Örfil
Guest
Kaikuiko täällä juuri myöhempien aikojen Vihtori Kosolan ääni?
Toinen pitää huoneen ovea kiinni, ettei hoitajat pääse sulkemaan konetta?
Olisko kannattanut puristaa muutaman päivän silloin aikaisemmin? Olisko? Häh?Olen helvetin väsynyt, mutta en huojentunut... ainakaan vielä. Neljä vuotta taistelin opinnäytetyön kanssa. Odotin koko ajan täydellistä hetkeä. Sitä vaan ei ikinä tullut. Aina oli jotain muuta tekemistä, vaikka oikeasti ei ollut. Aina oli liian väsynyt, vaikka ei oikeasti ollut. Aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Vuoden etuajassa valmistuminen ei ihan toteutunut niin kuin olin ajatellut. Työt veivät. Toistuvaa ahdistusta ja paniikkia tekemättömästä työstä.
Sitten sitä haettiin jatkoaikaa opinnoille, kerran jos toisenkin. Nyt sitä ei enää saanut tai niin yrittivät minulle uskotella. Sitten tuli määräaika milloin työn pitäisi olla valmis. Sattumoisin samaan aikaan tuli ihan oikeita esteitä matkaan, jotka estivät työnteon. En sitten saanut palautettua työtä määräajassa. Onneksi koululta vielä joustettiin. 10 päivää lisää aikaa. Ei siis mitään kiirettä. Ihan hyvin sitä voi vielä viikon arpoa. Vittu mikä urpo olen. Viikko meni. Lisää paniikkia ja ahdistusta.
Nyt olisi varmaan pakko tehdä jotain. Jollain helvetin ilveellä sitten puristin muutamassa päivässä kasaan opparin. Tunti sitten palautin paperinpun ohjaajan lokeroon. Toivottavasti menee hyväksytysti läpi.
Onpas tutun kuuloista. Hirvee ähellys ja ahdistus ja paniikki jostain tekemättömästi asiasta monta vuotta, joka ois hoidettavissa parissa päivässä.Olen helvetin väsynyt, mutta en huojentunut... ainakaan vielä. Neljä vuotta taistelin opinnäytetyön kanssa. Odotin koko ajan täydellistä hetkeä. Sitä vaan ei ikinä tullut. Aina oli jotain muuta tekemistä, vaikka oikeasti ei ollut. Aina oli liian väsynyt, vaikka ei oikeasti ollut. Aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Vuoden etuajassa valmistuminen ei ihan toteutunut niin kuin olin ajatellut. Työt veivät. Toistuvaa ahdistusta ja paniikkia tekemättömästä työstä.
Sitten sitä haettiin jatkoaikaa opinnoille, kerran jos toisenkin. Nyt sitä ei enää saanut tai niin yrittivät minulle uskotella. Sitten tuli määräaika milloin työn pitäisi olla valmis. Sattumoisin samaan aikaan tuli ihan oikeita esteitä matkaan, jotka estivät työnteon. En sitten saanut palautettua työtä määräajassa. Onneksi koululta vielä joustettiin. 10 päivää lisää aikaa. Ei siis mitään kiirettä. Ihan hyvin sitä voi vielä viikon arpoa. Vittu mikä urpo olen. Viikko meni. Lisää paniikkia ja ahdistusta.
Nyt olisi varmaan pakko tehdä jotain. Jollain helvetin ilveellä sitten puristin muutamassa päivässä kasaan opparin. Tunti sitten palautin paperinpun ohjaajan lokeroon. Toivottavasti menee hyväksytysti läpi.
Ei ole mun kakkaa! Et ainakaan pysty todistamaan, että olisi!
Ei pidä. Aina on toivoa.Yllätys yllätys, faija on leikattu taas ja on tehon valvomossa.
Pitäisiköhän ruveta arkkua katsomaan?
Tollahan menee noi veriarvot niin huonoksi (ja paine), että lienee jo toistakymmentä pussia annettu punasoluja tms.Ei pidä. Aina on toivoa.
Tuli mieleen äiti, jonka leikkaus epäonnistui ja jouduttiin leikkaamaan uudelleen. Luultiin, että kaikki on menetetty, kun lähes koko ihmisellinen oli jouduttu antamaan verta. Kun mentiin teholle katsomaan ja otin äitiä kädestä kiinni, se äidin ote oli niin luja, että tiesin hänen palaavan kotiin. Kotiin mentiin.
Voi paska. Voimia ja jaksamista!Yllätys yllätys, faija on leikattu taas ja on tehon valvomossa.
Pitäisiköhän ruveta arkkua katsomaan?
Tsemppiä:frown:Yllätys yllätys, faija on leikattu taas ja on tehon valvomossa.
Pitäisiköhän ruveta arkkua katsomaan?