongelman muodostaa edelleen nuo Tinon räkäisyydet ja hengitysvaikeudet, joissa tietyt paskat hoitajat (siis yksi paska hoitaja) ei kuuntele meitä ja yrittää itse keksiä ns. pyörää uudelleen - epäonnistuen toistuvasti, mutta jotenkin kääntää aina Tinon vaativuuden meidän syyksi. Ei olla päivällä tehty, tätä, tai tota. Mutta hän tekee ilmeisesti ainoastaan yövuoroa, joten sillekin lienee syynsä...
Nämä ongelmat johtavat myös siihen, ettei meillä ole päivisin hetkenkään aikaa levähtää. Kaikki aika menee Tinon parissa, koska vaatii näitä hoitotoimenpiteitä koko ajan. Saadaan kyllä luvan kanssa poistua sairaalalta esim. syömään, jne.
Itse vietin viime yön sairaalalla nukkuen. Pari kertaa yön aikana heräsin Tinoa hoitamaan, yksi kerta meni ihan ok, enkä edes kutsunut hoitajaa. Sitten n. 3:00 aikaan heräsin että Tino itkee räkäisenä ja hälytyslaitteet piippaa. Nousin ylös ja hoidin Tinon hengitystiet kuntoon imulla ja pyyhin räät liinoilta pois. Painoin hälytysnappia hoitajan paikalle saamikseksi. Valehtelematta 10 minuuttia meni että saapui paikalle, vaikka laitteet huusi mikkeihin ns. "punaista". Ainakin oli itselle sellainen opetus, että tiedän, ettei mulla ja vaimolla ole mitään mahdollisuutta poistua sairaalalta yhdeksikään yöksi kahdestaan muualle. Joskaan eipä se tässä ole mieleen tullutkaan enää.
Rankkaa on. Samaan aikaan pelottaa ja yrittää toivoa parasta ja yrittää pitää itsensä järjissään.
Ylihuomenna perjantain on Tinon operaatiopäivä.
Nyt vähän jo täällä olleena voi todeta, että aika sama prosentti on paskoja hoitajia täällä kuin Suomessakin. Osa vaan ei osaa kuunnella, tai ei kiinnosta. Suurin osa taas on aivan huipputyyppejä, tsemppaavat, tukevat, kuuntelevat ja ymmärtävät.
Raha-asiat on aika reilassa nyt. Me palautettiin sen vuokra-asunnon avaimet mun respaan, josta vuokraajan joku "tuttu" ne haki. Kun vuokraaja oli avaimensa saanut itselleen, niin laittoi vaimolle viestin, jossa toivoa että meidän poika kuolee sinne sairaalaan. Semmoinen hieno ihminen. Vaimo on herkkä tällaisille, mutta tsemppasin asian yli ja kerroin, että jos karma jonkun löytää, niin tuon pahan ihmisen. Ei meitä.
Nyt kaikki on hotellien puolesta järjestyksessä. Ollaan vuorotellen öitä Hotel Russelissa. Tämä viikko lauantaihin saakka hintaan 99£, sitten olen yhden yön toisessa hotellissa ja sunnuntaina Russelissa taas jotain 16 päivää muistaakseni. Melkein koko sairaalajakso on katettu. Loput yöt ovat nyt hintaan 140£, mutta näytti sisältävän aamupalan jota ei haluta, joten täytyy aamulla käydä respassa kysymässä, voivatko ottaa sen veke ja laskea hintaa vielä.
Lontoota ei paljoa ehdi näkemään, koska Tinon hyvinvointi on tosi paljon meistä kiinni. Täällä ei aivan riitä ymmärrys (tai resurssit) siihen, ettei kyseessä ole vain tavallinen sairas lapsi vaan lapsi joka vaatii esim. imuja nenästä pahimmillaan 5 minuutin välein, ettei tukehdu.
Ollaan aika varpaillaan sairaalan ulkopuolella, ja tänään pohdittiin että johtunee stressitilasta.
Suurimman ongelman muodostaa edelleen nuo Tinon räkäisyydet ja hengitysvaikeudet, joissa tietyt paskat hoitajat (siis yksi paska hoitaja) ei kuuntele meitä ja yrittää itse keksiä ns. pyörää uudelleen - epäonnistuen toistuvasti, mutta jotenkin kääntää aina Tinon vaativuuden meidän syyksi. Ei olla päivällä tehty, tätä, tai tota. Mutta hän tekee ilmeisesti ainoastaan yövuoroa, joten sillekin lienee syynsä...
