Mielialat ja muut tuntemukset 3
- Viestiketjun aloittaja Olga
- Aloituspäivämäärä
Antsa Rieppo
Well-known member
Faija on heittänyt pyyhkeen kehään ja makaa "tyytyväisenä" sairaalassa. Ei ole kiire kotiin kuten ennen.
Pelonsekaisin tuntein varovaisen toiveikas. Ensimmäistä kertaa lääkäri sanoi, kun Tinolla nyt sepsis, muttei äitynyt pahaksi, että oiskohan se oma immuunijärjestelmä jo helppaamassa näiden antibioottien lisäksi.
Ei uskalla uskoa, mutta kyllähän tuo mielialaa nostaa.
Ei uskalla uskoa, mutta kyllähän tuo mielialaa nostaa.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Mä oon aina luullut, että tuo on vain Housen käsikirjoittajien keksimä leikkitauti.
Thumbit uppiin, Domi, KUULITKO??
burb
.
- Liittynyt
- 19.2.2002
- Viestit
- 46199
Peesaan.
En tiedä saatana. Ajattelin että työt aloitetaan, ja aionkin aloittaa, ihan sama mikä elämäntilanne on, vittu. Ihan sama.
Sairaalalta semmosta kuului, ettei Tinon nuo vanhat T-solut olekaan kuolleet ja ovat nyt ilmeisesti alkaneet monistaa itseään. Perjantaina selviää tarkemmin ja tarvitaan Lontoosta konsultaatioapua nyt ainakin.
Pahasti jotenkin näyttää siltä, että vituiksihan tämä meni.
Muutenkin koko päivän ollut kuin puulla päähän lyöty. Millään tunnu olevan mitään väliä, uskoi tai ei usko tai että jospa tästä nyt selviää. Kohtalo tuntuu olevan se, ettei tämä pääty koskaan tai ainakaan hyvin. Kidutukset on nyt kiduteltu. En tiedä.
Kai sitä joka aamu voi haamuna vaeltaa tänne työpisteelle istumaan ja yrittää tehdä jotain. Samahan se miten tässä elämässä käy.
Oltiin vaimon kanssa flunssassa nyt pääsiäisenä kotona ja yritettään ottaa vähän happea. Nyt kun päästiin sairaalalle takaisin, niin Tino oli siellä turvoksissa kuin koskaan aikaisemmin ja tämä tieto, että josko hoitokin mennyt vituiksi. Hoitaja sanoi vaimolle, että jos yrittää päästä joka päivä sairaalalle, mutta on sitten vaan lyhyemmän aikaa. En tiedä onko silläkään enää väliä, missä sitä on, kun yhtä paha on olla kaikkialla. Ja oli missä tahansa, niin on aina jollain tapaa väärässä paikassa.
Elämätäkään ei voi jättää kesken, on jatkettava. Ei loputtomasti voi vaan jäädä töistäkään pois tai muutoin lopettaa kaiken toiminnan, hulluksihan siinä tulee tai taivallaan tuntuu jo että on jo tullutkin. Pääkin toimii jotenkin aivan eri tavalla, enkä jaksa enää mennä lässyttämään jollekin työterveyslääkärille joka viime kädessä alkaa itsekin kattoa sillä tavalla, että mikähän jätkä tämäkin oikein on.
Kaiken tämän päälle lisätään vielä syyllisyys ja tahatontakin syyllistäminen, jota ilmankin olisi jo hankalaa. Mikään ei mene oikein, kaikki on jotenkin väärin ja pielessä.
Ei pysty toimimaan, mutta yritettävä on. En tiedä, miten tämä kaikki päättyy. Enkä jaksa enää. Vittu. Alkoholikaan kun ei tarjoa kun hetken helpotuksen ja ne morkkistilat ja painajaiset sen käytän jälkeen jotain aivan karmeaa. Vielä karmeampaa, kuin tämä meidän sairas oravanpyörä, jossa meno poljetaan paikallaan.
Vittu, kun sais vaan lopettaa kaiken jotenkin ja poistua takavasemmalle. Onneksi ei ole munaa niin paljoa, että sellaiseen saatana kykenisi. Kituu vaan kuoliaaksi hitaasti, mutta varmasti.
Sairaalalta semmosta kuului, ettei Tinon nuo vanhat T-solut olekaan kuolleet ja ovat nyt ilmeisesti alkaneet monistaa itseään. Perjantaina selviää tarkemmin ja tarvitaan Lontoosta konsultaatioapua nyt ainakin.
Pahasti jotenkin näyttää siltä, että vituiksihan tämä meni.
Muutenkin koko päivän ollut kuin puulla päähän lyöty. Millään tunnu olevan mitään väliä, uskoi tai ei usko tai että jospa tästä nyt selviää. Kohtalo tuntuu olevan se, ettei tämä pääty koskaan tai ainakaan hyvin. Kidutukset on nyt kiduteltu. En tiedä.
Kai sitä joka aamu voi haamuna vaeltaa tänne työpisteelle istumaan ja yrittää tehdä jotain. Samahan se miten tässä elämässä käy.
Oltiin vaimon kanssa flunssassa nyt pääsiäisenä kotona ja yritettään ottaa vähän happea. Nyt kun päästiin sairaalalle takaisin, niin Tino oli siellä turvoksissa kuin koskaan aikaisemmin ja tämä tieto, että josko hoitokin mennyt vituiksi. Hoitaja sanoi vaimolle, että jos yrittää päästä joka päivä sairaalalle, mutta on sitten vaan lyhyemmän aikaa. En tiedä onko silläkään enää väliä, missä sitä on, kun yhtä paha on olla kaikkialla. Ja oli missä tahansa, niin on aina jollain tapaa väärässä paikassa.
