En tiedä saatana. Ajattelin että työt aloitetaan, ja aionkin aloittaa, ihan sama mikä elämäntilanne on, vittu. Ihan sama.
Sairaalalta semmosta kuului, ettei Tinon nuo vanhat T-solut olekaan kuolleet ja ovat nyt ilmeisesti alkaneet monistaa itseään. Perjantaina selviää tarkemmin ja tarvitaan Lontoosta konsultaatioapua nyt ainakin.
Pahasti jotenkin näyttää siltä, että vituiksihan tämä meni.
Muutenkin koko päivän ollut kuin puulla päähän lyöty. Millään tunnu olevan mitään väliä, uskoi tai ei usko tai että jospa tästä nyt selviää. Kohtalo tuntuu olevan se, ettei tämä pääty koskaan tai ainakaan hyvin. Kidutukset on nyt kiduteltu. En tiedä.
Kai sitä joka aamu voi haamuna vaeltaa tänne työpisteelle istumaan ja yrittää tehdä jotain. Samahan se miten tässä elämässä käy.
Oltiin vaimon kanssa flunssassa nyt pääsiäisenä kotona ja yritettään ottaa vähän happea. Nyt kun päästiin sairaalalle takaisin, niin Tino oli siellä turvoksissa kuin koskaan aikaisemmin ja tämä tieto, että josko hoitokin mennyt vituiksi. Hoitaja sanoi vaimolle, että jos yrittää päästä joka päivä sairaalalle, mutta on sitten vaan lyhyemmän aikaa. En tiedä onko silläkään enää väliä, missä sitä on, kun yhtä paha on olla kaikkialla. Ja oli missä tahansa, niin on aina jollain tapaa väärässä paikassa.
Elämätäkään ei voi jättää kesken, on jatkettava. Ei loputtomasti voi vaan jäädä töistäkään pois tai muutoin lopettaa kaiken toiminnan, hulluksihan siinä tulee tai taivallaan tuntuu jo että on jo tullutkin. Pääkin toimii jotenkin aivan eri tavalla, enkä jaksa enää mennä lässyttämään jollekin työterveyslääkärille joka viime kädessä alkaa itsekin kattoa sillä tavalla, että mikähän jätkä tämäkin oikein on.
Kaiken tämän päälle lisätään vielä syyllisyys ja tahatontakin syyllistäminen, jota ilmankin olisi jo hankalaa. Mikään ei mene oikein, kaikki on jotenkin väärin ja pielessä.
Ei pysty toimimaan, mutta yritettävä on. En tiedä, miten tämä kaikki päättyy. Enkä jaksa enää. Vittu. Alkoholikaan kun ei tarjoa kun hetken helpotuksen ja ne morkkistilat ja painajaiset sen käytän jälkeen jotain aivan karmeaa. Vielä karmeampaa, kuin tämä meidän sairas oravanpyörä, jossa meno poljetaan paikallaan.
Vittu, kun sais vaan lopettaa kaiken jotenkin ja poistua takavasemmalle. Onneksi ei ole munaa niin paljoa, että sellaiseen saatana kykenisi. Kituu vaan kuoliaaksi hitaasti, mutta varmasti.