Kaveri toi joskus kärryn vetoautoksi läpivetävän GMC Suburbanin joka rekattiin kuorma-autoksi. Oli melkoinen arbeeti saada kaikki nippelit - muutkin kuin ajovalot - Eurostoliiton normien mukaisiksi.
Minun kokemukseni ovat vuosien takaa, joten en aivan uusimpia käänteitä valoasioista tiedä. 1998 mallin Oldsmobile Intriguessa oli sumuvalot poistettu, koska E-hyväksyntä puuttui aika rujosti: tyhjät kolot puskurissa ja siellä jomppilangat yhteen poltettuna. Tuon ikäisessä myös punaiset takavilkut eivät enää kelvanneet, mutta niihin oli jostain löytynyt keltaiset vastineet.
Mitä tulee ylempänä hieman asiattomaan sävyyn esitettyyn kysymykseen, niin yleensähän Yhdysvalloista tuonti painottuu klassikkoautoihin, jotka on tuotu länsirannikolta. Jokainen voi miettiä paljonko esim. "matching numbers" Plymouth 'Cudaa on myyty Eurooppaan uutena. Lisäksi pohjoiseurooppalainen ilmasto ei ole klassikkoautoille optimaalisin, koska auto on ulkona säilytettäessä käytännössä aina märkä. Kalifornia-autoista alustan pultit irtoavat ilman rälläkää tai kaasutohoa, eikä mittavat ruostetyöt tyyliin neliön verran peltiä etujalkatiloista pois ole ensimmäisenä ohjelmassa.
Siis ihan samaan tapaan kuin vaikkapa F-ryhmän M3:set. Aika harva niistä on rekisteröity uutena Suomeen vaan niistä suurin osa on metsästetty esim. Etelä-Saksasta, jossa talvi on oikeasti aika lyhyt jakso ilman kuuden kuukauden "marraskuuta". Huono aihio kun tuottaa kuluja, jotka ovat suuremmat kuin rahdit ja alvit. Suomi-auton kanssa ennen kaarihitsausta pestään ensin alustamassat pois ja sitten alkavat ruostetyöt. Pintaruostettahan ei ole olemassakaan, vaan pienen kukan takia menee AINA vähintään kämmenen verran peltiä.
Uudehkojen "tavallisten" autojen tuonti on ollut aina marginaalissa ja lähinnä perustunut veroetuun, eli auto on tuotu Yhdysvalloissa asumisen jälkeen muuttokuormassa. Se taas on jokaisen oma asia, laivaako auton Suomeen, ehkä potentiaalinen voitolla myynti mielessä vai hukkaako sen Craigslistin tai vastaavan kautta.