Elämätäkään ei voi jättää kesken, on jatkettava. Ei loputtomasti voi vaan jäädä töistäkään pois tai muutoin lopettaa kaiken toiminnan, hulluksihan siinä tulee tai taivallaan tuntuu jo että on jo tullutkin. Pääkin toimii jotenkin aivan eri tavalla, enkä jaksa enää mennä lässyttämään jollekin työterveyslääkärille joka viime kädessä alkaa itsekin kattoa sillä tavalla, että mikähän jätkä tämäkin oikein on.
Kaiken tämän päälle lisätään vielä syyllisyys ja tahatontakin syyllistäminen, jota ilmankin olisi jo hankalaa. Mikään ei mene oikein, kaikki on jotenkin väärin ja pielessä.
Ei pysty toimimaan, mutta yritettävä on. En tiedä, miten tämä kaikki päättyy. Enkä jaksa enää. Vittu. Alkoholikaan kun ei tarjoa kun hetken helpotuksen ja ne morkkistilat ja painajaiset sen käytän jälkeen jotain aivan karmeaa. Vielä karmeampaa, kuin tämä meidän sairas oravanpyörä, jossa meno poljetaan paikallaan.
Vittu, kun sais vaan lopettaa kaiken jotenkin ja poistua takavasemmalle. Onneksi ei ole munaa niin paljoa, että sellaiseen saatana kykenisi. Kituu vaan kuoliaaksi hitaasti, mutta varmasti.
Il Tempo Gigante
Darth Father
Nyt meni raumalaiselta sanat aika vähiin... Ei nyt irtoa muuta.
Sanattomaksi nuo dompparin kuulumiset vetää.
Näin. On varmasti henkistä helvettiä päivästä toiseen. Varmasti erittäin vaikeata yrittää kasata itsensä päivästä toiseen ja lisäksi yrittää olla vaimollekin tukena.
Nuo ajatukset tyystin pois mielestä. Varmasti on rankempaa kun meistä yksikään osaa kuvitella. Mutta olet ja olette jo jaksaneet tähän asti. Jaksatte eteenkin päin yhdessä.
Jaksamista. Taas kerran.
Olga
.
Kyllä elämä on rankkaa. Voisinpa jotenkin auttaa. :frown:
kouvotsvoni
Banjottu
...
Niinpä, mutta sanoa voi että kyllä te jaksatte. Me ihan varmasti kaikki uskotaan, tai tiedetään niin.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Lueskelin juuri tätä toikkia Seinäjoen linja-autoasemalla kun tyhjään odotushalliin pölähti outo nainen. Sitten tapahtui kummia:
Nainen: Onko sulla kaikki hyvin?
Albert: No tota...hirvee mahakipu ja ripuli, kiitos kysymästä...
Nainen: Ei, ei, sulla on jotain muutakin. Sä luet sieltä puhelimesta jotain ikäviä juttuja.
Albert: Jaa...no tota kaverin lapsen tilanne surettaa...pahasti sairas.
Nainen: On yksi, joka pystyy auttamaan!
Albert: Juu nyt ei mitään Jeesus-juttuja, kiitos.
Nainen: Mikä on lapsen nimi?
Albert: Öh...no Tino...
Nainen: Entäs se isän?
Albert: "Dominic".
Nainen: Saanhan rukoilla heidän puolestaan?
Albert: Jaa no...
Nainen aloittaa aivan villin show'n, jonka aikana hän kiljuu hysteerisenä ja kaatuilee. Mantrassa toistuvat sanat Tino ja "Dominic". Lopuksi nainen pillahtaa epätoivoiseen itkuun ja toteaa:
- Meidän kohtaaminen ei ollut turha. Jumala pystyy siihen mihin lääkärit ei. Tino paranee.
Nainen kehottaa vielä lukemaan Raamattua ja poistuu.
Että. Onpahan tuotakin nyt sitten yritetty. Karmivaa.
Nainen: Onko sulla kaikki hyvin?
Albert: No tota...hirvee mahakipu ja ripuli, kiitos kysymästä...
Nainen: Ei, ei, sulla on jotain muutakin. Sä luet sieltä puhelimesta jotain ikäviä juttuja.
Albert: Jaa...no tota kaverin lapsen tilanne surettaa...pahasti sairas.
Nainen: On yksi, joka pystyy auttamaan!
Albert: Juu nyt ei mitään Jeesus-juttuja, kiitos.
Nainen: Mikä on lapsen nimi?
Albert: Öh...no Tino...
Nainen: Entäs se isän?
Albert: "Dominic".
Nainen: Saanhan rukoilla heidän puolestaan?
Albert: Jaa no...
Nainen aloittaa aivan villin show'n, jonka aikana hän kiljuu hysteerisenä ja kaatuilee. Mantrassa toistuvat sanat Tino ja "Dominic". Lopuksi nainen pillahtaa epätoivoiseen itkuun ja toteaa:
- Meidän kohtaaminen ei ollut turha. Jumala pystyy siihen mihin lääkärit ei. Tino paranee.
Nainen kehottaa vielä lukemaan Raamattua ja poistuu.
Että. Onpahan tuotakin nyt sitten yritetty. Karmivaa.
Sue_me
Well-known member
- Liittynyt
- 1.8.2005
- Viestit
- 27848
Hyvin vahva kop.
FO110K
Banned
- Liittynyt
- 3.1.2001
- Viestit
- 15345
Komp.