Oi voi,
Nyt pitäs Valen oikeasti ottaa ittiä niskasta kiini ja herätä, muuten käy ihan aikusten oikeasti Kovalaiset. Eli kohta joudutaan tituleeraan Valea nimellä maailman nopein Valtteri.
- Minähän muuna vuona on samassa tallissa ollu MM1 ja MM5 ?
- Vain Barricello ja Webber on jääny MM voittaneissa talleissa ilman voittoja. Mutta näistä oli kumpiki alistettu armottomaan kakkoskuskin rooliin, kuten myös Valtteri.
Nythän Toto myönsi että Valtteri oli henkisesti rikki. No miksiköhän. Pitäiskö Toton katella peiliin? Halu miellyttää narsistia nimeltä Hamilton, on niin kova etä se voidaan tehdä armottomalle pelillä, jossa toisen kuskin henkisellä terveydellä ei ole mitään merkitystä.
Oha se varmasti ollu henkisesti pirullinen paikka. Alkukausi meni ihan jees. No sitte piti neuvotella seuraava kausi. Siinä vaiheessa Toto on sanonu, että jos et tee loppukautta niinku sanotaan, niin Oconi on sun penkillä. Ei nakattu lapiollinen paskaa päin naamaa ja käsketty hengitellä sen minkä pystyy. Siinä voi kovemmanki jantterin selkä katketa.
Varmaan olis halu sanoa vastaan tai ajaa omista sijoituksista, mutta päässä on tieto, että penkki menee jos alkaa äppyröimään.
Valen henkinen kantti on muutenki sillä tolalla, että näinköhä sille on ilmoitettu että et muuten aja enää vuonna 2020 Mersulla, Ocon tulee tilalle. Kun Totoha taas möläytteli siihen malliin että Ocoffi testaa enstalven ja ajaa simua että on penkkivalmis ukko 2020.
Tuohon vuosikysymykseesi löysin sellaiset määritelmät noista ilmeisesti tarkoittamistasi Maailmanmestarista ja viitospaikan tai sitä alemman sijoituksen ajaneista kuljettajista eri vuosilta:
1950: Alfa Romeon kärkikolmikko oli Giuseppe Nino Farina, Juan Manuel Fangio ja Luigi Fagioli, Reg Parnell yhden kisan ajaneena oli MM-kilvan jaetulla ysipaikalla ja kokonaisesta paikasta puhuttaessa 11:sta ja Consalvo Sanesi ja Piero Taruffi olivat kolmanneksi ja toiseksi viimeiseksi MM-kilvassa ilman pisteitä sijoittuneet Alfa Romeon kuljettajat.
1951: Alfa Romeon kuljettajista Fangio oli mestari ja Felice Bonetto oli 8:s, Fagioli oli 11:sta, Toulo de Graffenried 17:sta ja Paul Pietsch oli MM-kilvan seitsemänneksi viimeinen keskeyttäen ainoassa kilpailussaan. Farinaa ei mainita tässä koska hän sijoittui juurikin sijojen 1-5 väliin juurikin viidettä tilaa korkeammalle.
1952: Ferrarin kärkikolmikko oli Alberto Ascari, Farina ja Taruffi ja Villoresi oli jaetulla 7:llä tilalla MM-kilvassa omalla kasipaikallaan ja Andre Simon oli jaetulla 22:lla tilalla ilman MM-pisteitä ja omalla 25:llä tilallaan.
1953: Ascari oli mestari ja Villoresi oli juuri viides ja Umberto Magioli oli jaetulla 19:sta tilalla ja 36:na MM-kilvassa ilman pisteitä ja Piero Carini oli MM-kilvan neljänneksi viimeinen ilman pisteitä. Farinaa ja Hawthornia ei Ferrari-kuljettajista mainita juurikin sijojen 1-5 väliin sijoittumisen takia.
1954: Fangio oli mestari, Karl Kling oli juuri viides ja Hans Hermann oli seitsemäs ja Hermann Lang oli MM-kilvan kuudenneksi viimeinen ilman MM-pisteitä Mercedeksen kuljettajista ainoana.
1955: Fangio oli mestari, Stirling Moss toinen, Taruffi oli kuudes, Kling oli 11:sta, Hermann oli 22:s ja Andre Simon oli 51:s MM-kilvassa muista Mercedeksen kuljettajista ilman pisteitä.