Nämä ongelmat johtavat myös siihen, ettei meillä ole päivisin hetkenkään aikaa levähtää. Kaikki aika menee Tinon parissa, koska vaatii näitä hoitotoimenpiteitä koko ajan. Saadaan kyllä luvan kanssa poistua sairaalalta esim. syömään, jne.
Itse vietin viime yön sairaalalla nukkuen. Pari kertaa yön aikana heräsin Tinoa hoitamaan, yksi kerta meni ihan ok, enkä edes kutsunut hoitajaa. Sitten n. 3:00 aikaan heräsin että Tino itkee räkäisenä ja hälytyslaitteet piippaa. Nousin ylös ja hoidin Tinon hengitystiet kuntoon imulla ja pyyhin räät liinoilta pois. Painoin hälytysnappia hoitajan paikalle saamikseksi. Valehtelematta 10 minuuttia meni että saapui paikalle, vaikka laitteet huusi mikkeihin ns. "punaista". Ainakin oli itselle sellainen opetus, että tiedän, ettei mulla ja vaimolla ole mitään mahdollisuutta poistua sairaalalta yhdeksikään yöksi kahdestaan muualle. Joskaan eipä se tässä ole mieleen tullutkaan enää.
Rankkaa on. Samaan aikaan pelottaa ja yrittää toivoa parasta ja yrittää pitää itsensä järjissään.
Ylihuomenna perjantain on Tinon operaatiopäivä.
Viimeksi muokattu:
jjv
Arschloch
- Liittynyt
- 4.5.2005
- Viestit
- 26889
Ei oikein vakuuttanut tuo Airbnb. Onneksi ei ole kesäaika, olis ollu hotellihuoneen löytäminen vaikeaa ja kalliimpaa.
Tuntuu omituiselta tuo, että siellä itse pitää vuorokaudet läpeensä olla hoitamassa. Kai niillä sitten on suomalaisen maksajatahon kanssa sellainen sopimus, olis siitä varmaan voinu etukäteen varoittaa. Onneks menitte molemmat.
Tuntuu omituiselta tuo, että siellä itse pitää vuorokaudet läpeensä olla hoitamassa. Kai niillä sitten on suomalaisen maksajatahon kanssa sellainen sopimus, olis siitä varmaan voinu etukäteen varoittaa. Onneks menitte molemmat.
Örfil
Guest
Tuollaisen keikan jälkeen on takuulla voittajafiilis, kun kotiutuu perheen kera.
kouvotsvoni
Banjottu
Mitä niinkuin hevon vittua?
kouvotsvoni
Banjottu
No tuo oli toinen kirosanan paikka. Mikä helvetin sairaala se sellainen on, missä potilaita hoitavat omaiset? Luulisi nyt itsestäänselvyys olevan, ettei siellä tarvita omaisia, kun hoitajat sitä varten... Onko siellä öitä viettämässä muitakin omaisia?
- Liittynyt
- 12.8.2004
- Viestit
- 13770
Niinpä! Normaalin empatiakyvytönkään ei sanoisi mitään tuollaista sentään. Mikä bisneshirviö lie pettyneenä kun sai avaimet heti takaisin.
FO110K
Banned
- Liittynyt
- 3.1.2001
- Viestit
- 15345
Sanattomaksi vetää noi Dompparin ja vaimonsa ja poikansa kokemat koettelemukset.
Ei kai voi muuta toivoa kuin että jokin väärinkäsitys pojan hoidon määrässä on tapahtunut,
jos siellä kerran spesialisteja on talossa noiden hoitamiseen niin luulisi tieto hoitamisen tarpeista kulkeutuvan myös hoitajille asti.
Ei kai voi muuta toivoa kuin että jokin väärinkäsitys pojan hoidon määrässä on tapahtunut,
jos siellä kerran spesialisteja on talossa noiden hoitamiseen niin luulisi tieto hoitamisen tarpeista kulkeutuvan myös hoitajille asti.
mustakaari
"Se on juurikin näin"
Tämä.
Leikkauspäivä. Immuniteetin korjaantuminen kestää ainakin n. 3-4 kuukautta. Mutta huono se on ollut jobtähänkin saakka. Nyt saadaan nuo riehuvat T-solut aisoihin niin ihon läpi ei ainakaan mene pöpöt niin herkästi.
Leikkaus tapahtuu iltapäivällä. TT
Leikkaus tapahtuu iltapäivällä. TT
Antsa Rieppo
Well-known member
Hengessä mukana. :thumbup:
kouvotsvoni
Banjottu
Peukut pystyssä. Ei tässä muutakaan pysty.
Il Tempo Gigante
Darth Father
Toivon ja uskon, että pikku-Tinon leikkaus onnistuu ja immuunivaste korjaantuu.
Toivoa ja voimaa.
Toivoa ja voimaa.