https://www.rally-maps.com/Hankiralli-1976
Täydennystä vanhojen Hankirallien sarjaan, tällä kertaa vuorossa vuosi 1976.
Kuten muutkaan 70-puolenvälin Hankikset, vuoden 1976 kisa ei sekään onnistunut houkuttelemaan viivalle kaikkein kovinta tähtisikermää. Poissa olivat Hannu Mikkola, Markku Alen, Timo Mäkinen kuin myös rallin tuossa vaiheessa jo kolmesti voittanut Stig Blomqvist. Kyllä viivalle toki ihan laatukuljettajia siitä huolimatta riitti: hyväksi Hankiralli-autoksi tiedetyllä Saabilla olivat mukana mm. Simo Lampinen, Tapio Rainio ja Antero Laine. Datsunin mainetta puolusti Timo Salonen ja Opelin puolestaan Ulf Grönholm. Ford toi Suomeen myös neljä tehtaan autoa, joskin kattaus poikkesi hieman totutusta: Pentti Airikkalan ja Ari Vatasen lisäksi Escortilla oli mukana paremmin ehkä rallicrossin puolelta tunnettu britti John Taylor. Kolmelitraisella ykkösryhmän Ford Caprilla matkaan lähetettiin puolestaan Taylorin maanmies David Hardcastle. Kartanluvusta viimeksi mainitun menestys ei ainakaan jäisi kiinni, sillä pelkääjänpaikalle Capriin istahti Seppo Harjanne. Airikkalalle karttaa luki puolestaan Martin Holmes. Fordit eivät kuitenkaan kärkitaistelua sekoittaneet, Airikkala hyytyi tekniseen vikaan ja Vatanen keskeytti - kas kummaa - ulosajoon.
Ehkä kaikkein erikoisinta vuoden 1976 Hankiksessa oli kisan rengassääntö. Kilpailijat saivat käyttää 500 ek-kilometrillä maksimissaan
kymmenen rengasta. Tätä kauhisteltiin jo ennen kilpailua, ja vähemmän yllättäen rajoitus johti myös jokseenkin koomisiin tilanteisiin. Esim. Timo Salonen ei päässyt tasamaalla olleesta huoltopisteestä liikkeelle ilman työntöapua. Siitä sitten vaan siviililiikenteen sekaan siirtymälle... Timo Mäkinen oli kehoittanut Vatasta olemaan lähtemättä uudella tehokkaalla Escortilla kisaan ollenkaan, koska nastat loppuisivat väkisinkin heti alkuunsa.
Salonen aloitti mainiosti ja johti Paimion ensimmäisellä tauolla (ja kisan ainoalla pitkällä tauolla) rallia. Tauon jälkeen Datsun kuitenkin lipsahti ulos ja aikaa paloi sen verran, että Rainio, Lampinen ja Grönholm pääsivät karkuun. Rainio painoi kisan kärjessä, mutta kisan viimeiset pätkät tultaisiin ajamaan Grönholmin liki ulkoa tuntemilla pätkillä Länsi-Uudenmaan maisemissa. Uffe totesikin Hesarille:
Menis tämä Varsinais-Suomen osuus joten kuten, niin kotipoluilla en tarvitse edes nastoja, kyllä ne sen verran tuttuja teitä ovat. Vaikkei Rainio mitenkään karkuun ennen Uffen suosikkipätkiä päässytkään, ei hurjaa loppukiriä kuitenkaan nähty. Rainio pystyi vastaamaan Grönholmin vauhtiin kisan loppuun asti ja korjasi näin voittopokaalit kotiin. Simo Lampinen täydensi Saabin vahvaa panosta ajamalla kolmanneksi.
Toinen mainitsemisen arvoinen seikka on EK23:n televisiointi. Aikana, jolloin autourheilua ei Suomen televisiosta tullut käytännössä lainkaan, rahtasi YLE kuvauskalustonsa Ruskoon, Munittulan hiekkakuopalle, ja välitti pitkän tauon jälkeisen ensimmäisen erikoiskokeen n. tunnin viiveellä lauantai-iltapäivänä. Eikä produktiossa suinkaan kitsasteltu, vaan ne kotitaloudet, joilla oli viimeisintä huutoa olevat tv-vastaanottimet, pystyivät seuraamaan rallilähetystä värikuvana.
Reitti oli vahvasti länsi-painotteinen - teema johon tultaisiin palaamaan ainakin 1978. Ja koska vanhoissa Hankiralleissa kaikki oli vain yksinkertaisesti paremmin, täytyy tästäkin kisasta mainita EK40, jossa käytiin yön pimeydessä ajamssa myös meren jäällä (kuten myös 1978).
Ralliviikolla riitti luonnollisesti tapahtumia.
Must-see-TV, vuosimallia 1976. Vaikka kuinka on Juha Jokisen selostus, niin silti.