Keskiarvo on kylläkin 5,0 voittajaa per kausi. Edellisellä vuosikymmenellä 5,2 eli pelkästään voittajien määrässä mitattuna muutos ei ole kovin dramaattinen. 1990-luvulla keskiarvo oli vain 4,9, mihin toki kisojen määrä vaikuttanee jonkin verran.
Nopeasti tarkistettuna uusia voittajia saatiin 1990-luvulla 10 kpl, 2000-luvulla 13 kpl ja 2010-luvulla 5 kpl.
Liitteenä nopeasti kyhätty taulukko kolmelta vuosikymmeneltä, asiavirheet mahdollisia. Ensimmäisessä sarakkeessa voittajien määrä kyseisellä kaudella ja toisessa sarakkeessa uusien voittajien tunnukset.
Näytä liitetiedosto 26684
(Herbert näköjään lipsahti vuoden 96 riville vaikka piti olla 95.)
Muodostin vielä nopeasti lukuarvot 1980-luvulle: 7, 10, 11, 8, 5, 7, 5, 5, 3, 6. Keskiarvo 6,7 voittajaa vuodessa. Uusia voittajia en lähtenyt jäljittämään mutta ei niitä aivan mahdottomasti ole; ehkäpä joku 15. "Hullut vuodet" päättyivät 80-luvun alkupuolella ja sen jälkeen F1 on ollut enemmän tai vähemmän kaavamaista. Jokaiselle vuosikymmenelle mahtuu vuosia, jotka olivat läpeensä tylsiä voittajien kirjossa mitattuna, mutta myös jokunen valonpilkahdus.
Omasta mielestäni 2010-luku tullaan muistamaan FIA:n ja presidentti Jean Todtin katastrofaalisesta päätöksenteosta. Mercedesin ylivoiman takana oli ensisijaisesti FIA:n päätös jäädyttää uusien hybridien kehitys heti alkuunsa, mikä salli Mercedesin säilyttää murskaavan moottoriylivoimansa ainakin kolmen ensimmäisen vuoden ajan. Se myös pudotti Renaultin pysyvästi pois moottorikilvasta ja hidasti Hondan kehitystä radikaalisti. Toinen täysi katastrofi oli Ecclestonen kulisseissa neuvottelemat "räätälöidyt concordet", joilla hän suhmuroi leijonanosan rahanjaosta isojen tallien taskuihin ja loi sillä aggressiivisen kastijaon, jossa kärkeen on mahtunut enintään kolme tallia loppujen laahatessa sekuntitolkulla niiden perässä.