1956: Fangio oli mestari, Eugenio Castellotti kuudes, Paul Frere oli jaetulla 7:llä tilalla MM-kilvassa omalla sijallaan 8, Alfonso de Portago oli 15:sta Olivier Gendebien oli jaetulla 19:sta tilalla MM-kilvassa omalla sijallaan 23, Andre Pilette oli jaetulla 28:lla tilalla MM-kilvassa juuri ja juuri ensimmäisenä pisteettömänä miehenä ja Wolfgang von Trips oli koko MM-kilvan viimeinen ilman pisteitä Ferrarilla. Peter Collinsia ei mainita koska hän Ferrari-kuljettajista sijoittui juurikin sijojen 1-5 väliin.
1957: Fangio oli mestari, Moss oli toinen, Harry Schell oli 7:s, Jean Behra oli 11:sta, Carlos Menditeguy oli 15:sta, Giorgio Scarlatti oli 20:s ja Hans Hermann oli 21:ksi viimeinen F1-kuljettaja vuonna 1957 ja Hermann oli siten ainut ainoa Maseratin kuljettaja ilman MM-pisteitä.
1958: Mike Hawthorn oli mestari, Peter Collins oli viides, Luigi Musso oli MM-kilvan jaetulla seiskapaikalla ja muutoin kahdeksas, Phil Hill oli 10:s, von Trips oli jaetulla 10:llä tilalla MM-kilvassa ja 12:sta omalla tilallaan ja Gendebien oli 25:s ja ainoa Ferrari-kuljettaja ilman MM-pisteitä.
1959: Jack Brabham oli mestari, Bruce McLaren oli kuudes, Masten Gregory oli 9:s ja Scarlatti oli 29:s ja ainoa Cooper-kuljettaja ilman MM-pisteitä.
1960: Brabham oli mestari, McLaren oli toinen, Ron Flockhart oli 25:s ja Chuck Daigh oli 42:s ja ainoa Cooper-kuljettaja ilman MM-pisteitä.
1961: Phil Hill oli mestari, von Trips oli toinen, Richie Ginther juurikin viides, Gendebien oli 13:sta, Willy Mairesse oli 40:s ja ilman pisteitä MM-kilvassa ja Ricardo Rodriguez oli 44:s ja ilman pisteitä MM-kilvassa.
1962: Graham Hill oli mestari ja Richie Ginther oli kahdeksas MM-kilvassa.
1963: Jim Clark oli mestari, Trevor Taylor oli jaetulla 15:sta tilalla MM-kilvassa omalla 16:sta tilallaan, Mike Spence oli 33:s MM-kilvassa ilman MM-pisteitä ja Pedro Rodriguez oli 38:s MM-kilvassa ilman MM-pisteitä.
1964: John Surtees oli mestari, Rodriguez oli jaetulla 19:sta tilalla MM-kilvassa omalla 22:lla tilallaan ja Ludovico Scarfiotti oli 25:s MM-kilvassa ja ainoa Ferrari-kuljettaja ilman MM-pisteitä. Lorenzo Bandinia ei mainita koska hän sijoittui sijojen 1-4 välille Ferrari-kuljettajista.
1965: Jim Clark oli mestari, Spence oli jaetulla 8:lla tilalla MM-kilvassa olemalla juurikin 8:s, Moises Solana oli 27:s MM-kilvassa ilman MM-pisteitä, Gerhard Mitter oli 36:s MM-kilvassa ilman MM-pisteitä ja Giacomo Russo eli Geki oli 38:s ja MM-kilvassa ilman MM-pisteitä joten kolmikko Solana, Mitter ja Geki olivat pisteettömät Lotuksen kuljettajat.
1966: Brabham oli nimeään kantavassa tallissaan mestari ja Chris Irwin oli 21:s ja ensimmäinen pisteetön MM-kuljettaja MM-kilvassa. Denny Hulmea ei mainita koska hän sijoittui sijojen 1-4 väliin MM-kilvassa Brabham-kuljettajista puhuttaessa.
1968: Hill voitti mestaruuden, Clark oli 11:sta, Jackie Oliver oli 15:sta, Mario Andretti oli 31:s MM-kilvassa ilman MM-pisteitä ja Bill Brack oli neljänneksi viimeinen MM-kilvassa ilman pisteitä ja Solana oli kolmanneksi viimeinen MM-kilvassa ilman pisteitä Lotuksen kuljettajista puhuttaessa.
1969: Jackie Stewart voitti mestaruuden, Jean-Pierre Beltoise oli viides ja Johnny Servoz-Gavin oli jaetulla MM-kilvan 16:sta tilalla ja omalla 18:sta tilallaan Matran tehdastallin ja joissakin historiallisissa lähteissä jo tuolloin Matra-Tyrrellin tai Tyrrell-Matran kuljettajista puhuttaessa.
