Itsekin tuli Kokkolan seudulla oltua SM-kauden finaalia seuraamassa. Katselukokemuksen suhteen ei ollut järinkään suuria odotuksia, tärkeintä oli että pääsi parin kuukauden tauon jälkeen taas penkalle aistimaan.
Ajeltiin torstaina iltaa kohden Kokkolaan. Matkalla ajettiin lauantain iltapäivän lenkin kolme pätkää, kun matkan varrella olivat. Perjantaina tein itse etäpäivän majoituksessa ja kaverini kävi aamupäivällä ajamassa loput pätkät läpi. Iltapäivällä katseltiin Chilen aamupäivän lenkki telkkarista ja sitten kamat kasaan ja penkalle. Itse asetuin EK2 isolle tielle tulevaan asvalttiristeykseen, mistä näki valot edeltävään vasuriinkin, mistä Onzah mainitsi. Totesin saman seurueen läsnäolon ja koiraa kävin moikkaamassa. Hän oli hyvällä päällä. Eipä paikka ollut mistään kotoisin katsoa, ja niin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti noin 30 auton jälkeen lähdimme kohti kaupunkipätkän toista vetoa. Auto S-Marketin pihaan ja hyvin ehti kiipeään penkalle katsomaan kävelytien osuutta. Jossain kohtaa vaihdoin ison tien toiselle puolelle katsomaan tynnyrinkiertoa. Kaupunkipätkä oli kyllä asiallisesti toteutettu ja mukavan kompakti.
Lauantaina ei ollut mikään kirein lähtö aamulla. Suuntasimme EK4 ja itse jäin pätkän lähtöön kun käännyttiin asvaltilta soralle. Katselin sääennustetta, että vettä pitäisi pian tulla ja paljon, niin risteyksen sisällä ollut bussipysäkki katoksineen ja penkkeineen tuntui mitä parhaimmalta paikalta katsoa pätkää. Risteykseksi ihan nasta paikka. Ei se kyllä sitten satanut. Tahko tuli paikkaan puolivaloilla, hienosti irtosoraisella asvaltilla nyppäsi auton 180 astetta ympäri ja peruutteli siiman alle remonttihommiin. Mikä vika olikaan, niin en ymmärrä, miksi ei ajanut 5 km pätkää maaliin, kun auto kuitenkin kulki eteenpäin.
Matka jatkui kohti EK6:ta. Sade oli saapunut seuraksemme. En ollut tällä pätkällä itse käynyt, joten kaverin suosituksien mukaisesti jätin tämän tapahtumapaikaksi muodostuneen asvalttiristeyksen taakse ja suuntasin noin kilometrin vastaseen. Siellä olikin jonkinlainen rysä ässämutkineen. Kaverini kuitenkin suositteli ennen soramonttua, noin 300 metrin päässä ollutta putoavaa vasuria. Ehdin sen käydä katsomassa ja ymmärsin kyllä viehätyksen, mutta fomo vei voiton ja palasin ässämutkiin, jotka nekin näyttivät nätiltä ja lopulta ihan kivaa mutaliippiä tarjosivatkin. Veri alkoi virrata, kun tuli toisaalta viestiä, että Rytkösen täppä seisoo ja eiks se oo se paikka, mihin sun piti mennä. Jaa. Reppu selkään ja rämmin mättäiden yli montulle ja saatana, siellähän oli Skoda mätipuoli ylöspäin siinä, mihin alunperin minut osoitettiin. Siinä olisi ollut yhteen tyttöön ollut otettavissa vauhdikas ojaan kellahdus, mutta ei kelvannut. Kuskit oli OK, kävin apuna vähän varottelemassa tulevia autoja, että saivat kerättyä kamansa katollaan olevasta autostaan ja jatkoin siitä takaisin ässiin ja pian autolle ja tunnin matka kohti EK8/11 alkoi.
EK8 oli siis niitä pätkiä, mitä tullessa ajeltiin läpi ja halusin asettua noin 20,3 km kohdilla olleeseen peltoaukealle tuloon, missä leikkauksessa oli pieni kohouma risteyksen takia. Oli lyhyt matka kävellä ja pitkä näkemä, kun autot näki pellon toiselta puolen vielä toisen kerran ja sielläkin nopea risteys. Vettäkin satoi. Oli kyllä ihan vauhdikas paikka, etenkin luokkien kärkiukoille. Kaverini oli jatkanut 2 km vastaseen aukealle, missä oli parit mutkat ja monia kuvausmahdollisuuksia. No, siellä meni sitten Hokkala rajusti ulos. Ensin oli Korhola samassa mutkassa spinnannut ja vekslaillut, aikaa tuhraantui jonkin verran. Sitten tuli seuraavana autona Hokkala, auto haukkasi sisämutkasta, tippui ojaan ja lähti kaatumaan. Pysähtyi vesiojaan, mutta onneksi oikeinpäin. Lanssi oli soitettu heti, mutta lähetys pätkälle katkaistiin jostain syystä vasta numeron 43 jälkeen.
Pian gepsi näyttikin, että lähdöstä autoja kääntyi ympäri eli pätkän eka ajokerta oli sitten siinä. Mainitsinko jo, että vettäkin satoi? Siinä sitten, kun molemmat oltiin autolla, niin otettiin noin neljän sekunnin palaveri, jonka päätöksellä päätimme lähteä samantein neljän tunnin kotimatkalle. Aikaa olisi ollut vielä siirtyä EK10:lle ja sieltä takaisin EK11:lle, mutta tässä kohtaa järki ja odotus kunnon yöunista voittivat. Siinä vaiheessa, kun SM-kärki tuli EK11:n maaliin, niin oltiinkin jo Parkanon korkeudella, ei paha. Kaiken kaikkiaanhan toi reitti ja aikataulu oli suunniteltu mainiosti, etenkin jos olisi vielä jäänyt Kokkolaan tai jonnekin sunnuntain vastaiseksi yöksi. Lauantaina olisi ehtinyt katsoa ainakin neljä, pian viisikin pätkää, ainakin SM-luokkia seuraten.