Mielialat ja muut tuntemukset 3

  • Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä

Örfil

Guest
Kaikuiko täällä juuri myöhempien aikojen Vihtori Kosolan ääni?
 

oldez

Well-known member
Liittynyt
14.3.2003
Viestit
19491
Olen helvetin väsynyt, mutta en huojentunut... ainakaan vielä. Neljä vuotta taistelin opinnäytetyön kanssa. Odotin koko ajan täydellistä hetkeä. Sitä vaan ei ikinä tullut. Aina oli jotain muuta tekemistä, vaikka oikeasti ei ollut. Aina oli liian väsynyt, vaikka ei oikeasti ollut. Aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Vuoden etuajassa valmistuminen ei ihan toteutunut niin kuin olin ajatellut. Työt veivät. Toistuvaa ahdistusta ja paniikkia tekemättömästä työstä.

Sitten sitä haettiin jatkoaikaa opinnoille, kerran jos toisenkin. Nyt sitä ei enää saanut tai niin yrittivät minulle uskotella. Sitten tuli määräaika milloin työn pitäisi olla valmis. Sattumoisin samaan aikaan tuli ihan oikeita esteitä matkaan, jotka estivät työnteon. En sitten saanut palautettua työtä määräajassa. Onneksi koululta vielä joustettiin. 10 päivää lisää aikaa. Ei siis mitään kiirettä. Ihan hyvin sitä voi vielä viikon arpoa. Vittu mikä urpo olen. Viikko meni. Lisää paniikkia ja ahdistusta.

Nyt olisi varmaan pakko tehdä jotain. Jollain helvetin ilveellä sitten puristin muutamassa päivässä kasaan opparin. Tunti sitten palautin paperinpun ohjaajan lokeroon. Toivottavasti menee hyväksytysti läpi.
 

Antsa Rieppo

Well-known member
Liittynyt
1.1.2015
Viestit
46299
Sijainti
Purukiellossa
Olen helvetin väsynyt, mutta en huojentunut... ainakaan vielä. Neljä vuotta taistelin opinnäytetyön kanssa. Odotin koko ajan täydellistä hetkeä. Sitä vaan ei ikinä tullut. Aina oli jotain muuta tekemistä, vaikka oikeasti ei ollut. Aina oli liian väsynyt, vaikka ei oikeasti ollut. Aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Vuoden etuajassa valmistuminen ei ihan toteutunut niin kuin olin ajatellut. Työt veivät. Toistuvaa ahdistusta ja paniikkia tekemättömästä työstä.

Sitten sitä haettiin jatkoaikaa opinnoille, kerran jos toisenkin. Nyt sitä ei enää saanut tai niin yrittivät minulle uskotella. Sitten tuli määräaika milloin työn pitäisi olla valmis. Sattumoisin samaan aikaan tuli ihan oikeita esteitä matkaan, jotka estivät työnteon. En sitten saanut palautettua työtä määräajassa. Onneksi koululta vielä joustettiin. 10 päivää lisää aikaa. Ei siis mitään kiirettä. Ihan hyvin sitä voi vielä viikon arpoa. Vittu mikä urpo olen. Viikko meni. Lisää paniikkia ja ahdistusta.

Nyt olisi varmaan pakko tehdä jotain. Jollain helvetin ilveellä sitten puristin muutamassa päivässä kasaan opparin. Tunti sitten palautin paperinpun ohjaajan lokeroon. Toivottavasti menee hyväksytysti läpi.
Olisko kannattanut puristaa muutaman päivän silloin aikaisemmin? Olisko? Häh?

(Hyvin puristettu):thumbup:
 

Olga

.
Liittynyt
13.10.2001
Viestit
40436
Sijainti
lakitukossa
Ne tekemättömät työt ovat paljon raskaampia kuin niiden tekeminen. Tuttua. Kaverilla oli opparinsa kanssa tuollainen tilanne jokin aika sitten. En uskaltanut edes kysyä, mitä sille työlle kuului. Kyllä se kuitenkin lopulta syntyi ja hyväksyttiin. Hyvin oldezillekin käy! :thumbup:
 

Dominic

Senior Member
Liittynyt
9.2.2000
Viestit
47813
Sijainti
Turku
Olen helvetin väsynyt, mutta en huojentunut... ainakaan vielä. Neljä vuotta taistelin opinnäytetyön kanssa. Odotin koko ajan täydellistä hetkeä. Sitä vaan ei ikinä tullut. Aina oli jotain muuta tekemistä, vaikka oikeasti ei ollut. Aina oli liian väsynyt, vaikka ei oikeasti ollut. Aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Vuoden etuajassa valmistuminen ei ihan toteutunut niin kuin olin ajatellut. Työt veivät. Toistuvaa ahdistusta ja paniikkia tekemättömästä työstä.

