Ja
Monelle jää negatiivinen kuva Ranskasta, koska ovat käyneet viikonloppureissulla Pariisissa ja juosseet vain nähtävyydestä toiseen. Silloin matka menee lähinnä jonoissa seisoskeluun. Pariisi on muutenkin niin suosittu kohde, että mitään hiljaista sesonkia siellä ei matkailun suhteen ole, mutta kesä-elokuussa en ikinä lähtisi.
Juuri näin. Lisäksi kannattaa huomioida se, että Pariisi on ympäryskaupunkeineen 12 miljoonan metropoli ja levittäytyy todella laajalle moottoriteiden halkonalle alueelle, ihan samaan tapaan kuin vaikkapa Los Angeles.
Syöminen ja juominen, kuten yllä sanottinkin, ei ole kallista kun näkee vaivaa.
Mutta kuitenkin Ranska on maana paitsi kulttuurillisesti erilainen etelästä ja pohjoisesta, myös eri päissä eri ilmastoalueella. Kanaalilla tai Belgian rajaa vasten maa on kovin eri näköinen kuin Välimerellä.
Yksi sitkeässä elävä myytti liittyy myös ranskalaisten haluun puhua englantia. Siis toki on näin, ettei kaikkien kanssa voi erityisen syvällistä keskustelua käydä, englannin opetus on perinteisesti ajateltu menoeränä kuin mahdollisuutena.
Mutta, viestiään voi aina pehmentää, kun osaa edes vähän ranskaa. Se ei ole oikeasti vaikeaa, englannissa on sitä paitsi enemmän diftongeja eikä niiden ääntäminen ole niin loogista kuin ranskan. Kysymys ei ole siitä, että ranskalaiset vihasivat englannin puhujia an sich.
Vaan siitä, etteivät he pidä amerikkalaisista tai englantilaisista.
