Kauden 2016 toisiksi viimeinen kilpailu Watkins Glenissä alkoi kuivassa ja aurinkoisessa säässä. Ensimmäinen mutka Glenin erittäin nopealla radalla meni rytistelyksi, ja Sébastien Bourdais'n matka oli katketa niille sijoilleen. Lopputulos oli kuitenkin niin siisti, että kisa pääsi jatkumaan vihreillä. Scott Dixon päästeli ensimmäiset kymmenen kierrosta tasaisessa johdossa Will Powerin ja Simon Pagenaud'n seuratessa tiukasti perässä.
Mikhail Aleshin täräytti seinään renkaan räjähtäessä. Renkaan räjähtämisen seurauksena ensimmäiset keltaiset nähtiin kierroksella 15. Ilman sen suurempia rengassalaliitosta syyttelyitä kisa jatkui kierroksella 19. Scott Dixon jälleen kärjessä perässään varikkotaktikoinnilla toiseksi noussut Max Chilton.
Keltaiset ruokkivat keltaisia, sanotaan. Näin se vain on, autojen niputtaminen muodostelmaan ja sitä seuraava uusintastartti aiheuttaa ruuhkaa mutkiin. Ja tällä kertaa Graham Rahal sai todeta tämän ottaessaan kontaktia ensin toisesta autosta ja sitten rengasvallista. Tämä siis kierroksella 20. Myös keltaisten aikana tapahtui. Tony Kanaanin autossa takapyörä ravisti todella vaarallisen näköisesti. Järjestyksessä toinen uusintastartti nähtiin kuitenkin kierroksella 24. Tony Kanaanin kisa meni penkin alle edellä mainitun takatukivarsiremontin vuoksi ja mahdollisuudet voittoon valuivat sormien läpi.
Kisan puolivälissä oli jo selvää, että Watkins Glen International oli osoittanut soveltuvuutensa IndyCar-kisaa varten. Tapahtumia oli riittänyt kilpailun ensimmäiselle puoliskolle ja kukaan tuskin haikaili Bostonin tekemällä tehdyn katuratakisan perään? Scott Dixon menetti johtoasemansa kierroksen 31 jälkeen suoritetulla varikkokäynnillä pudoten sijalle 8. Dixonin nostaessa sijoitustaan, kisaa johtanut Montoya siirtyi varikkokäynnillä sijalle 6 nyt James Hinchcliffen johtaessa kilpailua.
Kisan viimeistä kolmannesta lähestyessä nähtiin jo rallicross-otteita kun Sébastien Bourdais vältti täpärästi törmäyksen Conor Dalyn kanssa, nurmen kautta ja tyylikkäästi kaikki neljä pyörää ilmassa. Huonompi tuuri oli Will Powerilla, joka kolaroi radan ässämutkissa Charlie Kimballin kanssa pysättäen autonsa rengasvalliin etukulma edellä. Radalla nähtiin jälleen tuttu vieras Ranskasta, Monsieur Debris. Hiekkaakin pöllähti sen verran, että keltaiset venyivät.
Kierroksella 44 Dixon oli jälleen johdossa pyyhkäistessään kilpailua tuolloin johtaneesta Carlos Muñozista tyylipuhtaasti ohi. Dixon myös jatkoi huimaa vauhtia pysyen kilpailun johdossa loppumetreille saakka. Kolmella viimeisellä kierroksella oli selvää, että taistelut käytäisiin muista sijoituksista. Viimeiset varikkokäynnit sekoittivat pakkaa sopivasti. Viimeisellä kierroksella Takuma Sato päätti vielä vaihtaa kiertosuuntaansa. Myös James Hinchcliffen matka päättyi ennen maaliviivaa. Onneksi peukalokyydillä pääsi varikolle asti.
Mutta...numero 9..Scott Dixon palasi jälleen voittokantaan :thumbup: Hieno viikonloppu upealla radalla!
Sarja tuleekin sitten päätökseensä kahden viikon päästä. Silloin kilpaillaan Kaliforniassa, viinitilojen ympäröimällä Sonoma Racewaylla reilun 50 kilometrin päässä San Franciscosta. Mazda Road to Indyn luokat päättävät kautensa jo viikkoa aikaisemmin Laguna Secassa.