Sitten sitä haettiin jatkoaikaa opinnoille, kerran jos toisenkin. Nyt sitä ei enää saanut tai niin yrittivät minulle uskotella. Sitten tuli määräaika milloin työn pitäisi olla valmis. Sattumoisin samaan aikaan tuli ihan oikeita esteitä matkaan, jotka estivät työnteon. En sitten saanut palautettua työtä määräajassa. Onneksi koululta vielä joustettiin. 10 päivää lisää aikaa. Ei siis mitään kiirettä. Ihan hyvin sitä voi vielä viikon arpoa. Vittu mikä urpo olen. Viikko meni. Lisää paniikkia ja ahdistusta.

Nyt olisi varmaan pakko tehdä jotain. Jollain helvetin ilveellä sitten puristin muutamassa päivässä kasaan opparin. Tunti sitten palautin paperinpun ohjaajan lokeroon. Toivottavasti menee hyväksytysti läpi.
Onpas tutun kuuloista. Hirvee ähellys ja ahdistus ja paniikki jostain tekemättömästi asiasta monta vuotta, joka ois hoidettavissa parissa päivässä.

Elämänlaatu kärsii.
 

burb

.
Liittynyt
19.2.2002
Viestit
46199
Nomin kevätbannihan on vanhan uskomuksen mukaan niin säännöllinen, että muuttolinnut aikatauluttavat muuttonsa sen mukaan.
Luultavasti tuo ei pidä oikeasti paikkaansa ja muuttolinnut muuttavat ihan muun rytmin mukaan, mutta kansan suussa tällaiset sanonnat ja uskomukset elävät sitkeästi, kuin hampaat ja kielet, joita joutuu tosissaan repimään että irtoavat.
 

Albert Oil

Hippi ja juntti
Liittynyt
14.2.2000
Viestit
55371
Sijainti
Korviesi välissä
Oikeastihan meillä on kevät silloin kun Al-sedän Golffin pellit täyttyvätten kakasta. Eli nyt, tänään. Sitten odottelemaan kakkavitsejä.
 

burb

.
Liittynyt
19.2.2002
Viestit
46199
Ei ole mun kakkaa! Et ainakaan pysty todistamaan, että olisi!
 

Antsa Rieppo

Well-known member
Liittynyt
1.1.2015
Viestit
46299
Sijainti
Purukiellossa
Faija sekaisin kuin seinäkello. Selosti että on ollut ahvenanmaalla mutta nyt Vantaalla. Systerille selitti että oli käynyt Turussa.:rolleyes:

Kävin tuossa hotellin ravintolassa ja siinä oli harjoittelija palvelemassa. Jututin sitä siinä, ja ilmaiseksihän se töitä teki. Siitä voi pistää yhden duunarin pihalle, kun on ilmaista työvoimaa. Annoin vitosen tippiä 8,6 euron ostoksesta.

Kyllä nyppii välillä kaikki. Ei oikein huvita mikään.
 

Olga

.
Liittynyt
13.10.2001
Viestit
40436
Sijainti
lakitukossa
Yllätys yllätys, faija on leikattu taas ja on tehon valvomossa.

Pitäisiköhän ruveta arkkua katsomaan?
Ei pidä. Aina on toivoa.

Tuli mieleen äiti, jonka leikkaus epäonnistui ja jouduttiin leikkaamaan uudelleen. Luultiin, että kaikki on menetetty, kun lähes koko ihmisellinen oli jouduttu antamaan verta. Kun mentiin teholle katsomaan ja otin äitiä kädestä kiinni, se äidin ote oli niin luja, että tiesin hänen palaavan kotiin. Kotiin mentiin.
 

Antsa Rieppo

Well-known member
Liittynyt
1.1.2015
Viestit
46299
Sijainti
Purukiellossa
Ei pidä. Aina on toivoa.

Tuli mieleen äiti, jonka leikkaus epäonnistui ja jouduttiin leikkaamaan uudelleen. Luultiin, että kaikki on menetetty, kun lähes koko ihmisellinen oli jouduttu antamaan verta. Kun mentiin teholle katsomaan ja otin äitiä kädestä kiinni, se äidin ote oli niin luja, että tiesin hänen palaavan kotiin. Kotiin mentiin.
Tollahan menee noi veriarvot niin huonoksi (ja paine), että lienee jo toistakymmentä pussia annettu punasoluja tms.

Keskiviikkona ajattelin heittää läppärin Lahteen nörteille päivitettäväksi ja sillä aikaa vois hilpaista Peijakseen käydä katsomassa tilanne. Pomo ainakin näytti tälle retkelle vihreää valoa.
 
Ylös