1970: Jochen Rindt voitti mestaruuden, Emerson Fittipaldi oli 10:s, Reine Wisell oli 15:sta, John Miles oli jaetulla MM-kilvan 19:sta tilalla ollen juurikin 19:sta ja Alex Soler-Roig oli MM-kilvan viidenneksi viimeinen ja ainoa Lotuksen kuljettaja ilman MM-pisteitä.
1971: Stewart voitti mestaruuden, Francois Cevert oli kolmas ja ainoa Tyrrell-mies mestaruuden voittaneesta tallista ilman MM-pisteitä koko MM-kilvan viimeisenä oli Peter Revson.
1972: Fittipaldi voitti mestaruuden ja oli ainoa pisteellinen mies koko Lotuksella koska David Walker MM-kilvan 28:na ja Reine Wisell MM-kilvan 31:tenä kuljettajana eivät molemmat saaneet MM-pisteitä.
1973: Stewart voitti mestaruuden ja Chris Amon oli jaetulla 19:sta tilalla MM-kilvassa olemalla juurikin 19:sta. Cevertiä ei mainita koska hän ajoi sijojen 1-4 väliin MM-kilvassa Tyrrellin kuljettajista puhuttaessa.
1974: Fittipaldi voitti mestaruuden, Hulme oli viimeisellä uransa kaudella seitsemäs MM-kilvassa, Mike Hailwood oli 10:s, Mike Hobbs oli 22:s ilman MM-pisteitä MM-kilvassa ja Jochen Mass oli 23:s ilman MM-pisteitä MM-kilvassa.
1975: Niki Lauda voitti mestaruuden ja Clay Regazzoni oli juurikin viides.
1976: James Hunt voitti mestaruuden ja Mass oli vastoin oletettua ja ainakin virallisesti McLarenin historiallisena, kokoaikaisena tallin ykköskuljettajana koko ajan heikkenevästä asemastaan huolimatta 9:s.
1977: Lauda voitti mestaruuden ja Gilles Villeneuve oli 36:s MM-kilvassa ilman pisteitä. Carlos Reutemannia ei mainita kun hän sijoittui sijojen 1-5 väliin.
1978: Andretti voitti mestaruuden ja Ronnie Peterson oli toinen ja Jean-Pierre Jarier oli 25:s MM-kilvassa jääden katkerasti MM-pisteittä.
1981: Nelson Piquet voitti mestaruuden ja Hector Rebaque oli 10:s.
1982: Keijo Keke Rosberg voitti mestaruuden, Derek Daly oli 13:sta, Reutemann oli MM-kilvan jaetulla 15:sta tilalla ja Andretti oli 19:sta toki ainoastaan vain keskeyttäen ainoassa Williams-kisassaan.
1983: Piquet voitti mestaruuden ja Riccardo Patrese oli 9:s.
1985: Prost voitti mestaruuden, Lauda oli 10:s ja John Watson oli McLarenin kolmantena kuljettajana kauden aikana kerran ajamassa Brands Hatchissa jääden harmittavasti juuri pisteiden ulkopuolelle ajettuaan McLarenilla ja hän oli 23:s ilman MM-pisteitä.
1986: Prost voitti mestaruuden ja Rosberg oli kuudes.
1994: Michael Schumacher voitti mestaruuden, Jos Verstappen oli 10:s, Jyrki Järvilehto eli JJ Lehto oli jaetulla 24:llä tilalla olemalla juuri 24:s ja toinen kahdesta viimeisestä MM-pisteitä saaneesta kuljettajasta ja Johnny Herbert oli 26:s ja ensimmäinen pisteetön kuljettaja vuonna 1994 Benettonilla.
2005: Fernando Alonso voitti mestaruuden ja Giancarlo Fisichella oli viides.
2008: Lewis Hamilton voitti mestaruuden ja Heikki Kovalainen oli seitsemäs.
2012: Vettel voitti mestaruuden ja Webber oli kuudes.
2018: Hamilton voitti mestaruuden ja Bottas oli viides.
PS. Paljon olen kanssasi samaa mieltä Hamiltonin suhteen. Hamilton tosiaan oli myös opportunisti koska tuli valmiiksi pedattuun pöytään Mersulle Nicon ja Schumin tehdessä pohjatyön vuosina 2010-2012 jotka olivat Mersulle vaikeita ja Span 2014 sotkun jälkeen Hamilton teki ajoittain hyvin säälittävää mediasotaa Nicon kanssa myös oman narsistisen pullistelun kanssa. Ajoittain myös krooninen tyhjän radan prinssi Sebastian Vettelin tapaan.